Buddy Guy

Buddy Guy
Buddy Guy vuonna 2008.
Henkilötiedot
Koko nimi	George ”Buddy” Guy
Syntynyt	30. marraskuuta 1936 Louisiana, Lettsworth, Yhdysvallat
Kansalaisuus	Yhdysvallat
Ammatti	muusikko
Muusikko
Tyylilajit	blues ja rock
Soittimet	Kitara
Levy-yhtiöt	Cobra Records, Atlantic Records, Charly Records, Chess Records, Delmark ja RCA
Aiheesta muualla
Kotisivut
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
Infobox OK

Buddy Guy (oik. George Guy, s. 30. heinäkuuta 1936 Louisianan Lettsworthissa) on yhdysvaltalainen blues-kitaristi ja laulaja.

Elämä ja ura

Uran alku

Guy kasvoi Lousianassa. Hän oppi kitaristiksi nuorella iällä ja esiintyi eri yhtyeiden kanssa 1950-luvun alusta alkaen. Guy matkusti Chicagoon vuonna 1957, jossa hän tutustui kaupungin kuuluisiin blues-muusikoihin. Nämä esittelivät Guyn Cobra Record -levy-yhtiön johtajalle, Eli Toscanolle. Cobra Recordsille Guy levytti 1958 kaksi Willie Dixonin tuottamaa singleä. Kitaristi Otis Rushin avulla Guy pääsi Chess-yhtiön riveihin. Ensimmäiset Chess-singlensä Guy julkaisi vuonna 1960. Nämä olivat ”First Time I Met the Blues” sekä ”Broken Hearted Blues”.

Siinä missä Cobra-singleillä Guy on vielä selvästi velkaa esikuvilleen, oli Guy nyt löytänyt oman persoonallisen tyylinsä, johon kuuluu terävä kitarointi ja voimakkaasti eläytyvä vokaalityöskentely. Live-artistina Guy sai huomiota riehakkaalla lavaesiintymisellään. Tähän hän oli saanut mallia idoliltaan Guitar Slimiltä. Guyn itsensä on puolestaan arveltu tehneen vaikutuksen esimerkiksi Jimi Hendrixiin. Jo uran alkuvaiheessa myös brittiläiset blueskitaristit kiinnittivät häneen huomiota.

1960- ja 1970-luku

Usein on esitetty näkemyksiä, että yhtiöpomo Leonard Chess ei antanut Guyn muuttaa tyyliään rockmaisempaan suuntaan, kuten hän olisi halunnut. Joka tapauksessa vuosien 1960–1967 levytykset Chessille muodostavat Guyn tuotannon selkärangan. Tuona ajanjaksona julkaistuihin singleihin kuuluvat esimerkiksi ”Ten Years Ago”, ”Stone Crazy”, ”My Time After Awhile”, ”Leave My Girl Alone” sekä ”No Lie”. Guylle etsittiin blueskitaristin lisäksi toisenlaista roolia, ja sen takia muutama Chess-singleistä on tyyliltään instrumentaali-jazzia tai mahtipontista soulia. Guy työskenteli Chessillä myös sessiomuusikkona, joka soitti Muddy Watersin, Howlin' Wolfin, Little Walterin, Sonny Boy Williamsonin ja Koko Taylorin 1960-luvun levytyksillä. Guy oli myös kitaristina Junior Wellsin kuuluisalla Hoodoo Man Blues (1965) -levyllä, joka oli Delmark-yhtiön julkaisema. Chess-sopimuksensa takia hän käytti salanimeä "Friendly Chap".

Jätettyään Chessin vuonna 1967, Guy siirtyi Vanguard-yhtiön leipiin. Vanguardille Guy levytti esimerkiksi albumit A Man and the Blues sekä Hold That Plane!. Yhteistyö Junior Wellsin kanssa jatkui. He levyttivät kolme albumia vuosina 1969–1972 ja esiintyivät yhdessä pitkin 1970-lukua. Vuodelta 1974 on peräisin heidän live-taltiontinsa, Drinkin' TNT 'n' Smokin' Dynamite.

Takaisintulo

1980-luvulla Guyn ura oli laskussa eikä omia levyjäkään juuri tehty, mutta vuonna 1991 hän julkaisi Silverstonelle paljon huomiota saaneen albumin Damn Right, I've Got the Blues. Tämän ja sitä seuranneen levyn jälkeen Guy alkoi saada lisää yleisöä ja esiintyi esimerkiksi television talkshow-ohjelmissa. Näin hän onnistui nousemaan muiden blues-kitaristien ihaileman, mutta suuren yleisön unohtaman muusikon asemastaan. Nykyään Guytä luonnehditaan Chicagon valtiaaksi, ja hänellä on kaupungissa myös bluesbaari, josta hänet voi usein löytää istuskelemasta. Monista 1990- ja 2000- luvun levytyksistä poikkeuksellisia ovat olleet akustiset Sweet Tea (2001) ja Blues Singer (2003).

Guy on nykyään erittäin arvostettu artisti, esimerkiksi Eric Clapton on sanonut pitävänsä häntä suurimpana elossa olevana kitaristina. Stevie Ray Vaughan puolestaan on tehnyt cover-versiot lukuisista Guyn kappaleista (kuten "Leave My Girl Alone", "Let Me Love You Baby" ja "Mary Had a Little Lamb").

Hän on myös esiintynyt Rolling Stonesin elokuvassa Shine A Light.

Buddy Guy Suomessa

Buddy Guy on esiintynyt Suomessa useita kertoja, muun muassa 2.9.1970 Helsingin Olympiastadionilla Rolling Stonesien lämmittelijänä Junior Wells Bandin kanssa.

Diskografia

• 1965 Hoodoo Man Blues – Delmark (w/ Junior Wells band)
• 1966 Chicago/The Blues/Today! vol. 1 – Vanguard (w/ Junior Wells band)
• 1967 I Left My Blues in San Francisco – Chess
• 1968 A Man and the Blues – Vanguard
• 1968 This Is Buddy Guy (live) – Vanguard
• 1970 Buddy and the Juniors – MCA (w/ Junior Mance & Junior Wells)
• 1972 Play The Blues - Rhino
• 1974 I Was Walking Through the Woods – Chess (rec. 1960–64)
• 1977 Live at Montreux – Evidence (w/ Junior Wells)
• 1981 Stone Crazy – Alligator
• 1982 Drinkin' TNT 'n' Smokin' Dynamite (live) – Blind Pig (rec. 1974 Montreax Jazz Fest.)
• 1983 Buddy Guy – Chess
• 1991 Alone and Acoustic – Alligator (rec. 1981 w/ Junior Wells)
• 1991 Damn Right, I've Got the Blues – Silvertone/BMG
• 1991 Buddy's Baddest: The Best of Buddy Guy – Silvertone
• 1992 The Very Best of Buddy Guy – Rhino/WEA
• 1992 The Complete Chess Studio Recordings – Chess (2 CD, 1960–67)
• 1993 Feels Like Rain – Silvertone
• 1994 Slippin' In – Silvertone
• 1996 Live: The Real Deal – Silvertone
• 1997 Buddy's Blues – Chess "Chess Masters"
• 1998 As Good As It Gets – Vanguard
• 1998 Heavy Love – Silvertone
• 1998 Last Time Around - Live at Legends – Jive
• 2001 Sweet Tea – Silvertone
• 2003 Blues Singer – Silvertone
• 2003 Chicago Blues Festival 1964 (live) – Stardust
• 2005 Bring 'Em In – Jive
• 2006 Can't Quit The Blues:Box Set – Silvertone/Legacy Recordings
• 2006 Live: The Real Deal - Sony (w/ G.E. Smith & Saturday Night Live Band)
• 2008 Skin Deep - Zomba
• 2010 Living Proof
• 2013 Rhythm & Blues
• 2015 Born to Play Guitar
• 2018 The Blues Is Alive and Well

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Buddy Guy Wikimedia Commonsissa

• All Music Guide biography
• Quinn Sullivan