Ravansaaren rukoushuone

Ravansaaren rukoushuone oli luterilainen rukoushuone Viipurin kaupungin ulkosatama-alueeseen kuuluneella Ravansaarella.

Rakentaminen ja suunnittelu

Ravansaarelaiset perustivat Ravansaaren Rukoushuoneyhdistyksen vuonna 1906, ja rukoushuonetta alettiin rakentaa vuonna 1908. Rakennuksen piirustukset laati rakennusmestari A. E. Ollilainen. Samoihin aikoihin suunniteltiin myös kirkon rakentamista ja oman seurakunnan perustamista, mutta nämä suunnitelmat eivät toteutuneet. Suunnitelmia yritettiin toteuttaa vielä myöhemminkin 1920- ja 1930-luvuilla, mutta huonoin tuloksin.

Ulkoasu

Rukoushuone rakennettiin hirrestä, ja ulkoseinät vuorattiin laudoituksella vasta 1928. Rakennuksessa oli satulakatto, jonka päädyissä oli pienet ristit. Pääsisäänkäynti sijaitsi toisessa päädyssä, ja sen molemmin puolin oli matala ikkuna. Lisäksi sisäänkäynnin yläpuolella oli kolme ikkunaa, joiden yläosat olivat kolmiomaiset. Rakennuksen pitkillä sivuilla oli neljä korkeaa ikkunaa, joiden yläosat olivat myös kolmiomaiset. Lisäksi ikkunoiden yläruudut olivat värilliset.

Sisätilat

Rukoushuoneessa oli varsinaisen kirkkosalin lisäksi sakaristo ja eteinen. Alttarin yläpuolella oli aluksi vain risti, mutta vuonna 1926 rukoushuoneeseen saatiin taiteilija Väinö Kamppurin maalaama alttaritaulu. Alttaria vastapäätä pääsisäänkäynnin yläpuolella oli pieni lehteri, jossa ei kuitenkaan ollut urkuja.

Korjaustyöt

Ravansaaren rukoushuoneella sattui tulipalo vuonna 1931, ja varsinkin sisätilat kärsivät vaurioita. Tämän jälkeen rukoushuonetta korjattiin vähän laajemminkin. Uuden sisustuksen suunnitteli arkkitehti Jalmari Lankinen. Tuolloin hankittiin uudet penkit ja saarnastuoli. Lisäksi kamiinat korvattiin uuneilla ja sisämaalaus uusittiin.

Muuta

Ravansaaren alue liitettiin Viipurin maalaiskunnasta Viipurin kaupunkiin 1932, mutta siitä ei aiheutunut muutoksia Ravansaaren rukoushuoneen omistusoloissa, sillä rukoushuoneen omisti rukoushuoneyhdistys. Korjaustöitä varten otettiin pankkilaina, joka maksettiin takaisin jatkosodan aikana, jolloin Ravansaarelle ei päästy palaamaan. Ravansaaren rukoushuoneyhdistyksen saamat korvausrahat lahjoitettiin Karjalatalon kappelin rakentamiseen.

Lähteet

• Koponen Paavo, Karjalan kirkkokummut. Tammi, Sulkava 1999. ISBN 951-31-1431-7
• Karjalan luterilaiset kirkot ja seurakuntien pyhät esineet, toimittanut Soile Rinno ja Minna Laukkanen. Etelä-Karjalan taidemuseon julkaisuja 18:1a, Jyväskylä 1997. ISBN 951-785-012-3