Räpsy & Dolly eli Pariisi odottaa
| Räpsy & Dolly eli Pariisi odottaa |
|
|---|---|
 Elokuvan juliste, Heikki Takkinen, 1990. |
|
| Ohjaaja | Matti Ijäs |
| Käsikirjoittaja |
Arto Melleri Matti Ijäs |
| Perustuu | Arto Mellerin romaanin Tuomiopäivän sävärit, eli Svimbaa, komisario Koskinen. Kemian lopputyö (Otava, 1987) lukuun ”Räpsyn rakkaus” |
| Säveltäjä |
Otto Donner Tuomari Nurmio |
| Kuvaaja |
Tahvo Hirvonen Juha-Veli Äkräs |
| Leikkaaja | Timo Linnasalo |
| Tuotantosuunnittelija |
Kati Lukka Sami Makkonen |
| Lavastaja |
Kati Lukka Torsti Nyholm Sami Makkonen |
| Koreografi | Mikko Rasila |
| Pääosat |
Matti Pellonpää Raija Paalanen Kari Väänänen Pertti Sveholm |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Suomi |
| Tuotantoyhtiö | Filminor Oy |
| Ensi-ilta | 1990 |
| Kesto | 94 min |
| Alkuperäiskieli | suomi |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Räpsy & Dolly eli Pariisi odottaa on Matti Ijäksen ohjaama elokuva vuodelta 1990. Se oli Ijäksen toinen teatterielokuvaohjaus Koomikon (1983) jälkeen. Välillä hän oli tehnyt neljä kiitettyä televisioelokuvaa.[1] Elokuvan toisena käsikirjoittajana Ijäksen ohella oli Arto Melleri, jolta myös idea on peräisin.
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elokuvan tarina alkaa kun Räpsy (Matti Pellonpää) vapautuu vankilasta. Hänen peräänsä ilmaantuu takaa-ajajia. Lohduttajiksi hän saa naisia, muun muassa entisen tanssijan Dollyn (Raija Paalanen).[2]
Näyttelijät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Matti Pellonpää | … | Auno Kullervo Pirilä, ”Räpsy” |
| Raija Paalanen | … | Dolly Horttanainen |
| Kari Väänänen | … | etsivä Karisto |
| Pertti Sveholm | … | Börje |
| Risto Salmi | … | Pasi Venkula |
| Sulevi Peltola | … | Kariston apulainen |
| Veikko Tiitinen | … | Rämön Hessu |
| Eeva Litmanen | … | Enni |
| Taisto Aho | … | Ivanoff |
Tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Arto Melleri on kuvannut käsikirjoituksen tekoa siten, että hän ja Ijäs työstivät tekstiä vuorotellen: ”Minä teen seuraavan, otan siitä hänen juttunsa pois ja panen omani tilalle. Tätä sanotaan yhteistyöksi, versio version päälle.” Tekijöiden mukaan elokuva on tragikoominen blues.[1]
Raija Paalanen näytteli aikanaan elokuvissa lapsirooleja mutta työskenteli sen jälkeen Hämeenlinnan kaupunginteatterissa. Räpsy & Dolly -elokuvan Dollyn rooli oli siten hänen ensimmäinen roolinsa pitkässä elokuvassa.[1]
Arviot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aikalaisarvioissa nostettiin Ijäs esille hienojen tv-elokuvien tekijänä, ja jo silloin kiinnitettiin huomiota Ijäksen ja Aki Kaurismäen yhtäläisyyksiin, mutta esimerkiksi Helena Ylänen sanoi, että ”Kaurismäki on – – ihanteellinen yhteiskuntakriitikko ja runoilija. – – Ijäs on marginaali-ihmisistä kiinnostunut humoristi [– – jonka] omin ääni onkin komiikan reunan takaa irvistelevä irvokkuus, tahallinen tyylittömyys ja sen kautta tavoitettu sisäinen kauneus”.[3]
Erään kriitikon arviossa elokuvaa luonnehditaan syrjäytyneitä ihmisiä kuvaavaksi näkemykselliseksi tragikomediaksi.[2] Helsingin Sanomien kriitikko Leena Virtanenkin huomauttaa, että vuonna 2013 katsottuna elokuva muistuttaa hyvin paljon Kaurismäen tuotantoa, jonka Tulitikkutehtaan tyttö valmistui samana vuonna. ”Ehkä jotakin oli silloin ilmassa, tai ainakin juuri näiden herrojen välillä”, Virtanen pohtii. Pellonpää on kuitenkin hänen mukaansa Ijäksen elokuvassa eloisampi ja reagoivampi kuin Kaurismäen hahmot. Virtanen kiittää elokuvan huolellisia visioita ja hahmoja, vaikka tarina ei aina pidäkään katsojaa otteessaan.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Räpsy & Dolly eli Pariisi odottaa Elonet. Taustaa. Viitattu 24.8.2013.
- ↑ a b OL: Räpsy & Dolly eli Pariisi odottaa. Päivän elokuvia, Tv-maailma 34/2013, s. 5.
- ↑ Lehdistöarviot. Elonet.fi. Viitattu 24.8.2013.
- ↑ Virtanen, Leena: Ijäksen rujo rakkaustarina. Tv & radio, Helsingin Sanomat 24.8.2013, s. C 29.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Timonen, Lauri: Matti Ijäksen elokuvat, s. 162–180. Helsinki: Like, 2013. ISBN 978-952-01-0751-2