Lump-of-labour-virhekäsitys
Lump-of-labour-virhekäsitys[1] on näkemys, jonka mukaan työpaikkojen määrä olisi vakio. Useimmat taloustieteilijät pitävät näkemystä harhaluulona.[2]
Työn tuottavuus on Suomessa 30-kertaistunut 150 vuodessa, mutta työllisyys on silti pysynyt melkein paikallaan 70 prosentissa. Professori Matti Pohjolan mukaan markkinat luovat uusia työpaikkoja poistuvien tilalle.[3]
Työvoiman kasvu lisää työllisyyttä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Marimonin ja Zilibottin tutkimuksen mukaan työajan rajoittaminen hieman lyhyemmäksi kuin se olisi vapailla markkinoilla voi lisätä hieman työllisyyttä mutta suurempi rajoittaminen vähentää työllisyyttä. Tämä pienikin lisäys vaatisi, että pääoma ei voisi sopeutua työvoiman määrän muuttumiseen, ja silloinkin hintana voi olla tuotannon huomattava väheneminen sekä julkisen talouden tasapainon heikkeneminen (sitäkin enemmän, jos rajoituksiin yhdistetään tukia). Lisäksi tutkimus oletti muun muassa palkkojen sopeutuvan täysin kitkattomasti alentuneeseen työaikaan (laskevan nopeasti). [4]
Kruegerin ja Pischken empiirisestä tutkimuksesta tekemän yhteenvedon mukaan työvoiman tarjonnan lisäys ei vaikuta työttömyysasteeseen, vaan työllisyys kasvaa samassa suhteessa kuin (työikäinen) väestökin. Tämä viittaa siihen, että työvoiman tarjonta luo työvoiman kysyntää. [5]
Suomen Pankin tutkijoiden raportin mukaan työvoiman lisääntyessä kansantalous houkuttelee enemmän investointeja ja näin työllisyys lisääntyy mutta työttömyys ei. Tämä näkyy siinäkin, että tyypillisesti isommassa taloudessa, kuten Ruotsissa, työttömyys tai palkkataso ei ole huonompi kuin Suomessa, vaikka työvoimaa on enemmän.[6]
Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen VATT:n ylijohtajan Juhana Vartiaisen mukaan työttömyysaste ei juuri muutu, vaikka työvoima kasvaisi. Työttömyysastetta ei siis voi laskea työvoimaa vähentämällä sen enempää kuin rikkaruohoja saisi pois peltoalaa vähentämällä.[7] Hänestä ajatus, että työpaikkojen määrä olisi vakio, on virheellinen. Vuosittain syntyy ja tuhoutuu satojatuhansia työpaikkoja. Työllisyys määräytyy suunnilleen työvoiman määrän perusteella. Suomessa on arviolta seitsemän prosentin rakenteellinen työttömyys, joka johtuu kannustinongelmista, ihmisten asumisesta paikoissa, joissa heitä on vaikea työllistää, osaamisen puutteista ja muusta.[8]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle - Luonnos: Komission ja neuvoston yhteinen raportti riittävistä ja kestävistä eläkkeistä (pdf) (s. 18) 17.12.2002. Bryssel: Euroopan yhteisöjen komissio. Viitattu 7.8.2013.
- ↑ Walker, Tom: Why economists dislike a lump of labor. Review of Social Economy, 2007, 65. vsk, nro 3. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 12 March 2013.
- ↑ Euroalueen kasvun hidastuminen vaikeuttaa tulevan hallituksen työtä – Taloustieteilijät ihmettelevät poliittisen keskustelun pyörimistä työllisyysasteessa Helsingin Sanomat. 6.4.2019.
- ↑ Employment and distributional effects of restricting working time (Arkistoitu – Internet Archive), Ramon Marimon, Fabrizio Zilibotti. European Economic Review 44 (2000) 1291-1326. Abstract & Conclusions.
- ↑ Alan B. Krueger, Jorn-Steffen Pischke (1997): Observations and Conjectures on the U.S. Employment Miracle, NBER Working Paper No. 6146, page 6.
- ↑ Kasvattaako työn tarjonnan lisääminen työttömyyttä? (sivut 5-9, Ruotsi sivuilla 7 ja 9) 18.6.2013. Suomen Pankki, Rahapolitiikka- ja tutkimusosasto. Arkistoitu 18.10.2016. Viitattu 18.11.2017.
- ↑ Maahanmuuttajan hintalappu (23/2014, sivut 18-19) Suomen Kuvalehti. 6.6.2014. Arkistoitu 20.10.2014. Viitattu 18.11.2017..
- ↑ Juhana Vartiainen: Suomen työttömistä vain 40 000 pystyy oikeasti työllistymään – ”Se on ihan eri kokoluokka kuin nämä sadattuhannet, joista on tapana puhua” Helsingin Sanomat. 18.11.2017.