Resurssiviisaus
Resurssiviisaus on kykyä käyttää erilaisia resursseja (luonnonvarat, raaka-aineet, energia, tuotteet ja palvelut, tilat ja aika) harkitusti ja hyvinvointia sekä kestävää kehitystä edistävällä tavalla. Resurssiviisaus on resurssitehokkuutta kokonaisvaltaisempi määritelmä. Siinä resurssien kulutusta katsotaan absoluuttisesti yhteiskunnan tasolla, jotta päästään kokonaisuuden kannalta parhaaseen lopputulokseen. Pelkkä resurssitehokkuuden lisääminen voi johtaa resurssien käytön osaoptimointiin.
Resurssiiviisautta voidaan edistää kiertotalouden, materiaalien elinkaarihallinnan, energia- ja materiaalitehokkuuden ja uusiutuviin energiamuotoihin siirtymisen kautta. Resurssiviisaan toimintatavan tarkoitus on edistää ihmisten hyvinvointia, samalla kun vähennetään ympäristölle ja ihmisille haitallisia vaikutuksia.
Resurssiviisauden ajureita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Luonnonvarojen kysyntä on kaksinkertaistunut vuodesta 1966, ja tällä hetkellä maailman ihmiset kuluttavat niitä puolitoista kertaa enemmän kuin maan kestokyky sallisi[1]. Suomalaisten ekologinen jalanjälki on maailman 15. suurin[1]. Mikäli kaikki kuluttaisivat yhtä paljon kuin suomalaiset (noin 38 000 kg luonnonvaroja vuodessa[2]), tarvittaisiin 3,5 planeetan vastaava määrä luonnonvaroja.
Resurssiviisaan toimintatavan avulla pyritään sopeuttamaan tuotanto ja talous ympäristön kantokyvyn, luonnonvarojen rajallisuuden ja väestönkasvun asettamiin puitteisiin. Resurssiviisaus perustuu ajatukseen laajasta systeemisestä muutoksesta, aivan samoin kuin yleisesti käytetty termi vihreä talous. Tuotanto, talous ja kulutus nähdään perustuvan vihreässä taloudessa vähähiilisyyteen, materiaali- ja energiatehokkuuteen, sekä materiaali- ja energiajärjestelmiä korvaaviin uusiin kysyntä- ja tarjontarakenteisiin[3].Resurssiviisaus ohjaa kohti käyttäjäystävällisiä kestävän kehityksen mukaisia kysyntä-tarjontarakenteita, jotka tuottavat hyvinvointia yhä laajemmin yhteiskuntaan.
Resurssiviisaus vastaa mm. seuraaviin globaaleihin haasteisiin:
- globaalin keskiluokan kasvu
- miljardien väestönkasvu
- resurssien saatavuuden hankaluus
- tarve vähentää kasvihuonekaasupäästöjä ja muita haitallisia ympäristövaikutuksia.
Resurssiviisauden tavoitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Ei ilmastopäästöjä: Ei tuoteta ilmastonmuutosta aiheuttavia kasvihuonekaasupäästöjä.
- Ei jätettä: Toimitaan kiertotaloudessa, jossa kaikki materiaali hyödynnetään ja kierrätetään.
- Ei ylikulutusta: Eletään yhden maapallon kantokyvyn rajoissa niin, että luonnonvarojen kulutus on globaalisti kestävällä tasolla.
- Kestävä hyvinvointi: Edistetään ihmisten hyvinvointia, yritysten kilpailukykyä, työllisyyttä ja alueiden elinvoimaisuutta.
Resurssiviisauden kolme ekologisen kestävyyden periaatetta luovat edellytykset tulevaisuuden taloudelliselle ja sosiaaliselle hyvinvoinnille.
Resurssiviisauden indikaattorit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomen ympäristökeskus on vuonna 2014 yhdessä Sitran ja muiden asiantuntijoiden kanssa valinnut Resurssiviisauden indikaattorit -hankkeessa resurssiviisauden tavoitteiden seurantaa tukevat resurssiviisauden indikaattorit[4].
Käyttöperusteiset kasvihuonekaasupäästöt
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Käyttöperusteiset kasvihuonekaasupäästöt -indikaattorilla seurataan resurssiviisaasti toimivan alueen kehitystä kohti hiilineutraaliutta. Indikaattori seuraa energiantuotannosta ja kulutuksesta, teollisuusprosesseista, maataloudesta ja jätehuollosta syntyviä kasvihuonekaasupäästöjä. Käyttöperusteissa päästölaskennassa sähkön, lämmön ja polttoaineiden suorat päästöt lasketaan käytön perusteella eikä sen mukaan, kuinka paljon energiaa on kaupungissa tuotettu. Kuntatasolla käytetyimpiä valmiita päästölaskentamalleja ovat Kasvener- ja CO2-raportti. Käyttöperusteiset kasvihuonekaasupäästöt voidaan laskea kotitalouksille, yhteisöille, yrityksille, kunnille tai muille alueille.
Materiaalihäviöt
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Materiaalihäviöt-indikaattori kuvaa, miten hyvin materiaalit pysyvät kierrossa. Indikaattorissa otetaan huomioon sekä yhdyskuntajäte että teollisuuden jätevirrat. Materiaalihäviöt lasketaan kolmesta ainevirrasta, jotka lasketaan massayksikköinä yhteen. Nämä kolme ainevirtaa ovat: jätevirrat kaatopaikoille, jätteiden poltto (uusiutumattomat materiaalit) ja loppusijoitettavien jätteiden vienti. Jätteiden polton osalta huomioidaan vain uusiutumattomien materiaalien poltto, toisin sanoen biopohjaisten materiaalien polttoa ei oteta mukaan (esim. puun poltto). Jätteiden viennissä tarkastellaan kaupungin ulkopuolelle vietävien loppusijoitettavien jätevirtojen määrää. Virrat lasketaan tonneina ja summataan yhteen ilman painotuksia. Tämä tarkoittaa, että eri virtojen oletetaan olevan keskenään samanarvoisia.
Ekologinen jalanjälki
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Ekologinen jalanjälki
Ekologinen jalanjälki kuvaa karkeasti sitä, kuinka suuri maa- ja vesialue tarvitaan kaupungeissa kulutetun ravinnon, materiaalien ja energian tuottamiseen sekä syntyneiden jätteiden käsittelyyn ja hiilidioksidipäästöjen sitomiseen. Ekologisen jalanjäljen laskenta tehdään kansainvälisen laskentajärjestön Global Footprint Networkin standardien mukaan. Ekologinen jalanjälki ilmaistaan globaalihehtaareina. Yksi globaalihehtaari tarkoittaa hehtaarin kokoista aluetta (viljelys- ja laidunmaata, metsää, rakennettua maata, vesistöjä ja hiilidioksidi päästöjen sitomiseen tarvittavaa maata), jonka tuottavuus vastaa maapallon keskiarvoa.
Koettu hyvinvointi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hyvinvoinnin kehitystä seurataan elämänlaatunsa (WHOQOL-8) keskimäärin hyväksi tuntevien osuuden indikaattorilla. Indikaattori on Maailman terveysjärjestön WHO:n kehittämä. Se perustuu kysymyksille, jotka mittaavat vastaajan elämänlaatua neljältä kannalta: psyykkinen, taloudellinen, fyysinen, sosiaalinen ja ympäristö. Kyselytutkimuksessa selvitetään muun muassa millainen on vastaajan elämänlaatu, miten tyytyväinen vastaaja on terveyteensä, ihmissuhteisiinsa, asuinalueensa olosuhteisiin ja taloudelliseen tilanteeseensa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos kerää hyvinvointi tietoa ATH- ja HYPA-tutkimuksissa eri alueista ja suurimmista kaupungeista.
Resurssien käytön mittaaminen ja mallintaminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tilastokeskus on laatinut Suomen kansantalouden materiaalivirroista laajan tilinpidon, joka ulottuu aina vuoteen 1945[5].
Suomen kansantalouden materiaalivirtojen ympäristövaikutuksia on arvioitu ENVIMAT-tutkimuksessa, jossa suomalaisen tuotannon ja kulutuksen materiaalivirtojen elinkaariaikaiset ympäristövaikutukset laskettiin toimialoittain ja tuoteryhmittäin[6]. Tutkimuksessa otettiin huomioon kotimaisen kuormituksen lisäksi tuonnin välityksellä aiheutuvat ympäristövaikutukset Suomen rajojen ulkopuolella. ENVIMAT-mallin avulla voitiin seurata materiaalinkulutuksen polkua materiaalin otosta lopputuotteiden kulutukseen. Tarkastelun perusteella materiaalin otoltaan suurimmat toimialat eivät tuottaneet lopputuotteita kulutukseen vaan välituotteita muiden toimialojen jatkojalostukseen. Tutkimuksessa myös selvisi, että Suomi käyttää yhtä paljon ulkomaisia luonnonvaroja kuin kotimaisia.
Alueellisten resurssivirtojen mallintamista tutkitaan parhaillaan.
Globaali resurssien kulutus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Maailman väkiluvun ja maailmantalouden kasvu luovat lisäkysyntää sellaisille luonnonvaroille ja resursseille, jotka ovat elintärkeitä ihmisten olemassaololle. Luonnonvarojen määrä on kuitenkin rajallinen. Tutkimukset osoittavat, että vaikka resurssien käytön tehokkuus on kasvanut viimeisten 30 vuoden aikana jopa 40 %, se ei riitä kompensoimaan kasvavaa maailmanlaajuista materiaalien kulutusta. Viimeisten 30 vuoden aikana maailman resurssien kulutus on lähes tuplaantunut ja kulutuksen kasvu on jatkunut vuosituhannen vaihteen jälkeen yhä kiihtyvällä vauhdilla.
Resurssiviisaita toimintamalleja voidaan etsiä esimerkiksi kotitalouksissa syntyvän biojätteen tarkastelun kautta. Pääkaupunkiseudulla tuotetaan biojätettä vuodessa noin 50 kg henkilöä kohti. Tästä alun perin syömäkelpoista ruokajätettä on noin 17 kilogrammaa. Mikäli lukemat vastaavat kansallisia keskiarvoja, ruokaa tuotetaan, kuljetetaan, kylmäsäilytetään ja tehtäisiin yli 90 000 tonnia vuosittain turhaan[7].
Resurssiviisas kotitalous vähentää syntyvää biojätteen määrää tinkimättä kuitenkaan terveellisestä ja energiantarpeen tyydyttävästä ruokavaliosta. Syntyvän biojätteen ehkäisy vähentäisi samalla tarvetta resurssien käytölle päivittäiskaupan tuotantoketjussa.
Kansainväliset ja suomalaiset aloitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Roadmap to Resource Efficient Europe 2020 (Euroopan komissio):
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Euroopan komission mukaan resurssitehokas kehitys edellyttää, että kaikki luonnonvarannot, joita EU hyödyntää tai joille se perustaa maailmanlaajuiset tarvehankintansa, turvataan ja niitä hoidetaan sen mukaan, mitä ne pystyvät enimmillään kestävästi tuottamaan. Määritelmän mukaan resurssitehokkuus käsittää sekä materiaali- että energiatehokkuuden. Laajan tulkinnan mukaan resurssitehokkuus sisältää materiaali- ja energiatehokkuuden lisäksi myös ilman, veden, maan ja maaperän käytön (KOM 2011). Euroopan komission tiedonannossa Etenemissuunnitelma kohti resurssitehokasta Eurooppaa jäsenvaltioita kehotetaan ryhtymään toimenpiteisiin asetettujen välitavoitteiden saavuttamiseksi vuoteen 2020 mennessä sekä määrittelemään pidemmän aikavälin tavoiteasettelua resurssitehokkuuteen perustuvalle kestävälle taloudelle vuoteen 2050 mennessä.[8]
Julkinen ohjaus Suomessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hallituksen tulevaisuusselonteko 2013 pyrki Suomen kestävän kasvun ja kansalaisten hyvinvoinnin vuoden 2030 mallin rakentamiseen. Julkisen sektorin tavoitteena on tunnistaa yhä laajemmin ympäristön ja luonnonvarojen sekä talouden ja yhteiskunnallisen päätöksenteon vuorovaikutusta. Tulevaisuusselonteossa yksi keskeisiä lähtökohtia on yhteiskunnallisten tavoitteiden ja ilmastokuormituksen irtikytkentä.[9]
Peloton-leiri
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ensimmäinen resurssiviisauteen keskittynyt innovaatioleiri järjestettiin Kaustisella 5.–7. kesäkuuta 2012, nimellä Peloton Innovation Camp[10]. Sitä ennen Demos Helsinki oli järjestänyt energiaviisaan uuden talouden työpajoja suomalaisille suuryrityksille vuodesta 2009[11]. Peloton on yhdessä Sitran kanssa luotu brändi, joka kattaa alleen energia- ja resurssiviisaita liiketoimintoja erityisesti kuluttajamarkkinoilla. Demos Helsingin Peloton voitti Davosin resurssifoorumin palkinnon parhaasta kestävän liiketoiminnan esityksestä[12].
Suomen kestävän kulutuksen ja tuotannon toimikunta (KULTU)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kohti resurssiviisautta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jyväskylän kaupungin ja Sitran hanke, jossa kehitetty resurssiviisaita toimintatapoja kaupungin, liikelaitosten, järjestöjen, yritysten, koulutuslaitosten, eri yhteisöjen ja tavallisten kaupunkilaisten kanssa erilaisten kokeilujen ja pilottien avulla. Kesäkuusta 2015 alkaen hanketta jatkaa Suomen kestävien kaupunkien ja kuntien verkosto Fisu (Finnish Sustainable Communities), jonka ensimmäiset jäsenet ovat Forssa, Jyväskylä, Lappeenranta ja Turku. [13].
Resurssiviisaat kaupungit -verkosto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b WWF: Living Planet 2014 -raportti WWF. Viitattu 5.2.2015.
- ↑ EU EEA: Uses of resources per capita in 2000 v.s 2008/2009 European Environment Agency. Viitattu 5.2.2015.
- ↑ Riina Antikainen, Katja Lähtinen, Maija Leppänen ja Eeva Furman: YMra 1/2013 Vihreä talous suomalaisessa yhteiskunnassa. 18.2.2013. Ympäristöministeriö. Arkistoitu 9.2.2015. Viitattu 6.2.2015.
- ↑ Syke, Sitra: Resurssiviisauden indikaattorit Sitra. Viitattu 6.2.2015.
- ↑ Hoffrén, Jukka (ed.): Economy-wide Material Flow Accounts with Hidden Flows for Finland: 1945-2008 Tilastokeskus. Arkistoitu 6.2.2015. Viitattu 6.2.2015.
- ↑ Seppälä et al.: Suomen kansantalouden materiaalivirtojen ympäristövaikutusten arviointi ENVIMAT-mallilla Syke. Viitattu 6.2.2015.
- ↑ Tuomas Mattila, Tuuli Myllymaa, Jyri Seppälä ja Ilmo Mäenpää: SYMra 3/2011 Materiaalitehokkuuden parantamisen ja jätteiden vähentämisen ympäristöinnovaatioiden tarpeet. 25.1.2011. Ympäristöministeriö. Arkistoitu 9.2.2015. Viitattu 6.2.2015.
- ↑ Euroopan komissio: Roadmap to Resource Efficient Europe 2020 EC. Viitattu 6.2.2015.
- ↑ VNK: Valtioneuvoston tulevaisuusselonteko 2013 VNK. Arkistoitu 6.2.2015. Viitattu 6.2.2015.
- ↑ Sitra: Peloton innovation camp Kaustinen Sitra. Viitattu 6.2.2015.
- ↑ Sitra: Peloton on ollut menestystarina Sitra. Viitattu 6.2.2015.
- ↑ YM: Peloton laboratorio palkittiin World Resources Forumissa YM. Arkistoitu 10.6.2015. Viitattu 6.2.2015.
- ↑ Sitra: Resurssiviisaus Sitra. Viitattu 6.2.2015.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Luonnonvarojen tehokas käyttö on välttämätöntä liiketoiminnalle. EU-julkaisu 2011 (PDF)
- The Roadmap to a Resource Efficient Europe (englanniksi)
- Resource Revolution, McKinsey's Report (Arkistoitu – Internet Archive)(englanniksi)
- SERI 2012, Green economies around the world? Implications of resource use for development and the environment.(englanniksi)
- Suomen kansantalouden materiaalivirtojen ympäristövaikutusten arviointi ENVIMAT-mallilla. Ympäristö.fi (Arkistoitu – Internet Archive)