Riittävän perusteen periaate

Riittävän perusteen periaate (myös riittävän syyn periaate) on ontologinen periaate, joka sanoo, että mitä tahansa tapahtuukin, tapahtuu syystä: toisin sanoen mikään asiaintila ei voi vallita eikä mikään väittämä voi olla tosi, ellei ole riittävää syytä, miksi asia ei olisi toisin. Periaate on tavallisesti laitettu Gottfried Leibnizin nimiin, vaikkakin ensimmäinen joka käytti sitä oli antiikin kreikkalainen Anaksimandros. Leibniz käytti periaatetta kirjeenvaihdossaan Isaac Newtonin ja Samuel Clarken kanssa.

Vaihtoehtoisia muotoiluja:

• Jokaiselle olennolle A, olettaen että A on olemassa, on olemassa riittävä perustelu miksi olento A on olemassa.
• Jokaiselle tapahtumalle T, olettaen että T tapahtuu, on olemassa riittävä perustelu, miksi T tapahtuu.
• Jokaiselle väitelauseelle P, olettaen että P on tosi, on olemassa riittävä perustelu miksi P on tosi.

Riittävä perustelu voi olla esimerkiksi ulkoinen syy: omenan olemassaolon selittää omenapuu. Ontologisesti välttämättömille olennoille syy olemassaoloonsa sisältyy olentoon itseensä eikä ulkoiseen syyhyn.