Ralph Shapey
Ralph Shapey (12. maaliskuuta 1921 Philadelphia – 13. kesäkuuta 2002 Chicago) oli yhdysvaltalainen säveltäjä ja kapellimestari. Hänelle ominaista oli dramaattinen, räikeästi dissonoiva sävelkieli. Hän sai uransa aikana suurta arvostusta kriitikoilta ja säveltäjäkollegoiltaan kotimaassaan, mutta jäi Euroopassa vähemmälle huomiolle.[1]
Shapey aloitti viulutunnit 7-vuotiaana ja säveltämisen 9-vuotiaana. Muodollisempaan opetukseen hän siirtyi viulunsoitossa vuonna 1937 opettajanaan. Vuosi myöhemmin hän aloitti myös sävellysopinnot Stefan Wolpen johdolle. Samoihin aikoihin Shapey sai kokemusta orkesterin johtamisesta muun muassa vierailemalla Philadelphian orkesterin kapellimestarina. Hän palveli toisessa maailmansodassa Yhdysvaltain armeijassa ja muutti sodan jälkeen New Yorkiin, jossa toimi vapaana viulistina, säveltäjänä, kapellimestarina ja opettajana. Hänen ensimmäinen suuri orkesteriteoksensa oli Dimitri Mitropouloksen tilaama Challenge – The Family of Man (1955).[1]
Shapey vietti vuosina 1956–59 aikaa MacDowell Colonyssa ja sävelsi tänä aikana lisää orkesteriteoksia. Niitä kuitenkin esitettiin vasta säveltäjän muutettua Chicagoon vuonna 1964. Usein Chicagon sinfoniaorkesteria johti näissä esityksissä säveltäjä itse. Hieman myöhemmin Shapey teki sävellyksen Incantations sopraanolle ja kymmenelle soittimelle; tätä teosta New York Times -lehden kriitikko kuvasi yhdeksi hienoimmista koskaan kuulemistaan sävellyksistä. Chicagoon muuttamisen jälkeen Shapey perusti Contemporary Chamber Players -kokoonpanon, jota johti 27 vuoden ajan. Hän opetti Chicagon yliopistossa lähes kolme vuosikymmentä, ja hänen työnsä sävellysopettajana johti myös kirjan A Basic Course in Music Composition julkaisemiseen.[1]
Shapeyn teokset Praise (oratorio bassobaritonille, kaksoiskuorolle ja kamariyhtyeelle, kantaesitetty 1976) ja The Covenant (sopraanolle ja 16:lle soittajalle, kantaesitetty säveltäjän vaimon Elsa Charlstonin kanssa 1978) kuvaavat uskonnon kriisiä nykymaailmassa. Jälkimmäinen teos juhlisti Israelin kolmekymmenvuotista taivalta valtiona.[1] Shapey eteni vuonna 1990 finalistiksi Pulitzer-palkinnon saajan valinnassa konsertollaan sellolle, pianolle ja jousiorkesterille. Teos oli kantaesitetty Tanglewoodissa 31. heinäkuuta 1989.[2] Kyse oli tilaustyöstä Chicagon yliopiston ja Chicagon sinfoniaorkesterin yhteisiä satavuotisjuhlia varten.[1]