Rikotun ikkunan virhepäätelmä

Rikotun ikkunan virhepäätelmä on alun perin Frédéric Bastiatin kehittämä esimerkkitarina, joka on tarkoitettu havainnollistamaan vaihtoehtoiskustannusten huomiotta jättämistä.

Tarina

Tarinassa pikkupoika rikkoo kaupanpitäjän ikkunan. Kaikki tuntevat myötätuntoa kaupanpitäjää kohtaan, mutta keksivät pian, että lasittaja saa tästä lisää työtä. Lasittaja puolestaan ostaa rahoillaan leipää, leipuri villapaitoja ja niin edelleen, joten ikkunan rikkominen näyttää vilkastuttavan yhteisön talouselämää.

Tällöin ihmiset kuitenkin unohtavat vaihtoehtoiskustannukset eli piilokulut ja menetetyt mahdollisuudet, jotka syntyivät, kun rahaa piti käyttää ikkunaan. Jos kaupanpitäjä ei olisi käyttänyt rahojaan ikkunan ostamiseen, hän olisi ostanut leipää, joten leipuri olisi joka tapauksessa saanut villapaitansa. Nyt kaupanpitäjällä on ehjä ikkuna, mutta sehän hänellä olisi muutenkin, jos ikkuna ei ensinkään olisi särkynyt, ja lisäksi hänellä olisi ranskanleipä – ja kenties villapaitakin.

Tarina pyrkii osoittamaan, että kokonaiselintaso ei nouse, jos osa siitä tuhotaan. Poika ei lisännyt kaupungin kokonaiselintasoa vaan vähensi sitä yhden ikkunan hinnalla.

Tulkintoja

Eturyhmät

Itävaltalaisen koulukunnan taloustieteilijöiden ja muiden talousliberalistien mukaan valtion julkista kulutusta perustellaan usein rikotun ikkunan kaltaisilla todisteluilla.

Henry Hazlitt esittää kirjassaan Economics in One Lesson (suom. Talous yhdeltä istumalta) esimerkkejä siitä, kuinka ihmiset usein pitävät hyvänä ajatuksena ja täysin moraalisesti perusteltuna ”rikkoa ikkunoita”. Erityisesti Hazlitt vertaa lasittajaa eturyhmiin ja pikkupoikaa valtioon. Eturyhmät pyytävät tukiaisia, tulleja ja erityislainsäädäntöä, ja niitä miellyttääkseen valtio ”rikkoo ikkunan”. Eturyhmät hyötyvät, mutta Hazlittin mukaan suurin osa ihmisistä häviää, ainakin välillisesti. Asioita, joita ihmiset olisivat muuten ostaneet rahoillaan, ei näy, joten ihmiset eivät ymmärrä niiden hävinneen mihinkään. Koska kulut ovat piilossa, syntyy kuva, ettei niitä olisi ollenkaan. Hazlitt tiivisti väitteensä muotoon ”kaikesta, mitä emme luonnosta ilmaiseksi saa, täytyy maksaa”.

Sotien taloudelliset vaikutukset

Rikotun ikkunan myönteisillä vaikutuksilla perustellaan esimerkiksi sotia. Vaikka sodissa tuhotaan paljon rakennuksia ja yrityksiä, ja lähes puolet kansasta on sotimassa eikä tuottavissa töissä, sotia seuraa kuitenkin aina voimakas taloudellisen kasvun kausi, ja sotiminen näyttää siten taloudellisesti kannattavalta.

Tässä perustelussa kuitenkin unohdetaan, että talouskasvua on ilman sotiakin. Totta kai sotilaat kotikaupunkeihinsa palatessaan löytävät omatkin kotinsa raunioina, mikä motivoi heitä tekemään paljon töitä ja rakentamaan uudelleen sitä, mikä sodissa menetettiin. Mutta jotta sota oikeasti olisi kannattanut, ihmisten tulisi tehdä yli 200 %:n työteholla töitä yhtä kauan kuin sota kesti; heidänhän tulisi korjata kaikki sodan vahingot, tehdä vähän ylimääräistä ja vielä lisäksi hoitaa normaali työnsä.

Katso myös

• Lump-of-labour-virhekäsitys

Lähteet

• Bastiat, Frédéric: ”Rikottu ikkuna”, Kirjoituksia taloudesta. Suomentanut Petri Kajander & Riikka Toivanen. Basam Books, 2010. ISBN 978-952-5734-55-3
• Hazlitt, Henry: Talous yhdeltä istumalta. (Alkuteos Economics in one lesson) Suomentanut Petri Kajander. Helsinki: Eetos, 2011. ISBN 978-952-280-004-6

Aiheesta muualla

• Henry Hazlitt: Talous yhdeltä istumalta (Talouden perusteet -sivusto)