Marginaalivero

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Rajaveroaste)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Esimerkki saksalaisesta marginaaliverosta

Marginaalivero eli rajavero tarkoittaa sitä veroa, joka menee lisätulosta. Jos tulot nousevat 1,00 eurolla ja siitä menevä vero on 0,45 euroa, marginaaliveroaste on 45 %. Käsitettä käytetään Suomessa yleisesti ansiotuloverotuksen yhteydessä, mutta sitä voidaan käyttää myös muista veroista.

Marginaaliveroaste lasketaan seuraavalla tavalla:

marginaaliveroaste = lisävero/lisätulo

Sama täsmällisemmin ilmaistuna:

marginaaliveroaste = Δ(verot)/Δ(verotettava tulo)

Lisätulojen sijaan voidaan marginaaliveroaste laskea myös ns. viimeisestä saadusta eurosta. Näin saatu luku tarkoittaa sitä veroa, joka säästyisi, jos tulot laskisivat. Lisätulon ja viimeisen saadun euron marginaaliveroaste eivät välttämättä ole samat. Ne eroavat tulojen osuessa lähelle kohtaa, jossa veroprosentti muuttuu.

Marginaaliveron suuruus riippuu käytetystä veroasteikosta ja verotettavien tulojen määrästä. Jos marginaaliveroaste nousee tulojen kasvaessa, kysymyksessä on progressiivinen vero. Jos se puolestaan laskee, kyseessä on regressiivinen vero. Tasaverossa marginaaliveroaste on kiinteä. Marginaaliveroaste on nolla, jos veron määrä ei muutu tulojen muuttuessa.

Marginaalivero Suomen ansiotuloverotuksessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa ansiotuloverotus on progressiivista. Marginaaliveroaste on yleisesti ottaen sitä korkeampi, mitä korkeammat tulot ovat. Marginaaliveroasteeseen vaikuttavat erityisesti tuloveroasteikko ja toisaalta verovähennykset. Sen sijaan marginaaliveroaste ei riipu siitä, millä perusteella ansiotulo on saatu; toisin sanoen marginaaliveroaste on sama, tulivatpa lisätulot palkankorotuksesta, ylitöistä, bonuksista tai sivutöistä.

Marginaaliveroastetta pidetään merkkinä siitä, miten verotus kannustaa lisäahkerointiin tai työnteon vähentämiseen. Sitä pidetään myös merkkinä verotuksen oikeudenmukaisuudesta. Marginaaliveron suuruus on poliittisesti merkittävä kysymys.

Ansiotulojen marginaaliveroasteesta puhuttaessa otetaan usein huomioon varsinaisten verojen lisäksi myös veroluonteiset sosiaaliturvamaksut. Tämä ei kuitenkaan ole välttämätöntä. Joskus puhutaan efektiivisestä marginaaliverosta, jossa huomioidaan veroluontoisten maksujen lisäksi se, miten ansiot vähentävät henkilön saamaa sosiaaliturvaa. Tämä mittari kertoo sen, miten työansiot vaikuttavat henkilön nettotuloihin. Usein pienituloisimpien efektiivinen marginaaliveroaste on Suomessa lähellä sataa prosenttia, eli heille työnteosta ei jää juuri mitään käteen, tai jopa yli. Tällaisista tilanteista käytetään nimitystä kannustinloukku.

Verokortille merkityt ennakonpidätysprosentit ovat marginaaliveroprosentteja, joita käytetään ennakonpidätyksen yhteydessä. Lopullisessa verotuksessa käytettävä laskentatapa on kuitenkin verokortin laskentatapaa monimutkaisempi ja veroprosentitkin erilaiset. Tästä syystä todellinen marginaaliveroaste poikkeaa käytännössä verokortin prosenteista.

Marginaaliveroaste ja keskimääräinen veroaste

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marginaaliveroaste on eri asia kuin keskimääräinen veroaste:

keskimääräinen veroaste = verot / verotettava tulo

Keskimääräinen veroaste kuvaa verotuksen suuruutta koko tuloista, kun taas marginaaliveroaste kuvaa veron kireyttä lisätulosta (tai viimeksi saadusta eurosta). Suomen kaltaisissa progressiivisen verotuksen maissa kumpikin veroaste on korkein suurituloisimmilla.

Suomessa aiemmin peritty henkiraha oli kiinteän summan suuruinen vero. Tällaisen veron marginaaliveroaste on nolla. Sen sijaan keskimääräinen veroaste oli pienituloiselle korkeampi ja suurituloiselle matalampi.

Tapaus Astrid Lindgren

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1976 ruotsalaisen satukirjailijan, Astrid Lindgrenin, (tavallinen) marginaaliveroaste nousi 102 prosenttiin, mistä Lindgren kirjoitti sadun Pomperipossa i Monismanien. Tapaus nosti suuren kohun, ja saman vuoden valtiopäivävaaleissa sosiaalidemokraatit menettivät hallitusvallan ensi kerran 40 vuoteen. [1]

Marginaalivero arvonlisäverotuksessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käytetyn tavaran hintaan sisältyvän ns. piilevän veron eliminoimiseksi arvonlisäverotuksessa voi tietyissä tapauksissa soveltaa marginaaliverotusta, joka poistaa kauppiaan käytettyinä ostamissa tavaroissa piilevän arvonlisäveron. Tällöin kauppias maksaa arvonlisäveroa myytäväksi arvonlisäverottomina ostamiensa tavaroiden ja myymiensä tavaroiden hintojen erotuksesta. Marginaaliverotetun käytetyn tavaran ostajalla ei ole arvonlisäveron vähennysoikeutta.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]