Rietu Heikkilä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Rietu Heikkilä (23. elokuuta 1875 Orivesi19. elokuuta 1929 Orivesi) oli suomalainen Orivedellä asunut rakennusmestari, sahanomistaja ja keksijä.[1][2][3]

Rietu Heikkilä kävi kansakoulun ja 1897 Tampereella teollisuuskoulun. Hän oli sitten piirtäjänä eri rakennustoimistoissa, muun muassa Hämeenlinnassa arkkitehti Heikki Helinin toimistossa, aina vuoteen 1905 saakka. Tämän jälkeen Heikkilä laati ja suunnitteli maatalousrakennuksia, paitsi Orivedelle, myöskin useiden naapuripitäjien maatiloille. Vuonna 1903 Heikkilä perusti kahden veljensä kanssa saha- ja myllylaitoksen Oriveden pitäjän Pitkäjärven kylään. Hän sai sahalaitoksen omiin nimiinsä vuonna 1918. Koljonselän rannalla Heikkilän joen suussa sijainneen saha- ja myllylaitoksen yhteydessä oli myös pellavan puhdistamo sekä myöhemmin verstas, jossa rakennettiin Heikkilän kehittämiä viljankuivaustelineitä. Heikkilä tunnettiin myös keksijänä. Vuonna 1901 hän keksi patentoidun pellavan loukutus- ja lihtauskoneen ja vuonna 1910 Heikkilän viljankuivauslaitteiden nimellä tunnetut viljankuivauslaitteet. Heikkilän viljankuivauslaitteita myytiin paljon eri puolille Suomea ja niille haettiin myös patentti. Vuonna 1915 Heikkilä hankki patentin ryyninhöyryttäjälle ja vuonna 1920 hän keksi autojen talvikäyttöä varten autosukset.[1][4][2]

Rietu Heikkilä suunnitteli joulukuussa 1908 Orivedelle valmistuneen Nuijan talon, jonka rakensi Suomalaisen puolueen eli Suomalaisen Nuijan Oriveden osasto. Talo oli valmistuessaan yksi Suomen suurimpia seurantaloja. Talossa oli iso juhlasali, kahvila- ja seurustelutilat, iso keittiö sekä kamareita. Talo vuokrattiin 1910 Keski-Hämeen kansanopistolle ja kansanopisto osti sen toimitalokseen 1912. Oriveden opiston käyttöön sittemmin tullutta taloa laajennettiin 1920-luvulla niin että sen mainittiin olleen Pohjoismaiden suurin asuttu puurakennus. Talo tuhoutui tulipalossa 1950.[5]

Heikkilä oli useita vuosia Orivedellä kunnan luottamusmiehenä ja kuului jäsenenä kunnan rakennuslautakuntaan, jossa häntä käytettiin kunnan asiantuntijana. Hän toimi myös virkatalolautakunnan puheenjohtajana. Heikkilä oli vuonna 1920 perustamassa Putaan Sähkö Osakeyhtiötä ja toimi myöhemmin tämän yhtiön johtajana. Putaan Sähkö toimitti sähköä koko Eräjärven kuntaan sekä suureen osaan Oriveden ja Juupajoen kuntia.[1][2]

Rietu Heikkilä kuoli elokuussa 1929 Orivedellä sydänkohtaukseen.[1]

  1. a b c d Rietu Heikkilä, Aamulehti, 24.08.1929, nro 230, s. 3, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 24.08.2024
  2. a b c Rietu Heikkilä, Maaseudun Tulevaisuus, 29.08.1929, nro 97, s. 2, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 24.08.2024
  3. Kuolinilmoitus, Uusi Suomi, 21.08.1929, nro 224, s. 4, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 24.08.2024
  4. Viljankuivauslaitteita, Rakennustaito : Suomen rakennusmestariliiton ammattilehti, 04.07.1925, nro 14, s. 16, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 24.08.2024
  5. Maija-Liisa Mäkelä : Vanhan kirkonkylän komistusten kohtaloita, Orivesi ennen vanhaan-blogi 26.4.2017