Roberto Bartini

Roberto Bartini

Robert Ljudvigovitš Bartini (ven. Ро́берт Лю́двигович Барти́ни; ital. Roberto Oros di Bartini; 14. toukokuuta 1897 Fiume, Itävalta-Unkari – 6. joulukuuta 1974 Moskova) oli neuvostoliittolainen lentokonesuunnittelija.

Bartini syntyi Fiumen varakuvernöörin, paroni Ludovico Oros di Bartinin ja 17-vuotiaan köyhän äidin poikana. Avioliitossa tahollaan ollut aatelinen varakuvernööri ei kuitenkaan suostunut tunnustamaan isyyttään, jonka jälkeen Roberton äiti teki itsemurhan hukuttautumalla. Varakuvernööri vaimoineen lopulta adoptoi Roberton antaen tälle aatelisnimensä.

Bartini valmistui vuonna 1916 upseeriksi ja palveli Itävalta-Unkarin joukoissa ensimmäisessä maailmansodassa itärintamalla joutuen sotavangiksi Siperiaan ja siellä kosketuksiin vallankumousta valmistelevien bolševikkien kanssa. Sodan jälkeen hän opetteli lentämään vuonna 1921, jolloin liittyi Italian kommunistiseen puolueeseen. Vuonna 1922 hän alkoi opiskella Milanon polyteknisessä koulussa.

Kun fasistit nousivat valtaan vuonna 1923, hän muutti Neuvostoliittoon. Syyskuussa hän oli jo toimessa salaisessa kehitysyhtiössä, joka tunnettiin nimellä Postilokero 5. Vuodesta 1928 alkaen hän suunnitteli amfibiokoneita. Vuonna 1930 hänestä tuli oman suunnittelutoimiston pääsuunnittelija.

Bartini pidätettiin ilman syytettä Stalinin vainoissa vuonna 1938 ja joutui lopulta lentokonesuunnittelijoiden työleirille muun muassa Andrei Tupolevin kanssa. Vapauduttuaan vuonna 1946 hän pääsi jatkamaan uraansa OKB-86:ssa, jota johti Georgi Berijev. Hän suunnitteli nk. ekranoalusta, joka lentää meren pinnan "maavaikutuksessa".

Johtavana aerodynamiikan asiantuntijana Bartini teki elämänsä aikana lukuisia kirjallisia tutkimuksia aiheeseen liittyen, mutta pyysi testamentissaan ettei niitä julkaistaisi postuumisti.