Rintamaelämää (kirja)
| Rintamaelämää: Valokuvia sieltä jostakin 1939–1944 | |
|---|---|
| Kirjailija | Unio Hiitonen |
| Kansitaiteilija | Seija Kirkkala |
| Kieli | suomi |
| Genre | sotakirjallisuus, kuvateokset |
| Kustantaja | Tammi |
| Julkaistu | 1979 |
| Sivumäärä | 159 |
| ISBN | 951-30-4880-2 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Rintamaelämää: Valokuvia sieltä jostakin 1939–1944 on vuonna 1979 julkaistu Unio Hiitosen teos hänen ottamistaan rintamavalokuvista.
Julkaiseminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Teos ilmestyi vuonna 1979 Tammen kustantamana, ja se perustuu Unio Hiitosen sota-aikana ottamien valokuvien näyttelyyn Rintamaelämän arkipäivää, joka pidettiin saman vuoden alussa Suomen valokuvataiteen museossa. Hiitonen valokuvasi Zeiss Ikonta -kamerallaan talvisodassa, jatkosodassa ja Lapin sodassa kaikkiaan 1 168 otosta. Luvan valokuvaamiseen hän sai kuitenkin vasta vuoden 1943 alusta 18. divisioonan esikunnasta. Teokseen hän valitsi valokuvia, joissa on "rintamamiesten päivittäinen arkinen elämä ilman sodan inhimillisesti järkyttävien kauheuksien korostamista".[1]
Sisältö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kirjassa on Unio Hiitosen esipuhe lukijalle, valokuvat on ryhmitelty talvisodan (s. 7–16), jatkosodan (s. 17–138) ja Lapin sodan (s. 139–159) kuviin, nimiöaukeamalla on lisäksi yksi kuva. Kuviin on liitetty teksti, jossa todetaan kuvan ottamisaika ja -paikka, samoin kuin saatetaan mainita henkilöitä nimiltä ja yksityiskohtia aseista, varusteista ja kuvaan liittyvästä toiminnasta, esimerkiksi tykeistä, joilla Hiitosen patteri ampui talvisodan viimeiset laukaukset 13. maaliskuuta 1940 kello 10.58, kaksi minuuttia ennen aselevon alkamista. Kaikki teoksen kuvat ovat mustavalkoisia.[1]
Talvisodan kuvat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ensimmäinen talvisodan kuva on Unio Hiitosesta itsestään Helsingissä 8. joulukuuta 1939. Talvisodasta teoksessa on yhteensä vain 15 kuvaa, viimeinen niistä on kotiutuksesta Utissa 14. heinäkuuta 1940.[1]
Jatkosodan kuvat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suurin osa valokuvista on jatkosodan ajalta, niitä on lähes kaksi ja puolisataa. Ensimmäinen kuva on Joutsenon Suokumaalta 23. heinäkuuta 1941 ja viimeinen "jatkosodan viimeiseksi muistokuvaksi" merkitty Koirinojalta 4. syyskuuta 1944. Valokuvia teoksessa on paitsi rintamamiehistä tavallisissa toimissaan ja pontikan keitossakin, myös muun muassa sotavangeista, desanteista, lotista, evakoista ja tunnetuista paikoista kuten Ilja Repinin huvilasta ja hautapaikasta Kuokkalassa. Kotirintaman kuvia jatkosodan ajalta teoksessa ei ole juuri lainkaan ja vain muutamassa kuvassa kuten Mäkriällä kesällä 1943 (s. 85–87) ja keväällä 1944 (s. 112–113) sekä Vitelessä kesäkuussa 1944 (s. 133) on esillä siviiliväestöä. Myöskään suomalaisten järjestämän siviilihallinnon kuvia ei juuri ole, poikkeuksena Aunuslinnassa itsenäisyyspäivänä 1943 otettu valokuva (s. 106). Unio Hiitonen esiintyy sen sijaan itse varsin monessa kuvassa.[1]
Lapin sodan kuvat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lapin sodasta tai "Lapin saksalaissodasta", kuten Hiitonen sitä nimittää, teoksessa on 41 kuvaa. Ensimmäinen kuva on otettu heti 5. syyskuuta 1944 Välimäellä ja viimeinen taas Helsingissä 12. marraskuuta 1944 "läksiäiskorvikkeella erojaistunnelmissa ravintola Fenniassa". Limingassa, Oulussa, Kiimingissä, Haukiputaalla, Iissä ja Simossa otetut valokuvat edeltävät varsinaisten taistelujen aikana Kemissä, Torniossa ja Tervolassa otettuja kuvia.[1]