Pyratsolaami
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Pyratsolaami
| |
Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
8-bromi-1-metyyli-6-(pyridin-2-yyli)-4H'"-[1,2,4]triatsolo[4,3-''][1,4]bentsodiatsepiini | |
Tunnisteet | |
CAS-numero | |
ATC-koodi | ? |
PubChem CID | |
Kemialliset tiedot | |
Kaava | C16H12N5Br |
Moolimassa | 354.204 g/mol |
SMILES | Etsi tietokannasta: | ,
Farmakokineettiset tiedot | |
Hyötyosuus | ? |
Metabolia | ? |
Puoliintumisaika | 17 h |
Ekskreetio | ? |
Terapeuttiset näkökohdat | |
Raskauskategoria |
? |
Reseptiluokitus |
|
Antotapa | oraalinen, sublinguaalinen, rektaalinen |
Pyratsolaami on bentsodiatsepiinijohdannainen jonka kehitti Leo Sternbachin johtama tiimi Hoffmann-La Rochella 1970-luvulla.[1] Sittemmin aine "löydettiin uudestaan", ja sitä on myyty muuntohuumeena vuodesta 2012 asti.[2] Vuonna 2016 pyratsolaami määriteltiin Suomessa huumausaineeksi.[3]
Pyratsolaamilla on rakenteellisia samankaltaisuuksia alpratsolaamin[4] ja bromatsepaamin kanssa.
Muista bentsodiatsepiineista poiketen pyratsolaami ei metaboloidu, vaan se erittyy sellaisenaan virtsaan.[2][5]
Pyratsolaami toimii lähes pelkästään anksiolyyttinä, eikä sillä ole juuri muita vaikutuksia.lähde?
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Cite patent | country=US |number= 3954728 | title =Preparation of triazolo benzodiazepines and novel compounds
- ↑ a b Moosmann, B.; Hutter, M.; Huppertz, L. M.; Ferlaino, S.; Redlingshöfer, L.; Auwärter, V.: Characterization of the designer benzodiazepine pyrazolam and its detectability in human serum and urine. Forensic Toxicology, 2013, 31. vsk, nro 2, s. 263. doi:10.1007/s11419-013-0187-4
- ↑ Suomessa on pian 12 uutta huumetta – osa aineista erittäin vaarallisia Ilta-Sanomat. 14.3.2016. Viitattu 14.9.2020.
- ↑ ; Rudzik, A. D.; Kamdar, B. V.: 6-Phenyl-4H-s-triazolo[4,3-a][l,4]benzodiazepines Which Have Central Nervous System Depressant Activity. J. Med. Chem, 1971, 14. vsk, nro 11, s. 1078–1081. PubMed:5165540
- ↑ Characterization of the designer benzodiazepines pyrazolam and flubromazepam and study on their detectability in human serum and urine samples, B. Moosmann, M. Hutter, L. M. Huppertz and V. Auwärter