Pyörätuolimiekkailu

Romain Noble ja Tian Jianquan kalvan finaalissa pyörätuolimiekkailun maailmanmestaruuskilpailuissa 2013.

Pyörätuolimiekkailu on miekkailusta sovellettu vammaisurheilulaji, jonka sir Ludwig Guttmann kehitti Stoke Mandeville -sairaalassa. Laji otettiin mukaan vuoden 1960 paralympialaisten ohjelmaan. Miekkailijat ottelevat pyörätuoleissa, jotka on kiinnitetty lattiaan lyhyen etäisyyden päähän toisistaan. Pyörätuolimiekkailussa otellaan perinteisen miekkailun tapaan kolmella eri aseella: säilällä, floretilla ja kalvalla. Säännöt ovat samat lukuun ottamatta sitä, että pyörätuolimiekkailussa ei ole jalkatöitä eikä näihin liittyviä sääntöjä.

Pyörätuolimiekkailun kansainvälinen lajijärjestö on International Wheelchair Fencing Committee (IWFC). Suomessa laji kuuluu Suomen Miekkailuliiton toimintaan. Laji on ainoa kamppailulaji, jossa pyörätuolinkäyttäjät voivat kilpailla paralympialaistasolla.

Historia

Laji esiteltiin ensimmäisen kerran Englannissa International Stoke Mandeville Games -nimisessä tapahtumassa. Ensimmäinen pyörätuolimiekkailussa käytetty ase oli säilä. Vuonna 1956 käyttöön tulivat myös floretti ja kalpa.

Luokittelu

Pyörätuolimiekkailussa on kolme kategoriaa, joita merkitään A-, B- ja C-kirjaimilla. Ryhmän A urheilijoilla on hyvä tasapaino sekä taipuisa ja esteettä liikkuva ylävartalo. Ryhmässä B on huono tasapaino ja liikkuvuus, mutta ainakin yksi esteettä liikkuva käsi. Ryhmän C urheilijoilla on vamma kaikissa neljässä raajassa. Vammat, jotka tuovat kilpailukelpoisuuden pyörätuolimiekkailuun ovat:

• heikentynyt lihasvoima
• heikentynyt passiivinen liikealue
• raajan puutos
• jalkojen pituusero
• atetoosi
• hypertonia
• ataksia

Lähteet

• Suomen Paraolympiakomitea: Soutu uutena lajina Pekingiin (Arkistoitu – Internet Archive)
• International Paralympic Committee: Wheelchair Fencing

Aiheesta muualla

• International Wheelchair Fencing Committee: Viralliset säännöt (englanniksi)