Puutiaisaivotulehdus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Levinneisyys Euraasiassa
Levinneisyys Suomessa 2009 (2004)[1][2][3]

Puutiaisaivotulehdus (ent. Kumlingen tauti), TBE (tick-borne encephalitis), myös puutiaisaivokuume, on useimmiten puutiaisen, kansanomaisesti punkin, pureman kautta leviävä virusinfektio. Myös pastöroimattoman maidon (erityisesti vuohenmaidon)[4] välityksellä tapahtuneita tartuntoja on kuvattu Virossa ja Unkarissa.[5][6]

Tartunta ja oireet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
TBE-tartunnan taudinkuva

Puutiaisaivotulehdus on taudinkuvaltaan kaksivaiheinen. Noin viikon (3–21 vuorokauden) kuumeettoman jakson jälkeen 20–30 prosenttia sairastuneista saa varsinaisen aivokuumeen. Aivokuumejakson aikana potilaalla on kuumetta, päänsärkyä, niskajäykkyyttä, valonarkuutta, pahoinvointia ja mahdollisesti muita neurologisia oireita, kuten tajunnanhäiriöitä, kouristuksia tai halvausoireita. Virus tarttuu minuuteissa puremasta puutiaisen syljen mukana.[3] Myös nymfit ja larvat, joiden puremaa ei monestikaan havaita, voivat levittää virusta.[6] Oireita ilmenee vain 10–30 prosentilla tartunnan saaneista. Aika puremasta ensimmäisiin oireisiin voi vaihdella 4–28 vuorokauden välillä. Yleensä noin viikon kuluttua puremasta potilaalla on kuumeilua ja epämääräistä pahaa oloa ja sairauden tunnetta. Tämä vaihe kestää yleensä noin 4–7 päivää ja valtaosa infektioista ei etene tätä pitemmälle.[6] Sairaus saattaa myöhemmin edetä aivokuumevaiheeseen, jonka oireita ovat korkea kuume, niskan jäykkyys, päänsärky ja valonarkuus. Siperialaisen aivotulehduksen (Sib-TBEV) oireet ovat ankarammat, voimakkaammat ja pitkäkestoisemmat kuin eurooppalaisessa puutiaisaivotulehduksessa (Eur-TBEV).[7][6]

Rokote ja hoito

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: TBE-rokote

Puutiaisaivotulehdusta ei voida varsinaisesti hoitaa, mutta siihen on saatavilla taudin estävä rokote. Rokotusta on Suomessa tarjottu maksutta osana kansallista rokoteohjelmaa vuodesta 2006 alkaen vuonna 1999 syntyneille ja tätä vanhemmille Ahvenanmaalla kirjoilla oleville henkilöille, ja vuodesta 2017 alkaen myös monin paikoin muualla Suomessa erityisillä riskialueilla.[8] Rokote tulee ottaa jo hyvissä ajoin keväällä, sillä riittävän suojan saamiseksi vaaditaan vähintään kaksi rokoteannosta[9].

Kesällä 2007 rokote puutiaisaivotulehdusta vastaan oli lopussa Suomessa. Tämän arveltiin johtuneen lisääntyneestä tiedottamisesta ja siitä, että maata kiersi erityinen "punkkibussi", jonka olivat organisoineet yksityiset lääkäriasemat. Monet, jotka eivät kuuluneet riskiryhmiin tai aikoneet oleskella alueilla, joissa punkkeja esiintyi, olivat kuitenkin ottaneet rokotuksen. Epäiltiin myös, että kaikki rokotuksen hankkineet eivät olleet ymmärtäneet, ettei rokotus suojaa paljon yleisemmältä punkkien levittämältä taudilta, borrelioosilta. Puutiaisaivotulehdustapauksia on Suomessa vuosittain vain noin neljäkymmentä[10] eli murto-osa borrelioositapauksien määrästä, joita todetaan vuosittain noin 7 000.[11][12] Punkit purevat suomalaisia arviolta puoli miljoonaa kertaa vuodessa, mutta sairastumisprosentit ovat pieniä.[11]

Rokotetta suositellaan niille, jotka ovat pitkäaikaisesti Paraisilla, Simossa tai muualla, jossa taudin saa yli 15 henkilöä 100 000:tta kohden vuodessa. Myös muun muassa Lappeenrannan Sammonlahti ja Kuopion Maaninka ovat tällaisia alueita.[13][14]

Muun muassa Kotkan Haapasaaressa ja Kuutsalossa on vaarallisempaa siperianaivotulehdusta, joten sielläkin rokotetta suositellaan.[15]

Ylilääkäri Miikka Peltomaa varoittaa ottamasta rokotetta turhaan, vaikka myyjät tuputtavat niitä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) mukaan rokote kannattaa ottaa, jos liikkuu Baltiassa, Venäjällä tai Keski-Euroopassa, esimerkiksi telttaillen, tai jos kesämökki on tunnetulla puutiaisaivokuumealueella. Sairaus on erittäin harvinainen.[16]

THL:n mukaan rokotteiden markkinointi on harhaanjohtavaa. Saaristolääkärit Oy:n ylilääkäri Janne Castrén puolustautuu, että asiakkaat ovat esimerkiksi punkkisaariston mökkeilijöitä.[17]

Levinneisyys ja kuolleisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puutiaisaivotulehduksen esiintyminen on lisääntynyt 2020-luvulle tultaessa. Vuonna 2014 arvioitiin puutiaisaivokuumetartuntoja olleen Suomessa noin 40. Vuonna 2015 todettiin 67 labo­ra­to­rio­var­mis­ettua ta­pausta, jo­hon on las­kettu se­kä sipe­ria­laiset et­tä euroop­pa­laiset aivo­kuu­me­tyypit. Puolet tartunnoista on oireettomia. Oireellisista tartunnoista noin 10 prosentille tulee pitkäaikaisia komplikaatioita[18]. Vuonna 2020 tartuntatautirekisteriin ilmoitettiin jo 91 puutiaisaivokuumetapausta.[19] Sairaus johtaa Suomessa kuolemaan vain harvoin. Kuolleisuus Pohjoismaissa on ollut 1–2 prosenttia ja Venäjällä 5–30 prosenttia. Parantuneille jää elinikäinen immuniteetti TBEV-tartunnan jälkeen (vasta-aineita osoitettavissa veressä)[3].

Virusta tavataan vain alueilla, joilla esiintyy kohtalaisesti puutiaisia. Suomen esiintymisalueilla noin prosentti puutiaisista on viruksen kantajia.[20] Tällaisia alueita, joissa tautia tavataan, ovat: Itä- ja Keski-Eurooppa, Skandinavia ja Baltia. Britteinsaarilla ensimmäinen varmistettu tautitapaus tavattiin Yorkshiren alueelta 2022[21]. Suomessa tautia tavataan pääasiassa Turun saaristossa ja Ahvenanmaalla, mutta tartuntoja on todettu myös rannikolla ja Kaakkois-Suomessa.[20] Viime aikoina tautia on havaittu myös yksittäistapauksissa sisämaassa, jossa se on leviämässä.[22] Suomessa puutiaisia esiintyy melko tasaisesti Kemin korkeudelle saakka, mutta ne eivät yleensä kanna tautia. Huomattavasti yleisempi puutiaisaivotulehdus on muun muassa Venäjällä, jossa tavataan vaarallisempia taigapunkin levittämiä viruskantoja. Taigapunkkeja on myös Kokkolan seudulla.[7]

Lapin läänin eteläosassa sijaitseva Simo on maailman pohjoisin pesäke puutiaisaivotulehdukselle.[23] Vuonna 2009 Simon alueella rokotettiin 700−800 henkeä puutiaisten kantamaa TBE-virusta vastaan. Simossa puutiaisaivotulehdusta levittävä punkki on eurooppalaista lajia harvinaisempi taigapunkki.[24][25] Perusterve mies kuoli kesällä 2010 puutiaisaivotulehdukseen, kun puutiainen oli purrut häntä Kokkolan saaristossa.[26]

Viruksen levinneisyyden voi katsoa THL:n sivulta. Siellä "Taulukko 2. Keskimääräinen vuosittainen TBE-tapausmäärä (tartuntapaikan mukaan) ja " kertoo tartunnat 100 000 asukasta kohden vuodessa. Luvun ylittäessä 15 omalla alueella THL suosittelee rokotetta. Vähän alemmankin luvun kohdalla rokotetta kannattaa harkita, jos liikkuu paljon luonnossa.

TBE eläimissä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tärkeimpänä levittäjänä toimivat lähinnä pienjyrsijät, joista puutiaiset saavat tartunnan. Arviolta kaksi prosenttia pienjyrsijöistä kantaa virusta. Virus voi tartuttaa muitakin eläinlajeja puutiaisen tai hyttysen välityksellä. TBE-virusta voi erittyä tartunnansaaneiden, muun muassa vuohen ja lampaan, maitoon. Eläimille virus aiheuttaa yleensä vain oireettoman tartunnan. Koirilla on raportoitu muun muassa keskushermosto-oireita ja kuolemaan johtaneita tartuntoja. Suomessa tautia ei ole koskaan todettu eläimillä. Suomessa tehtyjen tutkimusten mukaan koirilla ja hevosilla esiintyy arbovirusten vasta-aineita.[4]

Virus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puutiaisaivokuumetta aiheuttaa Flavivirusten sukuun kuuluva zoonottinen TBE-virus (tick-borne encephalitis virus). TBE-virus on positiivisäikeinen, yksijuosteinen RNA-virus (+ssRNA), jonka genomin koko on noin 11 kb. Kypsät viruspartikkelit ovat sileitä ja halkaisijaltaan 50 nm. Virionin rakenne on seuraava: viruksen uloimman kerroksen muodostaa isäntäsolusta peräisin oleva lipidikalvo, johon virusvaipan ja -kalvon proteiinit ovat uponneena. Lipidikalvo ympäröi nukleokapsidia, kapsidiproteiineista koostuvaa rakennetta, joka kapseloi sisäänsä viruksen genomin[27]. Genomisessa RNA:ssa on havaittavissa yksi avonainen lukukehys, jota reunustaa kaksi transloimatonta aluetta (UTRs). Transloimattomilla alueilla on tärkeä rooli viruksen elinkierron säätelyvaiheissa[28]. Avonainen lukukehys koodaa yhtä polyproteiinia, josta prosessoidaan transkription aikana ja sen jälkeen kolme rakenteellista ja seitsemän ei-rakenteellista proteiinia[27]. Ei-rakenteelliset proteiinit eivät osallistu nimensä mukaisesti viruksen rakenteellisten komponenttien muodostamiseen, ja proteiineilla on ajateltu olevan tärkeä rooli viruksen replikaatiossa[29].

TBE-virus voidaan luokitella kolmen alatyypin avulla, joiden jako perustuu serologiseen ja fylogeneettiseen päättelyyn sekä kerättyjen näytteiden maantieteelliseen sijaintiin. Nämä alatyypit ovat eurooppalainen (TBEV-Eur), siperialainen (TBEV-Sib) ja kaukoitäinen (TBEV-Far Eastern). Alatyyppien välillä on suuria eroja patogeenisyydessä ja virulenssissa. Kaukoitäisen alatyypin aiheuttamia vakavia keskushermoston sairauksia on raportoitu eniten, ja sen on yleisesti ajateltu olevan kaikista patogeenisin. Kuolleisuusluvut vaihtelevat välillä 5–35 %, mutta voivat nousta äärimmäisissä tapauksissa jopa 60 %:iin. Siperian alatyyppi on yhdistetty useissa tapauksissa krooniseen puutiaisaivokuumeeseen. Yleisesti tämän virusvariantin aiheuttamat sairaudet ovat kuitenkin lievempiä (vähemmän hengenvaarallisia) ja kuolleisuusluvut vaihtelevat välillä 1–3 %. Kuolemiin johtavien tapauksien määrä on pienin eurooppalaisella alatyypillä, jonka kuolleisuusluvut ovat alle 2 %. Tämän alatyypin aiheuttamissa infektioissa voidaan erottaa kaksi vaihetta: viremian aikana oireina ovat kuume ja lihaskipu, jota seuraa vakavuusasteeltaan vaihtelevat neurologiset oireet. Toisen vaiheen kokee noin 20–30 % kaikista potilaista[28].

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muita puutiaisten levittämiä sairauksia:

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Levinneisyys Suomessa 2014
  2. ↑ Levinneisyys Suomessa 2004 [vanhentunut linkki]
  3. ↑ a b c [1] Puutiaisaivokuumeen epidemiologia -päivitys. Pdf [vanhentunut linkki]
  4. ↑ a b TBE eläimissä Zoonoosikeskus. Viitattu 18.3.2019.
  5. ↑ Suomessa tuotetun raakamaidon biologiset vaarat Evira. 2012. Viitattu 18.3.2019.
  6. ↑ a b c d Miten puutiaisaivotulehdus tarttuu?
  7. ↑ a b Puremasta vakava aivokuume Ilta-Sanomat
  8. ↑ Terveyden ja hyvinvoinnin laitos: TBE-rokote (viitattu 9.6.2021)
  9. ↑ Stanley A. Plotkin, Walter A. Orenstein, Paul A. Offit & Kathryn M. Edwards (ed.): Plotkin's Vaccines, 7th Edition. Elsevier, 2018. ISBN 978-0-323-35761-6 s. 1080–1094
  10. ↑ http://www.zoonoosikeskus.fi/attachments/zoonoosit/tbe/vaesto_puutiaisaivokuume_2014.pdf
  11. ↑ a b Punkkien määrä on jopa 50-kertaistunut – taudin levittäjiin puree isäntien hävitys, Helsingin Sanomat 16.6.2016
  12. ↑ Ovatko punkkirokotukset turhia? Turkulainen. 2011. Viitattu 18.3.2019.
  13. ↑ TBE-rokote eli "punkkirokote", Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 3.6.2016.
  14. ↑ Puutiaisaivotulehduksen riskialueiden kartoitustulokset THL. 2014-2018. Viitattu 18.3.2019.
  15. ↑ Erittäin vaarallinen aivokuume leviää Suomessa – hoitoa ei ole Yle. 2015. Viitattu 18.3.2019.
  16. ↑ Lääkäri: Punkkikauhu on turhaa, ja rokotekin vain harvoin tarpeellinen, Helsingin Sanomat 21.4.2015.
  17. ↑ Punkkibussille jonotettiin – THL: Rokotusta tarvitaan harvoilla alueilla, Metro-lehti 6.6.2014.
  18. ↑ Terveyskirjasto
  19. ↑ Puutiaisaivotulehduksen esiintyvyys Suomessa thl.fi. Viitattu 21.6.2021.
  20. ↑ a b Reumaliitto
  21. ↑ "Tick-borne encephalitis detection in England" UK Health Security Agency 5.4.2023 (viitattu 6.4.2023) (englanniksi)
  22. ↑ Punkkien levittämä aivokuume yleistyy myös sisämaassa Viitattu 20.4.2011
  23. ↑ Useilla puutiaisaivokuumetta (2.7.2009) Viitattu 5.6.2010
  24. ↑ Simossa rokotetaan tautia vastaan18.03.2010 Viitattu 5.6.2010
  25. ↑ Taigapunkki leviää Suomeen 23.6.2008 Viitattu 5.6.2010
  26. ↑ Tappajapunkki saa jalansijaa Pohjanmaalta
  27. ↑ a b Lauri Pulkkinen, Sarah Butcher, Maria Anastasina: Tick-Borne Encephalitis Virus: A Structural View. Viruses, 28.6.2018, 10. vsk, nro 7, s. 350. PubMed:29958443 doi:10.3390/v10070350 ISSN 1999-4915 Artikkelin verkkoversio. (englanti)
  28. ↑ a b Lena S Kutschera, Michael T Wolfinger: Evolutionary traits of Tick-borne encephalitis virus: Pervasive non-coding RNA structure conservation and molecular epidemiology. Virus Evolution, 2.7.2022, 8. vsk, nro 1, s. veac051. PubMed:35822110 doi:10.1093/ve/veac051 ISSN 2057-1577 Artikkelin verkkoversio. (englanti)
  29. ↑ Wai-Lok Yau, Van Nguyen-Dinh, Elin Larsson, Richard Lindqvist, Anna K. Överby, Richard Lundmark: Model System for the Formation of Tick-Borne Encephalitis Virus Replication Compartments without Viral RNA Replication. Journal of Virology, 15.9.2019, 93. vsk, nro 18, s. e00292–19. PubMed:31243132 doi:10.1128/JVI.00292-19 ISSN 0022-538X Artikkelin verkkoversio. (englanti)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Puutiaisaivotulehdus&oldid=22805161”