Tämä on lupaava artikkeli.

Ray Harryhausen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Ray Harryhausen
Ray Harryhausen vuonna 2007.
Ray Harryhausen vuonna 2007.
Henkilötiedot
Koko nimi Raymond Harryhausen
Syntynyt29. kesäkuuta 1920
Los Angeles, Yhdysvallat
Kuollut7. toukokuuta 2013 (92 vuotta)
Lontoo, Englanti
Ammatti elokuvatuottaja, animaattori
Puoliso Diana Livingstone Bruce
Ohjaaja
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Palkinnot

Gordon E. Sawyer -palkinto

Aiheesta muualla
www.rayharryhausen.com
IMDb
Elonet

Raymond Frederick ”Ray” Harryhausen (29. kesäkuuta 1920 Los Angeles, Yhdysvallat – 7. toukokuuta 2013 Lontoo, Englanti) oli yhdysvaltalainen elokuvatuottaja ja animaattori, joka tunnetaan stop motion -tekniikalla tehdyistä erikoistehosteista. Harryhausen teki pitkän yhteistyön tuottaja Charles H. Schneerin kanssa ja loi erikoistehosteita moniin tieteis- ja fantasiaelokuviin. Harryhausenin tunnetuimpia luomuksia on Taistelu kultaisesta taljasta -elokuvan luurankoarmeija.

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuoruus ja uran alku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ray Harryhausen syntyi Los Angelesissa vuonna 1920.[1] Hänen vanhemmillaan Frederick ja Martha Harryhausenilla oli saksalaiset sukujuuret. Ray kiinnostui lapsena esihistoriallisista eläimistä ja teki niistä vahamalleja.[2] Elokuva-alasta hän innostui nähtyään vuoden 1933 elokuvan King Kong, joka oli ensimmäisiä stop motion -tekniikoita käyttäneitä elokuvia. Pian hän alkoi koneenrakentaja- ja keksijäisänsä avustuksella opiskella stop motion -tekniikan perusteita ja tehdä autotallissa lyhytelokuvia dinosauruksista ja apinoista. High school -ikäisenä Harryhausen tapasi King Kongin animaatioista vastanneen Willis O’Brienin, joka neuvoi häntä opiskelemaan anatomiaa ja kuvanveistoa.[1]

Animaattori George Pal oli paennut vuonna 1940 Euroopasta Yhdysvaltoihin. Harryhausen näytti hänelle töitään ja sai paikan Paramountilta, joka tuotti Palin elokuvien lyhytelokuvasarjan. Harryhausen liittyi 1942 armeijaan, ja hänet määrättiin viestijoukkoihin Frank Capran johtamaan propagandaelokuvia tuottavaan osastoon.[2]

Elokuvaura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sodan jälkeen Harryhausen jäi työttömäksi ja alkoi tuottaa kaksiminuuttisia satutarinoita löytämälleen vanhalle 16-millimetriselle filmille. Hän liitti elokuviinsa esi- ja jälkinäytöksen, joissa esiintyi Hanhiemo, ja sai myytyä niitä kouluihin ja kirjastoihin.[2] King Kongin tuottaja ja ohjaaja Merian C. Cooper oli samoihin aikoihin tekemässä O’Brienin kanssa uutta elokuvaa suuresta apinasta. O’Brien pyysi Harryhausenia mukaan toteuttamaan elokuvan Afrikan aave animointeja.[1] O’Brien oli myös elokuvan tuottaja, joten Harryhausen joutui tekemään lopulta noin 80 prosenttia elokuvan animaatioista.[3] Elokuva ei menestynyt taloudellisesti, mutta O’Brien sai siitä parhaiden erikoistehosteiden Oscarin.[2]

Harryhausen suunnitteli 1950-luvun alussa uuden stop motion -tekniikan, joka säästi tuotantokustannuksissa. Ensimmäinen tekniikkaa käyttänyt elokuva oli Harryhausenin pitkäaikaisen ystävän Ray Bradburyn novelliin perustunut Syvyyksien hirviö (1953).[3] Elokuvan jälkeen Harryhausen teki muutamia satuanimaatiota ja mainoksia, kunnes tapasi tuottaja Charles H. Schneerin, jonka kanssa hän aloitti pitkän yhteistyön.[2]

Harryhausenin animoimat kyklooppi ja lohikäärme elokuvassa Sinbadin uudet seikkailut.

Harryhausen teki viimeisen kerran animaatiota O’Brienille elokuvassa Eläinten maailma (1956). Tämän jälkeen hän jatkoi yhteistyötä Schneerin kanssa. Seuraavaksi valmistui elokuva Lentävien lautasten hyökkäys (1956).[2] Harryhausen siirtyi hirviöelokuvista fantasiaan vuoden 1958 elokuvassa Sinbadin uudet seikkailut. Siitä tuli sekä kaupallinen menestys että arvostelumenestys.[3] Se oli myös Harryhausenin ensimmäinen värielokuva, ja siinä nähtävää Sindbadin ja luurangon välistä taistelua pidettiin Britanniassa liian pelottavana.[2]

Gulliverin matkojen esituotantovaiheessa Harryhausen ja Schneer muuttivat Britanniaan, missä travelling matte -tekniikka, jolla yhdistettiin erikseen kuvattuja kohtauksia, oli parempaa kuin Hollywoodissa.[2] Britanniassa Harryhausen tapasi tutkimusmatkailija David Livingstonen jälkeläisen Diana Livingstone Brucen, jonka kanssa hän meni myöhemmin naimisiin ja sai tyttären.[1]

Harryhausenin ja Schneerin yhteistyö kesti 1980-luvun alkuun asti. Heidän elokuviaan olivat Salaperäinen saari (1961), Taistelu kultaisesta taljasta (1963), Ensimmäiset miehet kuussa (1964), The Valley of Gwangi (1969), Sinbad, merten sankari (1973), Sinbad ja tiikerinsilmä (1977) ja Jumalten taistelu (1981).[3] Näistä Taistelu kultaisesta taljasta on erityisen tunnettu Harryhausenin luomasta kreikkalaissankarien ja luurankoarmeijan välisestä miekkataistelusta.[1] Jumalten taistelu oli hänen ja Schneerin yhteistyön tietynlainen huipennus, sillä siinä yhdistyivät ensimmäisen kerran Harryhausenin animaatiot ja tähtinäyttelijät. Elokuvassa esiintyivät muun muassa Laurence Olivier Zeuksena sekä Maggie Smith ja Claire Bloom.[2] Harryhausenin työtehtävät olivat jo vähentyneet 1970-luvulla, kun Hollywood käänsi kiinnostuksensa enemmän digitaalisiin ja optisiin tehosteisiin, joiden käytöstä Harryhausen ei ollut kiinnostunut. Jumalten taistelu jäikin hänen viimeiseksi pitkäksi elokuvakseen.[1]

Jumalten taistelu ei ollut kuitenkaan Harryhausenin viimeinen elokuva, sillä hän viimeisteli vielä vuonna 2002 kahden nuoremman animaattorin avustuksella aiemmin keskeneräisen Hanhiemo-animaation The Story of The Tortoise & the Hare.[1]

Viimeiset vuodet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jäätyään eläkkeelle elokuva-alalta Harryhausen palasi kuvanveistoharrastukseensa ja kiersi maailmaa luennoimassa. Hän myös julkaisi vuonna 2004 omaelämäkerran An Animated Life. Vuonna 2012 ilmestyi Harryhausenia käsitellyt dokumenttielokuva Ray Harryhausen: Special Effects Titan.[2] Harryhausen lahjoitti vuonna 2010 Bradfordissa sijaitsevaan Kansalliseen mediamuseoon noin 20 000 esinettä käsittäneen kokoelmansa.[4] Siihen kuuluu muun muassa malleja, piirroksia, maalauksia ja kuvasuunnitelma Harryhausenin elokuvista.[5]

Harryhausen eli viimeiset vuotensa Britanniassa vaimonsa Dianan kanssa. Hän kuoli Lontoossa 7. toukokuuta 2013.[4]

Tunnustukset ja merkitys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harryhausenin kehittämät erikoistehosteet ovat inspiroineet useita, erityisesti tehostepainotteisten suurelokuvien tekijöitä. George Lucas, Steven Spielberg, James Cameron ja Peter Jackson ovat kaikki tunnustaneet Harryhausenin töidensä edelläkävijäksi. Monet animaattorit ovat myös jättäneet elokuviin pieniä kunnianosoituksia Harryhausenille: Tim Burtonin Corpse Bridessa on Harryhausen-piano ja Pixarin Monsterit Oy -elokuvassa on Harryhausenin ravintola.[1] Harryhausen sai vuonna 1992 Yhdysvaltain elokuva-akatemian jakaman Gordon E. Sawyer -palkinnon tunnustuksena pitkästä urastaan.[2]

Tyyli ja tekniikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harryhausen suunnitteli erikoistehosteet hyvin luonnollisen näköisiksi, toisin kuin esimerkiksi hänen jälkeensä nousseet animaattorit Tim Burton ja Nick Park, joiden animaatiot ovat hyvin tyyliteltyjä. Harryhausen etsikin jatkuvasti uusia tapoja, joilla hänen hahmonsa voisivat olla vuorovaikutuksessa oikeiden näyttelijöiden kanssa mahdollisimman luonnollisesti. Harryhausen käytti erityisesti kehittämäänsä niin sanottua Dynamation-tekniikkaa.[1] Yksinkertaistettuna Harryhausen heijasti elokuvaa läpikuultavalle kankaalle, jonka eteen hän asetti mallihahmonsa. Sen eteen sijoitettiin osittain tummennettu lasi. Kamera kuvasi lasin läpi ja tummennetun alueen kohdalle luotiin toisessa otoksessa hahmon etualalla olevat kohteet.[6]

Vaikka Harryhausen tunnetaan erityisesti stop motion -tekniikasta, hän käytti elokuvissaan useita erilaisia visuaalisia efektejä. Lisäksi hänellä oli useassa elokuvassa myös laajempi rooli, sillä hän muun muassa etsi kuvauspaikkoja ja vaikutti käsikirjoitukseen sekä lavastukseen.[1]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h i j Lyons.
  2. ↑ a b c d e f g h i j k Whitaker.
  3. ↑ a b c d Eder.
  4. ↑ a b Ray Harryhausen, visual effects master, dies aged 92 BBC News. 7.5.2013. BBC. Viitattu 14.6.2013. (englanniksi)
  5. ↑ Ray Harryhausen Collection National Media Museum. Arkistoitu 31.7.2013. Viitattu 14.6.2013. (englanniksi)
  6. ↑ Dynamation Ray Harryhausen. Arkistoitu 23.2.2012. Viitattu 14.6.2013. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ray_Harryhausen&oldid=22372311”