Putikon työväentalo Työnvalta

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Putikon työväentalo Työnvalta
Putikon työväentalo Työnvalta
Osoite 58550 Putikko
Sijainti Punkaharju
Valmistumisvuosi ? , laajennus 1914
Rakennuttaja Putikon työväenyhdistys
Omistaja Putikon työväenyhdistys
Runkorakenne hirsi
Kerrosluku 1
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Putikon työväentalo Työnvalta on Punkaharjulla Putikon kylässä sijaitseva työväentalo.[1]

Talo ostettiin vuonna 1907 entiseltä omistajalta Kusti Makkoselta. Sitä laajennettiin vuonna 1914. Töitä rahoitettiin arpajaisilla ja lainoilla.[1] Työväentalo oli takavarikossa sisällissodan aikana, ja se saatiin uudelleen käyttöön vuonna 1919.[1]

Vuonna 1932 yksi suojeluskuntalainen tuli talolle riehumaan kiväärin kanssa, jolloin hän sai syntyneessä kahakassa surmansa järjestysmiehen taskuaseen luodista. Sen jälkeen talo oli suljettuna yleisiltä tilaisuuksilta jonkin aikaa.[1]

Talvisodan aikana talo oli puolustusvoimien käytössä ja kärsi silloin kuntonsa puolesta. Yhdistyksen papereita ja lippu hävisivät. Lippu oli kateissa 30 vuotta.[1]

Talo on hirsirunkoinen ja vuoraamaton. Talossa ei ole varsinaista perustusta, vaan se on pystytetty ”mukulakivisokkelin” päälle. Värityksenä on punamulta. Katteena on alun perin ollut höyläpäre. Vuonna 1960 katteeksi on laitettu alumiinipelti. Sisäkatto on paneloitu, sisäseinät on paneloitu ja tapetoitu. Talon ikkunat on uusittu vuoden 1930 paikkeilla. Kuisti rakennettiin noin vuonna 1920, ja samaan aikaan rakennettiin kulissivarasto, joka on purettu vuonna 1960. Talon puulämmitystä on uusittu moneen kertaan. Juhlasali on ollut lämmityskiellossa vuonna 1960. Lisärakennuksessa on halkovaja ja käymälät.[1]

Talossa on juhlasali näyttämöineen, keittiö ja huoneen ja keittiön asunto sekä kaksi eteistä.[1]

Toimintaa työväentalolla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talo on ollut omassa käytössä ja myöhemmin vuokrattuna.(1982)[1]

  1. a b c d e f g h Båsk-Ekholm, Katia & Häyry, Kaj: Suomen työväentaloja koskeva selvitys. Helsinki: Opetusministeriö, 1982. ISBN 951-46-6592-9