Rahoituslaskelma

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Rahoituslaskelma on maksu- tai suoriteperusteella laadittu rahavirtalaskelma, joka kertoo rahan liikkeet tilikauden aikana. Rahoituslaskelma kertoo havainnollisesti, mihin saakka yrityksen tulorahoitus riittää. Rahoituslaskelmia ovat maksuperusteinen kassavirtalaskelma ja suoriteperusteinen käyttöpääomavirtalaskelma eli liikepääomavirtalaskelma. Rahoituslaskelma voidaan laatia myös konsernille. Rahoituslaskelma sisältyy tilinpäätökseen.

Velvollisuus laatia rahoituslaskelma koskee ainoastaan suuryrityksiä ja PIE-yhteisöjä joihin lukeutuvat listayhtiöt, luottolaitokset sekä vakuutusyhtiöt[1]. Suurina pidetään yrityksiä, joilla sekä päättyneellä että sitä edeltävällä tilikaudella on ylittynyt vähintään kaksi Kirjanpitolain 1:4c §:ssä tarkoitetuista rajoista.

Kirjanpitolaissa tarkoitetut rajat ovat:

  • 1) taseen loppusumma 20 000 000 euroa; 2) liikevaihto 40 000 000 euroa; 3) tilikauden aikana palveluksessa keskimäärin 250 henkilöä.

Kassavirtalaskelma voidaan laatia kahdella tavalla. Perinteinen tapa on muokata tuloslaskelmasta ja taseesta kassavirtalaskelma. Toinen on pitää kassavirtakirjanpitoa ja laatia sen perusteella kassavirtatilinpäätös. Periaatteessa kassavirtalaskelmassa korjataan tuloslaskelman lukuja siten, että niistä eliminoidaan laadintaperiaatteista johtuvien jaksotuserien vaikutus. Kirjapitolautakunnalla (KILA) on yleisohje rahoituslaskelman laadinnasta. International Accounting Standards Committeen (IASC) IAS 7 Cash Flow Statements -standardi on merkittävä. Yritystutkimusneuvottelukunnalla (YTN) on suositukset kassavirtalaskelman laatimisesta.

Rahoituslaskelmalla ei ole yleisesti vakiintunutta muotoa. Käytännössä esiintyy sekä Suomessa että ulkomailla useita eri muotoja. Kassavirtalaskelman loppusumma voi olla positiivinen tai negatiivinen. Kassavirtalaskelman loppusumma osoittaa kasvoivatko vai vähenivätkö kassavarat ja kuinka paljon. Suomessa kassavirtalaskelma kuitenkin laaditaan merkitsemällä loppusumma nollaksi, ja laskelmassa osoitetaan täten liiketoiminnan, investointien ja rahoituksen kassavirtojen menevän tasan. Kassavirtalaskelmassa keskeisiä kassavirtaan vaikuttavia eriä ovat myyntisaamisten, ostovelkojen ja varaston muutokset.

Kirjanpitoasetuksen 2. luvun 1 §:n mukaan rahoituslaskelmasta on ilmettävä:

  • liiketoiminnan rahavirta
  • investointien rahavirrat
  • rahoituksen rahavirrat
  1. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 1/2018 1/2018. Työ- ja elinkeinoministeriö. Arkistoitu 18.10.2018. Viitattu 18/10/2018.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]