Notre-Damen katedraali (Reims)

Reimsin Notre-Damen katedraali on Ranskassa Reimsissä sijaitseva katedraali. Sen rakentaminen aloitettiin vuonna 1211, eli Pariisin Notre-Damen (aloitettu vuonna 1163) ja Chartresin Notre-Damen (1194) jälkeen, mutta aiemmin kuin Amiensin (1220), Beauvaisin (1225) ja Strasbourgin (n. 1235) katedraalit^[1]. Rakennus on goottilaisen arkkitehtuurin keskeinen luomus Ranskassa ja se on merkitty Unescon maailmanperintöluetteloon. Reimsin katedraali oli ennen vuonna 1789 tapahtunutta Ranskan suurta vallankumousta Ranskan kuninkaiden voitelukirkko.

Historia

Ensimmäisen katedraalin kaupunkiin rakennutti jo 400-luvulla piispa pyhä Nicasius. Kirkko oli entinen gallo-romaanisen kylpylän paikalla. Jo tuolloin katedraali omistettiin Pyhälle Neitseelle. Rakennuksessa kastettiin frankkien hallitsija Klodovig vuonna 498, ja hänet kastoi arkkipiispa pyhä Remi de Reims. Vuonna 816 Kaarle Suuren poika Ludvig I Hurskas valitsi Reimsin paikaksi, jossa hänet kruunattaisiin keisariksi. Pyhän ampullin (lasiastia, jossa säilytettiin kuninkaiden voiteluun käytettyä pyhää öljyä) arvostus ja Reimsin arkkipiispojen vahva poliittinen asema vaikuttivat siihen, että Henrik I:stä lähtien Ranskan monarkit voideltiin juuri Reimsissä.

Reimsin arkkipiispa ja herttua Aubry de Humbert aloittivat 6. toukokuuta 1211 uuden katedraalin rakentamisen kaupunkiin. Sen oli tarkoitus korvata vanha karolingiajan katedraali, joka oli tuhoutunut tulipalossa edellisenä vuonna^[1]. Rakentaminen oli neljän toisiaan seuranneen arkkitehdin työtä. He olivat Jean d'Orbais, Jean-le-Loup, Gaucher de Reims ja Bernard de Soissons. Suuren työmaan rakennustyöt saatiin päätökseen vuonna 1275.

Rakennuksen ominaisuudet

Koko kirkkorakennuksen tyyli on yhtenäinen. Kirkkolaivan korkeus kaariholvistossa on 30 metriä, joka jää jälkeen Amiensin ja Beauvaisin katedraalin holvien korkeudesta. Kaksi läntisen päädyn tornia ovat vailla piikkikärkeä, mutta siitäkin huolimatta ne ulottuvat jopa 82 metrin korkeuteen. Rakennuksen korkein paikka on enkelitornin enkeli, joka kurottautuu 87 metrin korkeuteen.^lähde?

Veistokset

Katedraalissa on 2 303 patsasta. Eurooppalaisista kirkoista vain Chartresin katedraalissa on enemmän patsaita.^lähde? Myös rakennuksen sisäpuolisessa julkisivussa on pieniä patsaita, joiden joukossa on kuuluisa "Ritarin ehtoollinen".

Viidenkymmenen metrin korkeudella maan pinnasta on kuninkaiden kuvien kokoelma, ja keskellä on Klodovig. Alemmalla tasolla on kertomus Daavidin taistelusta Goljatia vastaan ja pääportin kohdalla Neitsyen kruunaus.

Sotavahingot ja entisöinti

Reimsin Notre-Damen katedraalia pidetään "marttyyri"-kirkkona, koska heti ensimmäisen maailmansodan alettua saksalaisten tykkituli pommitti rakennusta. Pohjoisen tornin ympärille jääneet rakennustelineet syttyivät ja palo pääsi leviämään koko rakennukseen ja eritoten sen puurakenteisiin. Myös lyijylevyistä tehty katto suli kokonaisuudessaan syntyneestä kuumuudesta. Sulaneen katon lyijy virtasi kaduilla. Asukkaat keräsivät sen talteen ja rauhan tultua käyttivät uudelleen samaan tarkoitukseen.

Henri Deneux johti katedraalin entisöintiä. Hän oli syntyisin Reimsin kaupungista ja Ranskan historiallisten monumenttien yliarkkitehti. Amerikkalaisten rahoittajien, erityisesti Rockefellerien perheen, avulla työt saatiin käynnistettyä vuonna 1919. Työt jatkuvat yhä.

Tammiset vesikattorakenteet, jotka siis tuhoutuivat, on korvattu uudella rakenteella, joka on kevyttä ja palamatonta. Se muodostuu ohuista raudoitetuista teräsbetonielementeistä, jotka on yhdistetty toisiinsa tammikiiloilla, jotta rakenteesta tulee joustavampi. Deneux sai ajatuksen 1500-luvun arkkitehdin Philibert Delormen rakennelmista. Rakenne on vähän tilaa vievä ja mahdollisti kirkon sisäkaton holviston yläpuolelle avoimen yhtenäisen ullakkotilan, jossa vesikaton kantavat rakenteet sijaitsevat holvikaarimaisesti lähellä vesikattopintaa.

Kuvia

Reimsin Notre-Damen katedraalissa on läntisen julkisivun yläosassa olevan ruusuikkunan lisäksi suuri ruusuikkuna myös pääportaalissa ovien yläpuolella (tympanon-osassa). Se on harvinaista, ehkä ainutlaatuista. Yleensä ovien yläpuolinen tila on veistoksin koristeltu umpiseinä tai muunlaista ikkunaa.^[1]