Pystykeiholehti
| Pystykeiholehti | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Yksisirkkaiset Liliopsida |
| Lahko: | Alismatales |
| Heimo: | Sarpiokasvit Alismataceae |
| Suku: | Keiholehdet Sagittaria |
| Laji: | sagittifolia |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Sagittaria sagittifolia |
|
| Katso myös | |
Pystykeiholehti (Sagittaria sagittifolia) on sarpiokasvien heimoon kuuluva matalassa vedessä ja märillä rannoilla kasvava kasvi.
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pystykeiholehti kasvaa 20–80 senttimetriä korkeaksi, ja sen varren yläosa on särmikäs. Sen lehdet ovat nuolimaisia ja 6–15 cm pitkiä. Tavallisesti lehdet ovat ilmalehtiä, mutta lajilla on usein myös kelluslehtiä ja joskus uposlehtiä.[2] Kelluslehdet ovat leveämpiä ja uposlehdet nauhamaisia.[3][4]
Terälehtiä on 3–4, ja ne ovat 10–15 millimetriä pitkiä. Terälehdet ovat valkeita ja tyvestä sinipunaisia. Kukinto on 3–5 kukan kiehkura. Kukinta-aika on heinäkuusta elokuuhun. Hedelmä on pähkylä, jonka halkaisija on 4–5 mm.[3][4]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pystykeiholehteä tavataan Keski- ja Itä-Euroopassa, Venäjällä ja Pohjois-Amerikassa.[5]
Suomessa pystykeiholehteä tavataan melko yleisenä Etelä-Suomessa ja harvinaisempana Keski-Suomessa.[3][4]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pystykeiholehti kasvaa 10–50 cm syvässä vedessä savisilla, pehmeillä järvien, jokien ja murtovesilahtien rannoilla. Se voi kasvaa myös märällä maalla ja syvemmässä vedessä uposkasvina,[4][2] mutta uposkasvina se ei pysty kukkimaan.[3]
Muuta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lajin tieteellinen nimi viittaa kasvin nuolityvisiin lehtiin.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Lansdown, R.V.: Sagittaria sagittifolia IUCN Red List of Threatened Species. Version 2024-2. 2014. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 22.3.2025. (englanniksi)
- ↑ a b Pystykeiholehti (Sagittaria sagittifolia) Ympäristö.fi. 30.1.2004. Hämeen ympäristökeskus. Arkistoitu 30.9.2007. Viitattu 4.2.2007.
- ↑ a b c d e Pystykeiholehti LuontoPortti. Viitattu 22.3.2025.
- ↑ a b c d Hämet-Ahti, Leena ym.: Retkeilykasvio, s. 507. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8166-0
- ↑ Virtuella floran (levinneisyyskartta) Linnaeus (NRM). Arkistoitu 3.9.2019. Viitattu 4.2.2007.
