Redjoen kapina

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Red Riverin kapina)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Redjoen kapina (engl. Red River Rebellion tai Red River Resistance) oli vuonna 1869 Red River Colonyssä tapahtunut métis-kansan kapina Kanadan hallitusta ja sen maanomistuspolitiikkaa vastaan. Kapinan johtajana toimi Louis Riel, joka perusti itsenäisen väliaikaishallituksen säätämään lakeja estääkseen Kanadan pyrkimyksiä alueen liittämisestä omaan alueeseensa. Alue sijaitsee nykyisessä Manitoban provinssissa, Winnipegin kaupungin alueella.

Kapina oli vuonna 1867 perustetun Kanadan liittovaltion parlamentin ensimmäinen kriisi. Kanadan valtio hankki omistukseensa Hudson’s Bay Companyn omistaman Rupertinmaan,[1] jonka alueella silloinen Red River Colony sijaitsi, ja nimitti alueen kuvernööriksi englanninkielisen William McDougallin. Hänen toimiaan vastusti suurin osa Red River Colonyn asukkaista, jotka olivat enimmäkseen ranskankielisiä métisejä. Useista varoituksista huolimatta McDougall kokosi maanmittausryhmän jakaakseen maan englantilaisen järjestelmän mukaisesti. Métis-joukko johtajanaan Louis Riel esti McDougalin pääsyn alueelle ja aloitti suorat neuvottelut Kanadan hallituksen kanssa tarkoituksenaan autonomisen Assiniboian provinssin perustaminen.

Kapinan aikana joukko itsenäisyyspyrkimyksiä vastustaneita englantilaisia vangittiin väliaikaishallituksen vastustamisesta joukossaan oranialaisveljeskunnan jäsen Thomas Scott. Scott tuomittiin kuolemaan toimistaan kapinan aikana, eikä Riel myöntänyt armahdusta huolimatta Scottin kuolemantuomion voimakkaasta kritiikistä englantilaisten keskuudessa. Väliaikaishallitus ja Kanada pääsivät 1870 sopimukseen alueen asukkaiden oikeuksista. Kanadan hallitus sääti Manitoba Act -lain,[2] jolla nykyinen Manitoban provinssi perustettiin ja joka liittyi Kanadan liittovaltioon. Laki turvasi myös ranskan kielen erityisaseman provinssin kouluissa sekä uskonnonvapauden.

Lain tultua voimaan Kanadan hallitus lähetti alueelle sotilasosaston turvatakseen rauhan säilymisen alueella. Eversti Garnet Wolseley johti sotilasosastoa, joka koostui kanadalaisista ja brittiläisistä sotilaista. Retkikunta tunnetaan nimellä Wolseleyn retkikunta (Wolseley Expedition tai Red River Expedition). Sotilasosaston matkan aikana monet Ontarion kansalaiset osoittivat mieltään Thomas Scottin teloituksen johdosta ja vaativat retkikuntaa vangitsemaan Rielin. Hän kuitenkin pakeni Yhdysvaltoihin ennen retkikunnan saapumista. Retkikunnan saapuminen myös merkitsi virallisesti Redjoen kapinan päättymistä.[3]

Taustaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1860-luvulla Red River Colony koki suuria muuttopaineita uusien siirtolaisten takia. Alueen asukkaat koostuivat suurimmaksi osaksi ranskan- ja michifinkielisistä métiseistä, pienestä joukosta englanninkielisiä anglométisejä sekä skotlantilaisista presbyteereistä. Alueelle virtasi Ontariosta suuri joukko englanninkielisiä protestantteja. Suurin osa näistä uusista siirtolaisista ei kunnioittanut métisien kulttuuria ja oli vihamielisiä katolisen kirkon jäseniä kohtaan. Samaan aikaan alueelle muutti joukko yhdysvaltalaisia ja heidän pyrkimyksenään oli alueen liittäminen osaksi Yhdysvaltoja.

Fort Garry v. 1872

Uskonnolliset, nationalistiset, rasistiset ja poliittiset kiistat sekä yhdysvaltalaisten laajennusmielisten pyrkimykset kiristivät alueen asukkaiden välejä, kun samaan aikaan Yhdistynyt kuningaskunta ja Kanada neuvottelivat Hudson's Bay Companyn omistaman Rupertinmaan siirtämisestä Kanadan hallintaan. Neuvottelut johtivat Rupert's Land Act -lain säätämiseen vuonna 1868. Laissa määriteltiin ehdot alueen omistusoikeuden siirtämiseksi. Kanadan valtio osti Rupertinmaan 1. joulukuuta 1869, mutta alueen asukkaiden maaoikeudet ja poliittiset vaikutukset olivat selvittämättä.

Kauppaneuvottelujen päätyttyä liikenneministeri William McDougall ja poliitikko George-Étienne Cartier lähettivät maanmittausryhmän Redjoen alueelle jakaakseen maan englantilaisen neliskulmaisen mallin mukaan. Muun muassa roomalaiskatolinen piispa Alexandre Taché, Rupertinmaan anglikaaninen piispa Robert Machray ja Hudson's Bay Companyn kuvernööri William Mactavish varoittivat McDougallia maanjaon aiheuttavan vihamielisyyksiä. Eversti John Stoughton Dennisin [4] johtama maanmittausryhmä saapui paikalle 20. elokuuta 1869 ja kohtasi erittäin suurta vastustusta métisien keskuudesta. Paikallisella väestöllä ei ollut omistusoikeutta maahan, vaan maankäyttöoikeus oli jaettu Ranskasta periytyvällä seigneurial-järjestelmällä, jossa Ranskan kuningas omisti maan ja maa-alueilla oli tilanomistaja, joka edelleen jakoi alueen tilallisille pitkinä maakaistoina. Englantilaiset suosivat neliskulmaista maanjakoa. [5] Paikalliset asukkaat kokivat tämän ja kasvavan siirtolaismäärän uhaksi heidän maaoikeuksilleen ja pelkäsivät menettävänsä maatilansa.

Riel nousee johtajaksi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Louis Riel

Elokuun loppupuolella pitämässään puheessa Louis Riel tuomitsi maanmittaustoimet, koska Kanadan hallitus ei ollut neuvotellut maansiirron vaikutuksista ja ehdoista alkuperäisväestön kanssa. Joukko métis-miehiä pakotti maanmittausryhmän keskeyttämään työnsä 11. lokakuuta 1869. Joukko kutsui itseään nimellä "Métis National Committee". Johtajinaan heillä oli ministeri Louis Riel ja presidentti John Bruce.[6] Tapahtuman johdosta 25. lokakuuta Hudson's Bay Companyn hallinnossa oleva Assiniboian neuvosto kutsui ryhmän kuultavakseen. Kuulustelussa Louis Riel ilmoitti ryhmän estävän kaikki hallituksen yritykset ottaa alueet haltuunsa, kunnes he neuvottelevat ehdoista métisien kanssa. Kenraalikuvernöörin nimittämä McDougall joukkoineen yritti matkustaa alueelle, mutta 2. marraskuuta heidän etenemisensä estettiin lähellä nykyistä Yhdysvaltain rajaa. He joutuivat perääntymään Pembinan kaupunkiin, ja saman päivän aikana Rielin johtama 400 miehen vahvuinen métis-joukko otti haltuunsa Fort Garryn linnoituksen ilman verenvuodatusta.[7] Asukkaiden keskuudessa oli huomattavia erimielisyyksiä neuvottelujen käynnistä ja ehdoista, etenkin englanninkielisten ja ranskankielisten asukkaiden välillä. Tasapuolisuuden nimissä Riel kutsui koolle molempien kielien edustajat jokaisesta hallintopiiristä. Neuvottelijat eivät silti päässeet sopuun ehdoista ja englanninkieliset edustajat kantoivat kaunaa McDougalin kohtelusta.

Marraskuun 16. päivä Assiniboian neuvosto kuvernööri Mactavishin johdolla teki julistuksen, jossa métisejä kehotettiin lopettamaan vihamielisyydet ja laskemaan aseensa. Riel ehdotti väliaikaishallituksen perustamista 23. marraskuuta, jotta pystyisi neuvottelemaan Kanadan kanssa, mutta englanninkieliset vastustivat esitystä.

McDougall julisti 1. joulukuuta, ettei Hudson’s Bay Companyllä enää ollut määräysvaltaa Rupertinmaalla ja julisti itsensä varakuvernööriksi. Julistus oli poliittisesti ongelmallinen, koska se päätti Assiniboian neuvoston määräysvallan, mutta ei pystynyt muodostamaan Kanadan määräysvaltaa alueella. Maakauppa oli väliaikaisesti jäädytetty, kun uutiset alueen levottomuuksista saavutti Ottawan. Joulukuun puolivälissä Riel toi neuvottelupöydälle neljätoista vaatimusta, joilla he suostuisivat liitymään osaksi liittovaltiota. Lista sisälsi muun muassa vaatimukset edustuksesta parlamenttiin, kaksikielisen lainsäädännön, kaksikielisen oikeuslaitoksen ja eräitä vaatimuksia asukkaiden maaoikeuksiin. Suurin osa alueen asukkaista hyväksyi ehdot ja métisien oikeudet, mutta vähemmistöön jääneet äärikanadalaiset vastustajat perustivat Canadian Party -puolueen John Christian Schultzin[8] Charles Mairin,[9] eversti John Stoughton Dennissin[10] ja majuri Charles Boultonin[11] johdolla. McDougall määräsi Dennisin kokoamaan asukkaista joukon aseistettuja miehiä, mutta siirtolaiset eivät olleet kiinnostuneet nousemaan aseelliseen vastarintaan. Schultz onnistui värväämään noin viidenkymmenen miehen vahvuisen joukon, joka linnoittautui hänen kotiinsa ja omistamaansa kauppaan. Riel määräsi talon piiritettäväksi. Määrällisesti alakynteen jääneet englantilaiset antautuivat 7. joulukuuta. Heidät vangittiin ja kuljetettiin Fort Garryn linnoitukseen.

Métisit perustivat 8. joulukuuta väliaikaishallituksen vakauttamaan oloja. Kun MacDougal ja Dennis saivat 18. joulukuuta tiedon maakaupan lykkääntymisestä he lähtivät paluumatkalle Ontarioon. Boulton pakeni Portage la Prairien kylään.

Väliaikaishallitus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Métisien väliaikaishallitus

Ottawassa kenraalikuvernööri John Young oli pääministeri Macdonaldin suostumuksella luvannut armahtaa 6. joulukuuta kaikki Redjoen kapinoitsijat, jotka laskevat aseensa. Hän lähetti siirtokuntaan abbé Jean-Baptiste Thibaultin ja Charles-René d’Irumberry de Salaberryn neuvottelemaan rauhasta, mutta ei antanut heille valtuuksia neuvotella Kanadan nimissä. Pääministeri lähetti siirtokuntaan myös Hudson's Bay Companyn edustajan Donald Alexander Smithin laajemmilla valtuuksilla.

27. joulukuuta John Bruce erosi väliaikaishallituksen presidentin virasta ja Louis Riel valittiin hänen seuraajakseen. 5. tammikuuta 1870 Riel, de Salaberry ja Thibault neuvottelivat tuloksettomasti. Riel jatkoi neuvotteluja Smithin kanssa seuraavana päivänä. Smith totesi, että osapuolet ovat liian kaukana toisistaan, eikä nähnyt neuvottelujen etenevän, joten hän päätti keskustella kansalaisten kanssa julkisissa kokouksissa. Smith kutsui asukkaat koolle 19. ja 20. tammikuuta ja yritti vakuuttaa heidät Kanadan valtion pyrkimyksien kannattajiksi. Riel kutsui koolle oman kokouksensa, jossa määrällisesti tasan jakautuneet englantilaiset (20) ja ranskalaiset (20) pääsivät sopuun ehdoista ja oikeuksista, jotka he esittäisivät Ottawan neuvottelijoille. Tämän listan pohjalta kuusi edustajaa laati yksityiskohtaisemman ehdotuksen. 7. helmikuuta Riel toi uuden ehdotuksen Smithin, de Salaberryn ja Thibaultin nähtäväksi. Osapuolet hyväksyivät sen lähetettäväksi Ottawaan hallituksen hyväksyttäväksi.[12] Riel ehdotti myös väliaikaishallituksen uudelleenjärjestämistä tasapuolisemmaksi molempien kielten edustajien kesken. Ehdotus hyväksyttiin 10. helmikuuta ja vaaleilla valitut 12 englanninkielistä ja 12 ranskankielistä edustajaa valittaisiin hallitukseen.

Englantilaisten vastustus ja Thomas Scottin teloitus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Thomas Scottin teloitus

Huolimatta englanninkielisten tasavertaisuudesta väliaikaishallituksessa kanadalaiset jatkoivat väiaikaishallituksen vastustamista. 9. tammikuuta Thomas Scott ja kymmenen muuta vankia pakeni Fort Garryn vankilasta. 23. tammikuuta John Schultz onnistui pakenemaan samaisesta vankilasta ja Louis Riel vapautti loputkin vangeista 15. helmikuuta heidän luvattua pidättäytyä toimista väliaikaishallitusta vastaan. Aiemmin paenneet Schultz, Mair ja Scott yrittivät kuitenkin vaikeuttaa valiaikaishallituksen toimia kaikin mahdollisin tavoin. He ajoivat jopa siirtokuntaa sisällissotaan kukistaakseen métisien vallan.

Mair ja Thomas pakenivat kanadalaisten asuttamaan Portage la Prairien kylään, jossa he tapasivat Boultonin. Schultz värväsi samaan aikaan miehiä kanadalaisten asutuskeskusista Redjoen alajuoksulla. 12. helmikuuta Boulton joukkoineen suuntasi Red River Colonyn pohjoispuolella sijaitsevaan Kildonan kylään. Sieltä hänen oli tarkoitus yhdessä Schultzin joukon kanssa hyökätä siirtokuntaa vastaan ja kaataa väliaikaishallitus. Boulton perui kuitenkin aikeensa ja kääntyi paluumatkalle. Ennen poistumistaan alueelta 17. helmikuuta Rielin joukot vangitsivat 48 miestä, joihin kuuluivat myös Boulton ja Thomas Scott. Tapahtuman jälkeen Schultz ja Mair pakenivat Ontarioon.

Vallankaappausyrityksen jälkeen Louis Rielin oli pakko ottaa uhka vakavasti. Hän päätti tehdä Boultonista varoittavan esimerkin. Boulton haastettiin oikeuden eteen ja tuomittiin lopulta kuolemaan vallankaappausyrityksestä. Donald Smithin ja muiden merkittävien henkilöiden painostuksesta Boulton lopulta armahdettiin kuolemantuomiosta, mutta vasta Rielin saatua lupauksen, että englanninkieliset hallintoalueet valitsevat oman edustajansa väliaikaishallitukseen. Edelleen vangittuna ollut Thomas Scott (oranialaisveli) tulkitsi armahduksen métisien heikkoudeksi. Hän haastoi toistuvasti riitaa vanginvartijoidensa kanssa, jotka lopulta vaativat hänelle tuomiota niskoittelusta. Ambroise-Dydime Lépinen johtamassa oikeudenkäynnissä Scott tuomittiin presidentin pilkkaamisesta, väliaikaishallituksen vastustamisesta sekä vanginvartijoiden kanssa riitelystä. Hänelle määrättiin kuolemanrangaistus, vaikka syytteet eivät periaatteessa olleet siihen riittävät. Rieliä vedottiin useaan otteeseen armahtamaan Scott, mutta hänen kerrotaan todenneen "engl. I have done three good things since I have commenced: I have spared Boulton's life at your instance, I pardoned Gaddy, and now I shall shoot Scott." (suom. Olen tehnyt kolme hyvää työtä, säästin Boultonin hengen, armahdin Gaddyn, ja nyt minun on ammuttava Scott).[13] Scott teloitettiin 4. maaliskuuta. [14] Julkisuudessa on ollut paljon keskustelua Rielin todellisista motiiveista Scottin tapauksessa. Virallisen historiankirjoituksen mukaan Riel halusi näyttää Ottawalle, että métisien kansannousu on syytä ottaa vakavasti.

Manitoban perustaminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Piispa Alexandre Tachén saatua uutisen kapinasta hän päätti palata takaisin Roomasta. Taché saapui siirtokuntaan 8. maaliskuuta, jossa hän ilmaisi Rielille mielipiteensä, jonka mukaan Riel ja Lépine olisivat armahdettu Kanadan vastaisista toimistaan. 15. maaliskuuta hän luki väliaikaishallituksen jäsenille Joseph Howen lähettämän sähkeen, jossa todettiin neuvotteluehtojen olevan suurimmalta osaltaan hyväksyttäviä. 23. ja 24. maaliskuuta Abbé Joseph-Noël Ritchotin, tuomari John Blackin ja Alfred Henry Scottin valmistauduttua neuvottelumatkalle Ottawaan, vaatimuksiin lisättiin yleinen anteeksianto väliaikaishallituksen jäsenille ja oikeus perustaa ranskankielisiä kouluja.

Samaan aikaan Mair ja Schultz saapuivat Ontarioon ja aloittivat välittömästi George Taylor Denison III:n avustuksella sanomalehtikampanjan, jossa he hyökkäsivät métisejä ja katolilaisia vastaan. Kampanjasta huolimatta pääministeri Macdonald oli tehnyt päätöksensä métisien kanssa neuvottelemisesta ennen väliaikaishallituksen perustamista ja päätti jatkaa neuvotteluja. Neuvottelijoiden saavuttua Ottawaan 11. huhtikuuta, heidät pidätettiin syytettynä avunannosta murhaan, mutta vapautettiin pian. Valtuuskunta kävi neuvotteluja Macdonaldin ja Cartierin kanssa. [15] Ritchot osoittautui taitavaksi neuvottelijaksi ja onnistui saamaan yhteisymmäryksen osapuolten välillä. Sopimus toimi pohjana Manitoba Actille, [2] jossa 12. toukokuuta 1870 määriteltiin ehdot, joilla uusi Manitoban provinssi liitettäisiin Kanadan liittovaltioon 15. kesäkuuta. Poliittisesta painostuksesta ja Scottin teloittamisesta johtuen valtuuskunta ei päässyt sopimukseen väliaikaishallituksen jäsenten armahtamisesta ja palasi Manitobaan mukanaan vain lupaus tulevasta armahduksesta.

Wolseleyn retkikunta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wolseleyn retkikunta Kakabekan putouksella, (Frances Anne Hopkins, 1877.)

Osoittaakseen määräysvaltansa ja pysäyttääkseen yhdysvaltalaiset laajennusmieliset, Kanadan armeijan eversti Garnet Wolseleyn johtama yksikko lähetettiin Red River Colonyyn. [3] Virallisesti armeijan yksikön tehtävänä oli rauhan ylläpitäminen alueella, mutta Riel sai tiedon, jonka mukaan yksikön tarkoituksena oli hänen teloittaminen. Riel pakeni Red River Colonystä ennen sotilaiden saapumista. Sotilasyksikön saapuminen 20. elokuuta merkitsi Redjoen kapinan loppumista.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Smith, Shirlee Anne: Rupert's Land The Canadian Encyclopedia. Historica Foundation of Canada. Arkistoitu 12.3.2012. Viitattu 17. marraskuuta 2008. (englanniksi)
  2. ↑ a b Maton, William F: Manitoba Act, 1870 The Solon Law Archive. Viitattu 23-09-2007.
  3. ↑ a b PL-1553 Wolseley Expedition—Province of Manitoba Government of Manitoba. Viitattu 23-09-2007.
  4. ↑ Read, Colin: Manitoba History: The Red River Rebellion and J. S. Dennis ... mhs.mb.ca. Viitattu 13-11-2007.
  5. ↑ Canada in the Making: The Riel Rebellions Canadiana.org 2001–2005 (Formerly Canadian Institute for Historical Microreproductions). Viitattu 06-10-2007.
  6. ↑ Reading #9: National Committee of the Métis Dumont Technical Institute (DTI) Métis Studies Adult 10 course > Module 5: Métis Resistance > Metis Studies 10. Arkistoitu 31.8.2007. Viitattu 23-09-2007.
  7. ↑ From Sea to Sea. The Métis Resistance The Execution of Thomas Scott CBC. Viitattu 23-09-2007.
  8. ↑ [? John Christian Schultz] Virtual American Biographies. Evisum Inc.. Viitattu 25-09-2007.
  9. ↑ Louis Riel Virtual American Biographies. Evisum Inc.. Viitattu 25-09-2007.
  10. ↑ Metis culture 1869 The infamous John A. MacDonald, an avid Orangeman of a foreign country, makes plans to annex the independent Metis Nation of the North West.. METIS HISTORY. Arkistoitu 29.6.2007. Viitattu 25-09-2007.
  11. ↑ Mitchell, Ross: Manitoba Pageant: John Christian Schultz, M.D. – 1840–1896 Manitoba Pageant, January 1960, Volume 5, Number 2. Manitoba Historical Society.. Viitattu 23-09-2007.
  12. ↑ Thomas, Lewis H.: Dictionary of Canadian Biography Online RIEL, LOUIS, Library and Archives Canada. 2 May 2005. University of Toronto/Université Laval. Viitattu 23-09-2007.
  13. ↑ Boulton, Charles Arkoll and Robertson, Heather: I Fought Riel, s. 51. James Lorimer & Company, 1985. ISBN 0888629354
  14. ↑ Louis Riel: Thomas Scott The Heritage Centre. Arkistoitu 24.8.2007. Viitattu 23-09-2007.
  15. ↑ Maton, William F: Appendix 5C: Métis Nation Land and Resource Rights* 8.2.2006. Indian and Northern Affairs Canada. Arkistoitu 1.10.2006. Viitattu 14-11-2007.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Redjoen_kapina&oldid=22191508”