Puujumala ja Maajumala
Puujumala ja Maajumala ovat tietynlaisten tietäjien eli noitien nimityksiä. [1]
Joitakin tietäjiä on Suomessa nimitetty jumaliksi.[2] Tietäjät ovat ehkä väittäneet, että jumala puhuu tai muuten toteuttaa itseään heidän kauttaan.
Puujumala oli tietäjä, jonka voimat tai olemus liittyivät jotenkin puihin tai puun väkeen. Maajumalan voima tai olemus taas liittyivät jotenkin maahan tai maan väkeen.[3] Puujumala ja maajumala olivat myös tietäjäsukujen sukunimiä.
Tässä karjalaisessa kansanrunossa loitsija kehuu itseään ja väittää voittavansa maajumalatkin:
Kuka miull mingän voipi,
Ken miull mitä teköö!
Tie ei tietäjät mittää,
Maha ei mittään maajumalat.
Mie oon noi'an nuorin poika,
Tietäjän käsivasara,
Mie syön noi'jan nuolinneen,
Tietäjän teräksineen,
Papin kirkkokuntineen,
Lukkarin perehineen,
Sontion soittoneuvoneen...
(SKVR:V2 472)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Suomen suvun pakanallinen jumalanpalvelus. Uusi Kuvalehti, 31.05.1895, nro 10, s. 2-3. Kansalliskirjasto. Viitattu 04.07.2014.
- ↑ Nykyisestä kansanrunoudesta Itä-Suomessa (ote) (Impilahti). Valvoja, 01.08.1889, nro 7-8, s. 13-14. Kansalliskirjasto. Viitattu 04.07.2014.
- ↑ III. Loitsutemput sairasten kanssa sekä hautajaismenot. Suomen Kuvalehti, 01.04.1874, nro 31, s. 11. Kansalliskirjasto. Viitattu 04.07.2014.