Röyttän saha
| Röyttän saha | |
|---|---|
| Perustettu | 1857 |
| Perustaja | torniolaiset Paul Govenius ja merikapteeni C. W. Berg sekä oululaiset J. W. Snellman ja F. Granberg |
| Lakkautettu | 1986 |
| Kotipaikka |
Alatornio (–1957) Tornio (1958–) |
| Toimiala | sahateollisuus |
| Emoyhtiö |
Tornion Höyrysaha Oy (1862–1893) Ab Kemi Oy (1893–1928) Oy Nars Ab (1951–1960) Rauma-Repola Oyj (1960–1986) |
Röyttän saha oli Torniossa Selleen saaressa sen Röyttänniemen alueella vuosina 1862–1982 toiminut saha. Sahan ensimmäinen jakso oli vuosina 1862–1928, jonka päätti sahan tuhonnut ankara tulipalo. Sen jälkeen sahaustoimintaa jatkettiin vasta vuonna 1951 aina vuoteen 1985.
Sahaustoiminnan alkuvaihe
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1857 annetulla Suomen suuriruhtinaskunnan asetuksella höyryvoimalla käyvät sahalaitokset olivat luvallisia. Lainmuutoksen pohjalta torniolaiset suurkauppias Paul Govenius ja merikapteeni C. W. Berg sekä oululaiset J. W. Snellman ja F. Granberg perustivat Röyttään sahan vuonna 1862 nimellä Tornion Höyrysaha Oy. Röyttän sahan tukit saatiin 11 kilometrin päästä Tornionjoen uitosta ja 20 kilometrin päästä Kemijoen uitosta Kemijokisuulta. Aluksi kullakin osakkaalla oli neljännes, mutta pian oululaiset hankkivat yhteensä kolme neljännestä sahayhtiön osakkeista. Merikapteeni Bergistä tuli sahan toimitusjohtaja, jota tehtävää hän hoiti kuolemaansa vuoteen 1892 asti. Sahapalot olivat tyypillisiä. Niinpä Röyttän sahakin paloi 1800-luvulla kaksi kertaa eli vuosina 1875 ja 1882. Molemmilla kerroilla vakuutukset kattoivat vahingot, ja saha rakennettiin nopeasti uudelleen.[1]
Saha siirtyi vähitellen Snellmanin kauppahuoneen omistukseen ja sen myötä vuonna 1893 perustetun Trävaruaktiebolaget Kemin eli Kemiyhtiön hallintaan (myöh. Ab Kemi Oy).[2] Tällöin sahalla oli töissä lähes 400 työntekijää.[1] Enimmillään sahalla oli töissä 500 henkeä vuonna 1905. Tultaessa 1920-luvulle sahan työntekijämäärä oli 300 ja vuotuinen tuotanto 8 000–9 000 standarttia eli noin 40 000 kuutiota.[3] Sahan toiminnassa oli 1920-luvulla useita lakkoja, kuten muillakin sahoilla Suomessa. Sahan toiminta loppui ankaraan tulipaloon 22. elokuuta 1928, jolloin saha ja asunnot tuhoutuivat.[4] Omistaja eli Kemiyhtiö keskitti sahaustoiminnan Karihaaran sahalleen, josta tuli näin Euroopan suurin saha. Röyttän sahan tuhoutuminen takasi toisaalta myös läheisessä Kuusiluodon saaressa sijainneen W. Rosenlew & co:n omistaman sahan toiminnan jatkuvuuden, koska Tornionjoelta ja Kemijoelta tulevalle raaka-aineelle ei ollut nyt kilpailua Kuusiluodon ja Röyttän kesken.[5]
Toisen maailmansodan loppuvaiheessa lokakuussa 1944 käynnissä ollut Lapin sota kosketti Röyttän aluetta, kun suomalaiset tekivät maihinnousun Röyttän satamaan. Sodan seurauksena Kuusiluodon saaren asukkaiden asunnot tuhoutuivat ja saha siirrettiin sotakorvauksena Neuvostoliittoon. Näin 1940-luvulla lopulla sahaustoiminta oli loppunut niin Röyttässä kuin Kuusiluodossa.[5]
Sodan jälkeinen uusi saha - Narsin veljesten saha ja edelleen Rauma-Repolan saha
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Röyttän alueen käyttöä puunjalostusteollisuuden käyttöön alettiin osoittaa kiinnostusta 1940-luvun lopulla. Metsäliitto vuokrasi 1947 Röyttän alueelta 20 hehtaarin alueen puutavaran jalostusta, varastointia ja laivausta varten. Parin vuoden jälkeen Metsäliitto luopui kehityssuunnitelmistaan Röyttän suhteen.[5]
Pietarsaarelaiset veljekset Ingvar ja Karl Nars perustivat uuden sahan yritysnimellä Tornio-Röyttä Oy Röyttään vasta vuonna 1951, jonka alkuvaiheen vuosituotannoksi suunniteltiin 10 000 kuutiometriä.[6] Vuonna 1928 Röyttän satamaan rakennetulle radalle rakennettiin sahalle pistoraide, maantie kunnostettiin ja satamaa ruopattiin. Sahan vuosituotantomäärä 1960-luvun alussa oli 20 000 kuutiometriä. Sahatyöt olivat 1950-luvulla osavuotisia eli sahaus tehtiin elokuun loppuun mennessä ja saha seisoi vuodenvaihteeseen asti.[5]
Rauma-Repola osti Röyttän sahan vuonna 1962. Rauma-Repolalla oli jo Oulun pohjoispuolella Haukiputaalla Martinniemen saha, jonka kanssa Röyttän saha toimi läheisessä yhteistyössä. Röyttän sahaa vaivasi sahoille tyypillinen ilmiö eli tulipalot. Sahan lautatarha paloi 1. elokuuta 1971 tuhoten 30 000 kuutiometriä sahatavaraa. Pari vuotta myöhemmin 14. kesäkuuta 1973 tuhoutui itse saha tulipalossa. Saha rakennettiin uudestaan, ja se valmistui maaliskuussa 1974. Sahaan tehtiin myös uudistuksia, kuten sahatavaran kuivaamo ja kuorta polttoaineena käyttävä lämpölaitos. Sen jälkeen rakennettiin sahatavaran tasaus- ja laatulajittelulaitos ja kuoripuristin. Sahauksessa siirryttiin Rauma-Repolan omistajuuden myötä ympärivuotiseen toimintaan.[7]
Uudistusten seurauksena Röyttän sahan vuosituotanto kasvoi niin, että 1960-luvun lopulla tuotanto oli yli 60 000 kuutiometriä ja 1970-luvulla yli 80 000 kuutiometriä. Sahausennätys saavutettiin vuonna 1980, jolloin Röyttän tuotanto oli 103 600 kuutiometriä.[7] Sahan työntekijämäärä oli 1970-luvun lopulla 240 henkilöä. Sahalla satsattiin perinteisen sahatuotannon lisäksi myös jatkojalostukseen, ja 1970-luvulla luotiin pakkauslevyjen valmistuslinja. Saha oli vientisaha ja sen tuotannosta meni vientiin noin 75 %, ja vientimaita olivat Englanti, Tanska, Espanja, Kreikka ja Tunisia.[5]
Vuoden 1985 alussa Rauma-Repolassa todettiin, että Pohjois-Suomessa oli liikaa sahakapasiteettia. Toimintaa supistettiin yrityksen molemmilla sahoilla eli Röyttässä ja Martinniemessä. Tämä tarkoitti työvoiman supistumisen 145:een. Vuosituotanto väheni samalla 120 000 kuutiosta 70 000 kuutioon. Vuoden 1985 lopussa Rauma-Repola päätti lopettaa Röyttän sahan toiminnan, joka hiljeni kevään 1986 aikana. Viime vaiheessa työttömäksi jäi sahan 130 työntekijää.[8] Sen jälkeen alueella työskenteli muutama kymmenen henkilöä kuormalavojen valmistuksessa pääasiakkaan ollessa Outokumpu Oy. Rauma-Repola myi myöhemmin Röyttän kuormalavavalmistuksen Oplax Oy:lle, joka on jatkanut tuotantoa edelleen Röyttän entisellä saha-alueella.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Ilkka Teerijoki: Tornion historia 2: 1809-1918, s. 245-250. Tornion kaupunki, 2007. ISBN 978-952-99540-2-5
- ↑ Sanna Eskola, Kaisu Sarkkinen, Seija Jalagin, Sirpa Tuomivaara: Pirkkiön historia. Tornio: Pirkkiön kylätoimikunta, 1993. ISBN 952-90-5019-4
- ↑ Pohjois-Suomen suurin teollisuuslaitos Ab Kemi Oy lisää tuotantoaan. Tornion lehti, 18.1.1924, s. 3. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 11.3.2021.
- ↑ Kemi-yhtiön Röytän saha ja lautatarha paloivat eilien kuluessa maan tasalle. Helsingin Sanomat, 23.8.1928, s. 4. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 10.3.2021.
- ↑ a b c d e Ilkka Teerijoki: Tornion historia 3: 1918-2000, s. 241-243, 414-417. Tornion kaupunki, 2010. ISBN 978-952-99540-3-2
- ↑ Tornion Röytän sahalaitoshanke päätökseen. Helsingin Sanomat, 26.10.1950, s. 12. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 10.3.2021.
- ↑ a b Terho A. Könönen: Martinniemen saha 75 vuotta, s. 112-114. Rauma-Repola, 1981.
- ↑ Rauma-Repola sulkee kaksi sahaa - sahureita työttömäksi lähes kuusisataa. Helsingin Sanomat, 9.11.1985, s. 40. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 10.3.2021.
| Kaupunginosat | Kylät | |||||
|---|---|---|---|---|---|---|
 | ||||||
| Liikuntapaikat | Pohjan stadion |
|---|---|
| Urheiluseurat | Tornion Pyry – Tornion Palloveikot – Tornion Pallo -47 – Tornion IHC - Alatornion Pirkat |