Rakkauden meri
| Rakkauden meri | |
|---|---|
| Sea of Love | |
 |
|
| Ohjaaja | Harold Becker |
| Käsikirjoittaja | Richard Price |
| Tuottaja | Martin Bregman |
| Säveltäjä | Trevor Jones |
| Kuvaaja | Ronnie Taylor |
| Leikkaaja | David Bretherton |
| Pääosat | |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö | NBC Universal |
| Levittäjä |
Universal Studios Netflix Xfinity Streampix |
| Ensi-ilta | 1989 |
| Kesto | 109 min |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Rakkauden meri (Sea of Love) on vuonna 1989 ensi-iltansa saanut yhdysvaltalainen jännityselokuva. Elokuvan ohjasi Harold Becker ja pääosissa ovat Al Pacino ja Ellen Barkin.
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Etsivä Frank Keller ja hänen kollegansa Sherman etsivät Helen-nimistä naista, jota he epäilevät uhrinsa seuranhakupalstoilta valitsevaksi sarjamurhaajaksi. He jättävät palstalle ilmoituksen, johon Helen vastaa. Järjestetyssä tapaamisessa yritys saada Helenin sormenjäljet juomalasista epäonnistuu, sillä hän ei koske juomaansa. Helenin mielestä Frank ei ole sellainen, joksi oli itsensä kuvaillut hakemuksessa ja lähtee pois. Frank törmää myöhemmin Heleniin kaupungilla ja kaksikko ajautuu sänkyyn. Sormenjäljet saadaan lopulta, ja niistä paljastuu Helenin vierailleen kaikkien murhattujen luona. Murhat oli kuitenkin tehnyt Helenin mustasukkainen entinen aviomies Helenin poistuttua paikalta.
Näyttelijät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Al Pacino | … | Frank Keller |
| Ellen Barkin | … | Helen Cruger |
| John Goodman | … | Sherman |
Arvioita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Helsingin Sanomien Helena Yläsen mielestä elokuvassa eivät yllätä juoni, ratkaisut tai henkilöhahmot vaan se, miten intensiivisiä ja oudon kihelmöiviä elokuvan rauhallisimmatkin kohtaukset ovat. Selvästi Pacinolle räätälöity elokuva saa Yläsen mielestä tämän laajentamaan roolissa osaamisaluettaan onnistuneesti[1]. Video-oppaassa vuodelta 1994 Asko Alanen sanoo Rakkauden merta eteväksi ja hyvin roolitetuksi trilleriksi ja antaa sille neljä tähteä viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”erinomainen”.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Ylänen, Helena: Yksinäinen poliisi, jälleen. Helsingin Sanomat, 11.11.1989, s. 30. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Romano, Bello (toim.): Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0