Sotaveteraani
Sotaveteraani, myös rintamaveteraani ja joskus lyhyemmin veteraani on sotaan osallistunut ja siitä hengissä selvinnyt henkilö. Sodassa haavoittunut on sotainvalidi, josta voidaan käyttää myös ilmaisua sotavammainen[1].
Antiikin ajan sotaveteraanit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Veteraani-sana on johdettu latinan sanasta vetus eli ’vanha’. Sitä käytettiin vähintään 20 vuotta palvelleista sotilaista. Roomassa oli käytäntö, että tällainen veteraani sai joko jatkaa sotilaspalvelustaan tai saada maa-alueen jostain provinssista.[2] Sotaveteraanit olivat antiikin aikana tärkeä yhteiskunnallinen ryhmä. Sodassa karaistuneet miehet saattoivat ryhtyä kapinaan, jos he olivat tyytymättömiä oloihinsa. Niinpä Rooman diktaattori Sulla joutui asuttamaan jopa 120 000 entistä sotilasta rakentamalla heille uusia siirtokuntia ja ohjaamalla heitä Rooman liittolaismaiden alueille. Näin syntyi esimerkiksi Colonia Cornelia Veneria Pompeianorum, joka nykyisin tunnetaan Pompejina.[3]
Lupauksia maailmansotien veteraaneille
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ensimmäisen maailmansodan jälkeen sotaveteraaneja oli paljon. Sodan aikana heille oli annettu monia lupauksia siitä, miten heitä palkittaisiin sodan jälkeen. Niinpä Yhdysvalloissa oli luvattu, että kukin veteraani saisi tuhannen dollarin palkkion, mutta vasta vuonna 1945, jolloin veteraanit olisivat lähellä eläkeikää. Suuren laman aikaan vuonna 1932 17 000 yhdysvaltalaista sotaveteraania ja heidän perheitään ja tukijoitaan, jopa 43 000 henkeä, kerääntyi Washingtoniin vaatimaan poliitikkojen lupaamien bonusten maksamista etukäteen. Senaatti kuitenkin esti maksatuksen. Lopulta Yhdysvaltain armeija ajoi protestoijat pois tankein ja taistelukaasujen avulla 28. heinäkuuta 1932.[4]
Toisen maailmansodan taistelijoita innostettiin sotaponnistuksiin esimerkiksi niin, että intialaisille ja algerialaisille lupailtiin maan itsenäisyyttä sodan jälkeen. Annettujen lupausten toteuttamisesta syntyi usein levottomuutta.
Sotaveteraanit Suomessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomessa sotaveteraanilla tarkoitetaan nykyisin yleensä talvisotaan, jatkosotaan tai Lapin sotaan osaa ottaneita henkilöitä.
Suomen sotaveteraaniliitto kuitenkin kutsuu sotaveteraaneiksi ainoastaan omia jäseniään, jotka palvelukseen kutsuttuna, määrättynä tai vapaaehtoisena ovat osallistuneet Suomen vuosina 1939–1945 käymiin sotiin.[5] Toinen suuri veteraanijärjestö Suomessa on Rintamaveteraaniliitto. Myös Lotta Svärd -järjestössä sota-aikana palvelleita naisia kutsutaan toisinaan sotaveteraaneiksi.lähde?
Viranomaiset, kuten Kansaneläkelaitos ja sosiaali- ja terveysministeriö käyttävät nimityksiä veteraani tai rintamaveteraani miehistä ja naisista, joilla on rintamasotilastunnus, naisille myönnetty rintamapalvelustunnus, rintamatunnus tai veteraanitunnus.[6] Nämä tunnukset oikeuttavat moniin alennuksiin ja ilmaispalveluihin. Sotaveteraanin voi myös tunnistaa rintapielessä pidettävästä tammenlehvästä, joka tuli käyttöön vuonna 1986. Sitä jakoi ensin Puolustusvoimat ja nykyisin Sotainvalidien Veljesliitto Ry.lähde?
Sotaan lähetettiin eniten vuosina 1923–1925 syntyneitä miehiä.[7] Vuoden 2022 lopussa sotaveteraaneja oli runsaat 3 000, ja valtaosa heistä oli naisia. Tuolloin sotaveteraanien keski-ikä oli 97 vuotta. Naisten suurempaa osuutta 2020-luvulta alkaen selittää se, että heitä palveli miehiä nuorempina monenlaisissa tehtävissä kuten lottina, sairaanhoidossa, sotilaskodeissa ja karjan evakuoinneissa. Tilanne muuttui vuonna 2020, jolloin naisia oli sotaveteraaneina ensi kertaa enemmän kuin miehiä. Sotaveteraaniliiton mukaan sotaveteraaneja kuolee kuusi henkilöä joka päivä. Kansaneläkelaitoksen arvion mukaan viimeinen heistä poistuu todennäköisesti vuonna 2030 ja hän on nainen joko pääkaupunkiseudulta tai Pohjois-Suomesta.[8] Virolaisista jatkosodan vapaaehtoisista, Suomen-pojista, oli kesällä 2022 elossa viisi Virossa ja kymmenkunta muualla maailmassa.[9]
Markku Jokisipilä on kirjoittanut blogissaan, että Suomessa sotaveteraanit olivat vielä 1970-luvulla merkittävä poliittinen voima. Vuonna 1970 eduskuntaan valittiin 43 veteraaniliittojen jäsentä. Politiikassa oli mukana enemmän sotaveteraaneja kuin koskaan muulloin, ylintä johtoa myöten: Aarne Saarinen, Ahti Karjalainen, Päiviö Hetemäki, Ele Alenius, Mauno Koivisto ja Väinö Leskinen olivat kaikki sodan käyneitä miehiä. Myös Urho Kekkonen oli sotaveteraani mutta Suomen sisällissodasta. Merkittävä osa veteraaneista kannatti Kekkosta ja äänesti vasemmistoa 1970-luvulla, ja sekä Sotaveteraaniliitto että Rintamaveteraaniliitto pyrkivät luomaan ystävälliset suhteet niin Suomi–Neuvostoliitto-Seuraan kuin Rauhanpuolustajiinkin.[10]
Jokispilä totesi blogissaan vuonna 2008, että viime vuosikymmeninä on julkisuudessa ajoittain väitetty, ettei sotaveteraaneja arvostettu Suomessa aiemmin ja että nuoriso ja vasemmistolaiset, varsinkin taistolaiset, olisivat pilkanneet veteraaneja erityisesti 1960- ja 1970-luvuilla. Veteraanien muistoja tutkineen Ville Kivimäen mukaan ajatus heidän laajamittaisesta haukkumisestaan on kuitenkin pitkälti myytti. Kivimäki oudoksuu myös sitä, että veteraanien nimissä lähinnä Internetin keskustelupalstoilla otetaan kantaa moniin nykyajan ilmiöihin ilman, että kirjoittajat itse olisivat veteraaneja.[11]
Kommunismin katoaminen Euroopasta ja Neuvostoliiton hajoaminen 1980- ja 1990-lukujen taitteessa kiinnitti huomiota kommunistisissa maissa esiintyneisiin ongelmiin. Sotaveteraanit saivat tällöin julkista arvostusta osakseen, koska yleisesti katsottiin Suomen välttyneen kommunismilta sodan ansiosta.[12] Tutkija Markku Jokisipilän mukaan tällöin sotaveteraaneista lopullisesti tuli Suomessa kunniakansalaisia, joiden tekemiä uhrauksia on runsaasti muisteltu ja ylistetty.[13] 2000-luvulla sotaveteraaneihin kohdistunut huomio on pysynyt suurena ja vuoden 2006 veteraanikeräys sai ennätystuloksen.lähde?
Sotaveteraaneista halutaan joskus luoda ihannekuvaa sankareina, joiden kestokyky saavutti myyttiset ja yli-inhimilliset mitat. Ville Kivimäen kirja Murtuneet mielet kertoo veteraaneista, joille taistelujen paine ja stressi osoittautuivat ylivoimaisiksi kestää. Kivimäen mukaan yliampuvat sankaritarinat vähättelevät sodan kauheuksia, ja hän huomauttaa, että: ”jokaista Mannerheim-ristin ritaria kohden oli lähes sata psyykkisten oireiden takia hoitoon joutunutta”.[13]
Suuri enemmistö veteraaneista selvisi sodasta mielenterveyttään menettämättä, mutta siviiliin sopeutuminen ja sotakokemusten unohtaminen oli vaikeaa.[13] Sodan traumojen siirtymistä myös seuraaville sukupolville on tutkittu.[14]
Lapin sodan päättymisen vuosipäivä 27. huhtikuuta on Suomessa kansallinen veteraanipäivä.[15] Valtiovalta käynnisti perinteen vuonna 1987 lisätäkseen veteraanien julkista arvostusta.[10]
Suomalaisia sotaveteraanijärjestöjä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Vapaussodan Rintamamiesten Liitto – toiminnassa vuosina 1929–1944
- Entisten Punakaartilaisten Keskusjärjestö – toiminnassa vuosina 1945–1980
- Rintamanaisten Liitto – toiminnassa vuosina 1980–2013
- Sotainvalidien Veljesliitto – perustettu 1940
- Sotaveteraaniliitto – perustettu 1957
- Rintamaveteraaniliitto – toiminnassa vuosina 1964–2023[16]
Suomessa toimii myös sotaveteraanitoiminnan yhteistyöelin Suomen veteraaniliittojen valtuuskunta, Veva.lähde?
Rauhanturvaoperaatioiden veteraanit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomen sotien lisäksi suomalaiset valmiusjoukot ovat osallistuneet rauhanturva- ja kriisienhallintaoperaatioihin. Suomalaisia sotilaita on eri operaatioissa kuollut yhteensä viitisenkymmentä. Maanpuolustuskorkeakoulu arvioi, että 1,2–3,6 % kriisinhallintaoperaatioihin osallistuneista suomalaisista, eli yli 400, on sairastunut traumaperäiseen stressihäiriöön.[17] Jonkinasteisia mielenterveysongelmia esiintyy noin 15–35 prosentilla taistelukentällä olleista.[18]
Aliupseeriliitto piti vuonna 2011 rauhanturvaajien hoidon ja kuntoutuksen tilannetta heikkona.[19][20] Ongelmia on aiheuttanut muun muassa puutteellinen lainsäädäntö.[21] Puolustusministeriö ilmoitti vuonna 2013 uuden kriisinhallintaveteraaniohjelma laatimisesta.[22][23]
Suomen Rauhanturvaajaliitto, on tarjonnut vuodesta 2008 lähtien keskusteluapua ja vertaistukea valtakunnallisen tukipuhelimen kautta. Lisäksi Suomen Rauhanturvaajaliiton Tukea kotona ja kaukana –projekti 2013–16 tarjoaa vertaistukea entisille ja nykyisille rauhanturvaajille, sekä heidän läheisilleen.[24][25][26] Operaatioiden aikana psykososiaalista, henkistä ja hengellistä tukea antaa muun muassa sotilaspastori.[27]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Kielitoimiston sanakirja www.kielitoimistonsanakirja.fi. Viitattu 1.12.2022.
- ↑ Fuchs, J. W.: MMM Antiikin sanakirja, s. 298. Suomentanut Itkonen-Kaila, Marja. Otava, 1972.
- ↑ Castrén, Paavo: Uusi antiikin historia, s. 344-5. Helsinki: Otava, 2011. ISBN 978-951-1-21594-3
- ↑ Bonus Expeditionary Forces March on Washington (U.S. National Park Service) www.nps.gov. Viitattu 29.5.2023. (englanniksi)
- ↑ Usein kysytyt kysymykset. Sotaveteraaniliitto. Viitattu 8.4.2023.
- ↑ Veteraanien etuudet, kuntoutus ja hammashuolto Sosiaali- ja terveysministeriö. Arkistoitu 27.5.2014. Viitattu 27.5.2014.
- ↑ Tolkki, Kristiina & Piirainen, Elli: ”Venäjä sai Suomelta maa-alueita, mutta mitään se ei ole niillä tehnyt” – 97-vuotias veteraani lataa suorat sanat Venäjän hyökkäyksestä Yle Uutiset. 1.12.2022. Viitattu 2.12.2022.
- ↑ Harju, Jukka: Sotaveteraanit | Eero Blåfield, 101, kertoo, miten kohtasi rintamalla aivopestyjä neuvostosotilaita: ”Annettiin niille tupakit” Helsingin Sanomat. 1.12.2022. Viitattu 1.12.2022.
- ↑ Paananen, Arja: ”Suomen-poikien” kohtalo Neuvostoliitossa oli karu Ilta-Sanomat. 26.6.2022. Viitattu 1.12.2022.
- ↑ a b Jokisipilä, Markku: Sotaveteraanit ja taistolaiset 24.4.2008. Blogi. Viitattu 27.5.2014.
- ↑ Kivimäki, Ville: Isänmaallisuus oudoissa käsissä 29.11.2013. Aikalainen, Tampereen yliopisto. Arkistoitu 7.7.2014. Viitattu 27.5.2014.
- ↑ Ilaskivi, Raimo: Uhrin ansiosta lippu liehuu 27.4.2013. Blogi. Viitattu 7.4.2023.
- ↑ a b c Jokisipilä, Markku: Kun pää ei kestänyt Seura. 5.9.2013. Otavamedia Oy. Viitattu 27.5.2014.
- ↑ Suomalaisissa edelleen sodan arpia – "Armottomuus heikkoutta kohtaan". Studio55.fi 22.08.2013. Viitattu 7.4.2023.
- ↑ Tänään vietetään kansallista veteraanipäivää – tänä päivänä vuonna 1945 päättyi Lapin sota mtvuutiset.fi. 27.4.2022. Viitattu 1.12.2022.
- ↑ Yleisradio, Uutiset: Rintamaveteraaniliitto lopettaa toimintansa
- ↑ Särjetyt rauhanturvaajat Yle 15.02.2013.
- ↑ Sotaveteraaneja sodista, joita ei ole Yle 18.02.2013.
- ↑ Afganistanissa vammautunut sotilas palkittiin - joutuu taistelemaan hoidostaan MTV 08.11.2011.
- ↑ 45 minuuttia MTV 9.11.2011.[vanhentunut linkki]
- ↑ Suomi ei huolehdi rauhanturvaajistaan Suomen Kuvalehti 37/2007.
- ↑ Suomeen kriisinhallintaveteraaniohjelma (Arkistoitu – Internet Archive) Puolustusministeriö 18.05.2013.
- ↑ Suomi tarvitsee kriisinhallinnan veteraaniohjelman (Arkistoitu – Internet Archive) Ammattisotilas 2/2013.
- ↑ Kähkönen, Sanna: Suomalainen rauhanturvaaja purkaa tuntojaan edelleen saunassa, vaikka tukeakin olisi tarjolla 2.2.2014. Yle.
- ↑ Rauhanturvaajat vertaisina – Tukea kotona ja kaukana –projekti 2013–16. Viitattu 8.4.2023.
- ↑ Muraja, Tuomas: Afganistan ei jättänyt Juhania rauhaan – Hän päätti ampua itsensä – Miten Suomi huolehtii nuorista sotaveteraaneistaan? Image. 9.4.2014. A-lehdet.
- ↑ Kerttula-Rantanen, Raija: Sotilaspastori Heikki Arikka ei palautunut Afganistanista ennalleen Helsingin Sanomat. 15.9.2014. Sanoma Media Finland. Viitattu 8.4.2023.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen Sotaveteraaniliiton kotisivut
- Sotiemme sankarit, Elävä arkisto, Yleisradio