Punkkipirkko
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. Tarkennus: Ainakin levinneisyysalueessa on virheitä, ks. keskustelusivu. Kaikki tiedot tarkistettava lähteistä. |
Punkkipirkko (Stethorus pusillus) on kovakuoriaislaji, jonka on ensimmäisenä kuvannut saksalainen Johann Friedrich Wilhelm Herbst vuonna 1797. Laji kuuluu Stethorus-sukuun ja leppäkerttujen heimoon. Catalogue of Life -lajitietokanta ei tunne yhtään alalajia.
Kuvaus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Punkkipirkon on ruumis muodoltaan soikio, karvainen ja täysin musta suuosia ja tuntosarvia lukuun ottamatta, jotka ovat kellertävät. Jalkojen väri vaihtelee ruskeankeltaisesta keltaiseen. Tämä laji on hyvin pienikokoinen, vain 1–1,5 mm pitkä ja 400–500 mikrogramman painoinen. Toukat ovat harmahtavia, ja niillä on selvästi erottuvat jalat. Toukkakotelo on musta ja karvainen.
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lajia tavataan suurimmassa osassa Eurooppaa sekä idempänä Valko-Venäjällä, Ukrainassa, Moldovassa, Venäjällä, Kaukasuksella, Turkissa, Georgiassa, Armeniassa, Azerbaidžanissa, Kazakstanissa aina Siperiaan, Mongoliaan ja Kiinaan asti. Sitä on tavattu myös Pohjois-Afrikassa. Lajia on viety myös Pohjois-Amerikkaan ja Kanadaan. Poikkeuksena levinneisyysalueeseen on, että lajia ei esiinny Iberian niemimaalla, Britteinsaarilla eikä Islannissa.
Ruotsissa punkkipirkkoa esiintyy Mälarenjärven ympäristössä. Muutamia löydöksiä on tavattu Götanmaalla (Itä-Götanmaalla, Öölannissa ja Skoonessa). Suomessa on tehty havaintoja etelärannikolta Päijät-Hämeeseen ja Pirkanmaalle. Suomessa punkkipirkkoa ei ole tavattu Ahvenanmaalla.
Elinpiiri
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Punkkipirkon elinpiiriä ovat erityisesti lehtimetsät ja puutarhat, mutta myös niityt, kedot, arot, metsänreunat ja metsäaukeat, puistot, pensasaidat, puskikot ja jokipenkereet. Niitä voi olla myös puunkannoissa, kuihtuneiden lehtien seassa, kuolleen kaarnan alla ja tilapäisesti jopa havupuissa. Punkkipirkon ravintoa ovat kehrääjäpunkit (Tetranychidae) ja ripsiäiset (Thysanoptera). Toukat ja täysikasvuiset hyönteiset ovat ahneita petoeläimiä.
Lisääntyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hedelmöittynyt naaras munii 3–13 munaa päivässä, jotka se kiinnittää kehrääjäpunkkien vioittamien lehtien alapuolelle. Lämpötilasta riippuen munat kuoriutuvat 3–5 vuorokauden kuluessa, ja toukat koteloituvat 8–9 vuorokauden kuluessa. Tuona aikana yksi toukka voi syödä jopa 240 kehrääjäpunkkia. Koteloloitunut toukka kuoriutuu 6–8 vuorokauden kuluessa. Täysikasvuinen punkkipirkko talvehtii kylmänä vuodenaikana, ja se voi elää jopa kaksi vuotta.
Taloudellinen merkitys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Monissa maissa punkkipirkkoa käytetään biologisena torjuntakeinona kehrääjäpunkkeja vastaan niin maataloudessa kuin maisemakonttorien viherkasveillekin.
