Pyhän Mikaelin kirkko (Paimio)
| Pyhän Mikaelin kirkko | |
|---|---|
 Kirkko heinäkuussa 2012 |
|
| Sijainti | Vistantie 20, Paimio |
| Koordinaatit | |
| Seurakunta | Paimion seurakunta |
| Rakentamisvuosi | 1681–1689 |
| Materiaali | kivi |
| Istumapaikkoja | 800 |
 |
|
Pyhän Mikaelin kirkko[1] on Paimion seurakunnan kirkko Paimiossa Varsinais-Suomessa. Se on torniton, yksilaivainen harmaakivestä tehty pitkäkirkko, joka rakennettiin Vistan kylään 1681–1689. Kirkko on toinen kahdesta Paimion alueella olevasta kirkosta. Toinen on Pyhän Jaakobin kirkko Paimion Hevonpäässä.
Kirkkorakennus, rakentaminen ja korjaukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kirkon runkohuoneen pitkiltä sivuilta ulkonee pohjoispäädyssä sakasti, eteläpäädyssä on asehuone. Rakennuksen ulkokatot ovat korkeita aumakattoja, sisällä on taitekatot. Ikkunat ja osa ovista on suippokaarisia. Alkujaan leveä kirkkosali lienee suunniteltu kolmilaivaiseksi. Kirkkoa on korjattu 1750, 1863 ja 1904 ja 1974, se entisöitiin 1952. Kirkon pinta-ala on 886 neliötä ja istumapaikkoja siellä on 800 hengelle.[2]
Kirkon vihki käyttöön jouluaattona 1689 Juhana Gezelius nuorempi. Alkuperäinen sisäkattona ollut lautaholvi muutettiin uusgoottilaiseksi taitekatoksi 1863 lääninarkkitehti Pehr Johan Gylichin suunnitelman mukaan. Sähköt kirkkoon asennettiin 1920-luvun puolivälissä ja kaminalämmityksestä siirryttiin keskuslämmitykseen 1960. 1700-luvun sävyjen mukainen sisämaalaus tehtiin peruskorjauksen yhteydessä. Aarkkipiispa Martti Simojoki vihki korjatun kirkon uudelleen käyttöön loppiaisena 1975. Paimion seurakunta täytti samalla 650 vuotta. Kirkossa on Armfeltin ja Gisselgorssin (1995) sekä von Cräutleinin (1999) aatelissukujen vaakunataulut, jotka on piirtänyt heraldikko Reijo Helläkoski. Jägerhorn af Spurila -suvun vaakunataulu kirkossa on ollut jo aikeisemmin, sinne haudattujen muistomerkkinä.[1]
Esineistö ja tekstiilit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kirkkoon tuotiin sen valmistuttua hylätystä Räpälän kirkosta kalkkikivinen kasteallas ja alttarikaappi. Puinen triumfikrusifiksi lienee sen sijaan hankittu vasta 1700-luvun puolivälissä. Peräti viisi metriä korkea kirkon kaappikello on 1750-luvulta. Osa pronssisista kattokruunuista ja kynttilälampeteista on 1700-luvulta, mutta kolme kattokruunua ostettiin Turun tuomiokirkosta 1863 yhteensä 94 ruplan hintaan. Lukkarintuolin reunaan kiinnitetty virsinumerotaulu on Aarre Aaltosen 1944 valmistama, toisen numerotaulu saarnatuolin puolella on valmistanut lasimestarioltermanni F. I. Foeder 1802. Marttaliitto lahjoitti kirkkoon Juhlahetki -nimisen Irmeli Grönlundin suunnitteleman ja Lempi Kivisen kutoman vihkiryijyn 1960. Elli Korppi-Tommola entisöi kirkon liturgisia vaatteita ja valmisti uudet liturgiset tekstiilisarjat alttarille 1974-1978, samoin kuin kasukat. Vanhat kasukat vuosilta 1940, 1862 ja 1840 korjattiin käyttökuntoon. Vihreän alttarivaatteen suunnitteli 1999 Hannele Uotila ja kutoi Tuija Muntola. Kirkon vuodelta 1815 olevaa restauroitua kalkkiliinaa säilytetään Turun tuomiokirkon yhteydessä olevassa museossa.[1]
Maalaukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suurin osa kirkon maalauksista on 1750-luvulta ja ne on maalannut Jonas Bergman. Urkulehterin kaiteessa on kaksikymmentä kuvaa, saarnatuolin sivupeileissä ovat kuvattuina Jeesus, Pietari, Jaakob ja Paavali. Pyhän Jaakobin alttarikaapin ovissa on kuvattuna Paavali, Pietarin kuva on hävinnyt. Alttaritaulukehyksen suunnitteli arkkitehti Samuel Berner 1755. Alttaritaulun alimman osan, Pyhä ehtoollinen, maalasi Jonas Bergman 1865. Keskimmäisenä osana oli Johan Georg Geitelin 1755 maalaama Ristiinnaulittu, joka siirrettiin kuoriin. Sen tilalla on Robert Wilhelm Ekmanin 1865 maalaama Ylösnousemus. Myös ylin osa on Ylösnousemus ja senkin maalaajan arvellaan olleen Jonas Bergman. Kirkon veistokset ja maalaukset restauroitiin 1952-1953.[1]
Urut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kirkon ensimmäiset urut rakensi 1878 Jens Zachariassen. 13-äänikertaiset urut luovutettiin Tuupovaaran kirkkoon 1952. Uudet 32-äänikertaiset urut kirkkoon rakensi 1951 Kangasalan urkutehdas. Niiden julkisivun muodostavat koristeellisesti ryhmitetyt pillit.[1]
Kellotapuli
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nivelikäs kellotapuli rakennettiin alun perin samaan aikaan kirkon kanssa, kivistä ala-osaa korjattiin 1730. Kellotapulia uusittiin 1768, jolloin ala-osaa korotettiin Antti Åkerblomin johdolla. Nykyinen puinen yläosa rakennettiin Mikael Blomgrenin johdolla. Tapulin katto ja ulkomaalaus on uusittu myöhemmin. Tapulin kolmesta kellosta vanhin ja painavin on valettu Ruotsissa 1792 ja painaa 700 kiloa, itävaltalainen kello vuodelta 1968 painaa 400 kiloa ja hollantilainen kello vuodelta 1987 painaa 285 kiloa. Kellojen soitto ja tapulin kelloluukkujen avaaminen ja sulkeminen automatisoitiin 1968.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Pyhän Mikaelin kirkko Paimion seurakunta. Viitattu 2.4.2015.
- ↑ Markku Haapio, Laura Luostarinen (toim.): Suomen kirkot ja kirkkotaide 2, s. 238. Etelä-Suomen Kustannus, 1980. ISBN 951-9064-28-1
- ↑ Pyhän Mikaelin kirkon kellotapuli Paimion seurakunta. Arkistoitu 3.4.2015. Viitattu 2.4.2015.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Paimion kirkko
- Paimion kirkko (rakennusperintörekisteri) Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. Museovirasto.