Pyhäjoen kirkko

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pyhäjoen kirkko
Kirkko heinäkuussa 2017.
Kirkko heinäkuussa 2017.
Sijainti Vanhatie 27, Pyhäjoki
Seurakunta Pyhäjoen seurakunta
Rakentamisvuosi 19761977
Suunnittelija arkkitehtitoimisto KSOY, Erkki Karvala ja Matti Silvennoinen
Materiaali betoni, tiili
Istumapaikkoja 426 + 150[1]
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Pyhäjoen kirkko on Pyhäjoella sijaitseva, vuosina 1976–1977 betonista ja lohkopintaisesta kalkkihiekkatiilestä rakennettu torniton, pohjakaavaltaan lähes neliön muotoinen kirkko.

Kirkko rakennettiin vuonna 1844 valmistuneen, mutta salaman 27. kesäkuuta 1974 sytyttämän tulipalon seurauksena tuhoutuneen vanhemman kirkon tilalle.[2] Uuden kirkon suunnittelukilpailun voitti 161 ehdotuksen joukosta arkkitehtitoimisto KSOY:n laatima ehdotus[1]. Kirkon pääovi on rakennuksen itäkulmassa, katto kohoaa alttaripäätyä kohti jyrkästi aina 20 metrin korkeuteen ja kuoripäähän tulee valoa suuresta etelän puolen ikkunasta[1]. Lattia alenee pääovelta ensin koverana, mutta nousee sitten taas porrasteisena alttarille, jossa se on pääoven lattian tasalla. Sisäkatteena ovat puurimat, penkit ovat kulmittain alttariin nähden, tilat kuorolle ja orkesterille ovat siirrettäviä. Kirkossa on myös sakasti ja kappeli kirkollisia toimituksia varten. Kirkon pinta-ala on 620 neliötä ja siellä on istumapaikkoja 426 + 150 hengelle[1]. Kirkon 26-äänikertaiset urut oli valmistanut Urkurakentamo Tuomi Sotkamosta vuonna 1977. Alttarilla on risti ja itäseinällä taiteilija Kari Juvan akustinen tiilireliefi Kymmenen neitsyttä. Erillinen kellotapuli on rakennettu 1739, sen kellot ovat vuosilta 1725 ja 1890.[3]

Palaneen vanhemman kirkon irtaimisto saatiin lähes kokonaan pelastettua ja sitä on esillä nykyisessä kirkossa, samoin kuin vaivaisukko ja vanha Konstantin Lagerstamin maalaama alttaritaulu Jeesus Getsemanessa.[1]

  1. a b c d e Pyhäjoen kirkko Pyhäjoen seurakunta. Arkistoitu 18.5.2015. Viitattu 10.5.2015.
  2. Wikström, Sven: Pyhäjoen vanha puukirkko tuhoutui rajussa palossa. Helsingin Sanomat, 29.6.1974, s. 6. Helsinki: Sanoma Osakeyhtiö. ISSN 0355-2047
  3. Markku Haapio, Laura Luostarinen (toim.): Suomen kirkot ja kirkkotaide 2, s. 271. Etelä-Suomen Kustannus, 1980. ISBN 951-9064-28-1

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä kirkkoihin tai muihin uskonnollisiin rakennuksiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.