Reino Salo (yhteiskuntatieteilijä)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Reino Ilmari Salo (5. toukokuuta 1920 Hämeenlinna – 26. maaliskuuta 1988 Tampere[1]) oli suomalainen yhteiskuntatieteilijä ja professori. Hän oli Tampereen yliopiston sosiaalipolitiikan apulaisprofessori 1966–1970 ja sosiaalipolitiikan, varsinkin sosiaalihuollon professori 1970–1979. Hänen tutkimusalaansa olivat muun muassa lastensuojeltyö ja sosiaalihuolto.[2][1]

Teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kunnallinen lastensuojelutyö sosiaalisen sopeutumisen kasvattajana. 1, Tutkimus Vaasan kaupungissa vuosina 1924-1952 suoritetun lakisääteisen lastensuojelutyön tuloksista, Tekijä], 1956. Väitöskirja, Tampere : Yhteiskunnallinen korkeakoulu.
  • Kunnallinen lastensuojelutyö sosiaalisen sopeutumisen kasvattajana. 2, Alaikäisten antisosiaalisen kehityksen syyt ja varhaiset oireet Vaasan kaupungissa kerätyn tutkimusaineiston valossa, Tekijä, 1959.
  • Kunnallinen huoltoapu yhteiskunnallisena ja yksilöllisenä ongelmana : Vaasasta koottuun paikallisaineistoon perustuva tutkimus huoltoavun tarpeen syistä, Tekijä, 1962.
  • Sosiaalihuollon tutkimukset : Johdatus sosiaalihuollon ongelmiin nykytutkimuksen valossa, 1967 (Sosiaalihuollon keskusliiton pienten julkaisujen sarja; 5).
  • Alkoholiongelma sosiaalihuollossa.Tekijä, 1970
  • Sosiaalihuolto. WSOY, 1981 ISBN 951-0-10849-9

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Mikko Mäntysaari ja Tarja Pösö, Reino Salo – suomalaisen sosiaalityön tutkimuksen uranuurtaja? Janus 13(4), 385–402
  2. ↑ Facta 2001, WSOY 1985, 14. osa, palsta 341

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä tieteilijään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Reino_Salo_(yhteiskuntatieteilijä)&oldid=22403299”