Robert Emmet
Robert Emmet (1778 Dublin – 20. syyskuuta 1803 Dublin)[1] oli irlantilainen vallankumouksellinen nationalisti, joka yritti heinäkuussa 1803 huonolla menestyksellä nostattaa brittien vastaisen kapinan Dublinissa. Irlannin nationalistit ovat muistaneet häntä traagisena kansallissankarina.
Elämäkerta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Robert Emmetin samanniminen isä oli Irlannin hovilääkäri. Robert oli nuorin perheen 18:sta lapsesta.[2] Hänen vanhempi veljensä oli poliitikko Thomas Emmet.[1] Robert Emmet opiskeli vuodesta 1793 Dublinin Trinity Collegessa ja tuli tunnetuksi lahjakkaana puhujana. Hän liittyi vuonna 1796 isoveljensä esimerkin mukaisesti radikaaliin Society of United Irishmen -järjestöön, joka tavoitteli äänioikeuden laajentamista ja Irlannin irrottamista Englannin alaisuudesta itsenäiseksi tasavallaksi. Emmet joutui eroamaan Trinity Collegesta vuonna 1798 poliittisen toimintansa vuoksi. Hän ei ilmeisesti ottanut osaa samana vuonna Irlannissa riehuneeseen kapinaliikkeeseen. Kun vuoden 1800 unionilaki lakkautti kokonaan Irlannin valtion, Emmet ystävineen ryhtyi pitämään vallankumousta välttämättömänä.[2] Hän oleskeli vuosina 1800–1802 Manner-Euroopassa voidakseen suunnitella yhdessä maanpakoon siiryneiden United Irishmenin johtajien kanssa uutta kansannousua Irlannissa. Napoleonin hallinto antoi heidän ymmärtää, että Ranska olisi jälleen valmis antamana sotilaallista tukea tällaiselle hankkeelle.[1][2]
Emmet palasi Irlantiin lokakuussa 1802 valmistelemaan kapinaa. Hän piileskeli isänsä talossa lähellä Dublinin Milltownia samaan aikaan kun hänen tukijansa keräsivät hänen lainaamillaan rahoilla aseita, pääasiassa seipäitä, joita varastoitiin Dubliniin.[1][2] Hän ei kuitenkaan onnistunut luomaan kunnon yhteyksiä aatetovereihinsa muualla Irlannissa, ja brittiviranomaiset onnistuivat hänen tietämättään soluttamaan hänen organisaationsa.[2] Kun räjähdys paljasti erään Emmetin asekätköistä, hän joutui käynnistämään kapinansa ennenaikaisesti 23. heinäkuuta 1803. Tämä johti hämmennykseen, joka sotki etukäteen laaditut suunnitelmat. Wicklowin apujoukot jäivät saapumatta, Kildaren apujoukot vetäytyivät takaisin luullen että kapinan alkamista lykätty ja Broadstairsin miehet jäivät toimettomina odottelemaan lähtökäskyä.[1] Emmet kaikesta huolimatta luki laatimansa julistuksen, jossa hän ilmoitti perustaneensa Irlannin tasavallan väliaikaisen hallituksen, ja lähti marssimaan 80 miehen kanssa valko-vihreään univormuun pukeutuneena kohti Dublinin linnaa.[2] Joukot kuitenkin ryhtyivät riehumaan kaupungin kaduilla ja Emmetin järkytykseksi hyökkäsivät sattumalta paikalle osuneen ylituomari lordi Kilwardenin kimpuun, kiskoivat tämän ulos vaunuistaan ja murhasivat keskellä katua.[1] Britit kukistivat kapinan pian ja Emmet pakeni. Hän piiloutui ensin Wicklow-vuorille, mutta meni pian Harold's Crossiin päästäkseen lähelle morsiantaan Sarah Currania, minkä seurauksena hän jäi kiinni 25. heinäkuuta.[1][2]
Emmet tuotiin oikeuden eteen 19. syyskuuta, todettiin syylliseksi ja tuomittiin kuolemaan. Oikeuden edessä hän piti kuuluisaksi tulleen puheen, jossa hän sanoi, että hänen muistosanansa saisi kirjoittaa vasta sinä päivänä, jolloin Irlanti ”ottaisi paikkansa kansakuntien joukossa”. Hänet teloitettiin hirttämällä seuraavana päivänä.[2]
Emmetistä tuli kuoltuaan Irlannin nationalisteille romanttinen ja traaginen sankarihahmo. Muun muassa Thomas Moore kirjoitti runoja hänen innoittamanaan.[1] Emmetin epäkäytännöllisyys ja vähäiset konkreettiset saavutukset kapinajohtajana eivät haitanneet hänet marttyyrinmainettaan. Hänen esimerkkinsä innoitti monia myöhempiä separatistisia kapinaliikkeitä Irlannissa.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Robert Emmet Wikimedia Commonsissa
