R.Smg. Acciaio
| R. Smg. Acciaio | |
|---|---|
 |
|
_crowned.svg){kind=small} |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Odero-Terni-Orlando, Muggiano |
| Kölinlasku | 21. marraskuuta 1940 |
| Laskettu vesille | 22. tammikuuta 1941 |
| Palveluskäyttöön | 20. lokakuuta 1941 |
| Poistui palveluskäytöstä | upotettu 13. heinäkuuta 1943 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
708 t (pinnalla) 864 t (sukellus) |
| Pituus | 60,18 m |
| Leveys | 6,44 m |
| Syväys | 4,78 m |
| Koneteho |
2 × Fiat-dieselmoottoria 1 400 bhp 2 × CRDA-sähkömoottoria 800 hv |
| Nopeus |
14 solmua (pinnalla) 7,7 solmua (sukellus) |
| Miehistöä | 45 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
1 × 100 mm/47 tykki 2 × 20 mm/70 ilmatorjuntatykkiä 6 × 533 mm torpedoputkea |
R. Smg. Acciaio oli Italian kuninkaallisen laivaston vuonna 1941 vesillelaskettu Acciaio-luokan sukellusvene, joka palveli toisessa maailmansodassa.
Valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alus tilattiin Odero Terni Orlandon telakalta läheltä La Spezian laivastotukikohtaa Muggianosta, missä köli laskettiin 21. marraskuuta 1940. Alus laskettiin vesille 22. tammikuuta 1941 ja luovutettiin laivastolle 30. lokakuuta.[1]
Palvelus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Luovutuksen jälkeen aluksen miehistö oli viisi kuukautta koulutettavana. Aluksella tehtiin ensimmäinen partiomatka Libyan rannikolle 29. maaliskuuta - 4. huhtikuuta 1942 päällikönään Ottorino Beltrami. Matkan aikana havaittiin ongelmia Fiatin valmistamassa dieselmoottorissa, minkä seurauksena alus oli satamaan palattuaan yli kaksi kuukautta telakalla korjattavana.[1]
Alus palasi palvelukseen kesäkuussa ja se oli partiomatkalle Algerian rannikolle Caxinenniemen pohjoispuolelle 6.-9. kesäkuuta. Alus teki toisen matkan samalle alueelle 13.-18. kesäkuuta. Seuraavan partiomatkan alus teki 24. heinäkuuta - 3. elokuuta Baleaarien eteläpuoliselle alueelle. Partiomatkalla 8.-11. marraskuuta alus hyökkäsi tuloksetta risteilijää vastaan Algerian rannikolla. Alus teki partiomatkan 1. tammikuuta - 10. helmikuuta 1943 Carbonin ja Bougaronin niemien välisellä alueella, jolloin se upotti sukellusveneentorjuntatroolari HMT Tervanin. Upotus oli ainoa sukellusveneelle kirjattu.[1]
Alus teki 18.-29. helmikuuta matkan samalle alueelle ja Ferin niemen pohjoispuolelle 4.-16. huhtikuuta. Matkan päätyttyä Bertrami luovutti aluksen päällikkyyden Vittorio Pescatorelle.[1]
Alus partioi 13. - 18. kesäkuuta Sisilian lounaispuolella, mistä se siirtyi Philippevillen lahdelle 20. kesäkuuta. Alus lähti viimeiselle matkalleen 10. heinäkuuta La Maddalenasta. Aluksen tehtävänä oli ylittää Messinansalmi ja partioida Sisilian länsirannikolla.[1]
Britannian kuninkaallisen laivaston U-luokan sukellusvene HMS Unruly miehistö havaitsi 13. heinäkuuta illalla Acciaion. Britti sukellusvene laukaisi neljä torpedoa, jotka upottivat italialaisaluksen. Aluksella sai surmansa 46 miehistönjäsentä.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)