Rencontres d’Arles

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Yksi festivaalin näyttelyistä vuonna 2010.
Valokuvaajat Robert Doisneau (vas.) ja André Kertész Arlesissa vuonna 1975.

Rencontres d’Arles [ʁɑ̃kɔ̃tʁə daʁl], aiemmin Rencontres internationales de la photographie d’Arles, on Etelä-Ranskan Arlesissa vuosittain järjestettävä valokuvataiteen kansainvälinen festivaali. Vuonna 1970 aloitettu kesätapahtuma on yksi maailman vanhimmista, suurimmista ja arvostetuimmista valokuva-alan katselmuksista. Vuonna 2017 festivaaleilla kävi 125 000 vierasta.[1][2]

Heinä-syyskuussa järjestettävän festivaalin ydin muodostuu kymmenistä yhtäaikaisista valokuvanäyttelyistä ja iltaisin valokuvien projisoinnista ulkotiloissa. Näyttelyt tuotetaan usein yhteistyössä ranskalaisten ja ulkomaisten alan museoiden kanssa. Joinakin vuosina osa ohjelmistoa on vierailevan taiteellisen johtajan suunnittelemaa, kuten vuonna 2004 Martin Parrin, vuonna 2006 Raymond Depardonin, vuonna 2008 Arlesissa syntyneen muotisuunnittelija Christian Lacroix’n ja vuonna 2009 Nan Goldinin. Näyttelypaikkoina on Arlesissa sellaisiakin tiloja joihin yleisöllä ei muuten ole pääsyä, kuten vanhoja roomalaisajan rakennuksia sekä tyhjille jääneitä teollisuustiloja. Festivaalin keskuspaikkana on SNCF-rautatieyhtiön vanhasta konepajasta kunnostettu valokuvakeskus L’Atelier des Forges. Näyttelyiden lisäksi ohjelmistoon kuuluu muun muassa keskustelutilaisuuksia ja työpajoja, jotka painottuvat festivaalin avajaisviikolle.[2][3][4]

Tapahtuman perustivat vuonna 1970 valokuvaaja Lucien Clergue, kirjailija Michel Tournier ja historioitsija Jean-Maurice Rouquette.

Palkintoja ja kilpailuja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuodesta 2002 festivaaleilla on jaettu palkintoja, joiden kohteet ja kriteerit ovat vaihdelleet usein. 2010-luvun lopulla palkintoja on neljä: Prix Découverte (25 000 euroa) nuorelle ”löydölle”, Prix du Livre d’Auteur ja Prix du Livre Historique (kumpikin 8 000 euroa) uusille kuvateoksille ja vanhojen kuvien kokoelmateoksille, sekä Prix Photo-Texte (6 000 euroa) valokuvausta ja tekstiä yhdistäville teoksille. Vuodesta 2016 on lisäksi jaettu naisvalokuvaajille tarkoitettua palkintoa Prix de la Photo Madame Figaro-Arles (10 000 euroa). Vuonna 2016 Arlesissa alettiin pitää virtuaalitodellisuutta hyödyntävien teosten katselmusta, jonka pääpalkinto on 10 000 euroa.[2]

1980-luvun puolivälistä alkaen festivaalien ohjelmistoon kuului alle 35-vuotiaille valokuvaajille tarkoitettu European Kodak Award -kilpailu rahapalkintoineen. Arlesin loppukilpailua edelsivät maakohtaiset karsinnat. Vuodesta 1992 kilpailu muuttui katselmukseksi nimeltä Kodak European Panorama of Young Professional Photography.[5][6] Sittemmin Arlesin alkuperäinen pääsponsori Kodak on vetäytynyt festivaalin tukemisesta menetettyään asemiaan valokuvauksen digivallankumouksessa.[7]

Suomalaiskuvaajia Arlesissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1986 festivaaleilla Suomi oli ensi kertaa esillä Arlesissa, kun Arno Rafael Minkkinen ja Markus Leppo kokosivat sinne katsauksen suomalaiseen valokuvaukseen[8]. Sittemmin suomalaisista valokuvaajista ovat olleet laajemmin esillä ainakin Minkkinen (1994)[9], Susanna Majuri (Work in Progress -pääpalkinto 2005)[10], Pentti Sammallahti (yksityisnäyttely 2005)[11], Tuomo Manninen (2007)[12] ja Nelli Palomäki (Discovery-palkintoehdokkuus 2012)[13].

  1. Tuomo Mannisen valokuvia Arlesiin Turun Sanomat. 1.7.2007. Viitattu 14.4.2018.
  2. a b c Presentation of the Festival Rencontres d’Arles. Arkistoitu 30.3.2019. Viitattu 14.4.2018.
  3. Tiina Rauhala: Opintomatkalla Arlesissa Terävyysalue - Suomen valokuvataiteen museon blogi. 5.8.2010. Suomen valokuvataiteen museo. Viitattu 14.4.2018.
  4. Uimonen, Anu: Rockia ja reportaasia, Suomea ja päivä Amerikkaa. (Kokosivun juttu Arlesin festivaaleilta.) Helsingin Sanomat, 13.7.1986.
  5. European Kodak Award valokuvakilpa ratkennut Helsingin Sanomat. 16.8.1991. Viitattu 14.4.2018. (Tilaajille.)
  6. Uimonen, Anu: Kodakin nuorten valokuvaajien kilpailu muuttuu panoraamaksi Helsingin Sanomat. 16.3.1992. Viitattu 14.4.2018. (Tilaajille.)
  7. A.D. Coleman: After the Kodak Century (2) The Nearby Café -sivusto. A.D. Coleman. Viitattu 14.4.2018.
  8. Suomalainen valokuva on kutsuttu maailmalle. Helsingin Sanomat, 31.10.1985, s. 26.
  9. Arno Rafael Minkkinen Barry Friedman Ltd. Arkistoitu 15.4.2018. Viitattu 14.4.2018.
  10. Valokuvaaja Susanna Majuri palkittiin Ranskassa Kaleva. 12.7.2005. Viitattu 14.4.2018.
  11. About Pentti Sammallahti LensCulture. Viitattu 14.4.2018.
  12. Manninen, Tuomo Rencontres d'Arles. Viitattu 14.4.2018.
  13. Nelli Palomäki 100 Finnish Photographers -sivusto. Viitattu 14.4.2018.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]