Punatukka
| Punatukka | |
|---|---|
 Elokuvan juliste. |
|
| Ohjaaja | Maunu Kurkvaara |
| Käsikirjoittaja | Maunu Kurkvaara |
| Tuottaja | Maunu Kurkvaara |
| Säveltäjä | Otto Donner |
| Kuvaaja | Maunu Kurkvaara |
| Leikkaaja | Maunu Kurkvaara |
| Lavastaja | Maunu Kurkvaara |
| Pääosat |
Tarja Markus Veikko Honkanen Sinikka Hannula Ismo Kallio |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Suomi |
| Tuotantoyhtiö | Kurkvaara-Filmi Oy |
| Ensi-ilta | 1969 |
| Kesto | 80 min |
| Alkuperäiskieli | suomi |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Punatukka on Maunu Kurkvaaran ohjaama elokuva vuodelta 1969.
Elokuva kertoo nuoresta tehtaantytöstä Tutusta, joka menee mökkireissulle juhlimaan ja tutustuu veneillessä Jarkkoon. Veneily ja meri ovat Kurkvaaran tunnusmerkkejä, samoin itsemurha. Yhtä naissivuosaa näyttelee Kurkvaaran elokuvien vakiokasvo Sinikka Hannula.[1]
Näyttelijät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Tarja Markus | … | Tuija Aalto, ”Tutu” |
| Veikko Honkanen | … | Jarkko |
| Sinikka Hannula | … | Marjatta |
| Ismo Kallio | … | Olli |
| Arja Saijonmaa | … | Helena |
| Turo Unho | … | Kari |
| Pirkko Peltomäki | … | Kaarina Laakso |
| Pertti Kelkka | … | Ami Laaksonen, tukeva poika huvilalla |
| Eila Rinne | … | vuokraemäntä |
| Reino Partanen | … | Ykä, poika huvilalla |
| Sointu Angervo | … | Sointu, tyttö huvilalla |
| Färd Salavat | … | Pepe, poika huvilalla |
| Paula Leppänen | … | Paula, tukeva tyttö huvilalla |
| Matti Vihola | … | kuulusteleva rikospoliisi |
| Ulla Väre | … | ”Gugi”, Tutun uusi huonetoveri |
| Tuukka Soitso | … | tehtaanjohtaja |
| Raija Mahkonen | … | ”seuroissa” ollut tyttö |
| Mauri Saikkonen | … | valokuvaaja |
| Eeva Sarlin | … | ”uniennäkijätyttö” |
| Marjatta Aaltonen | … | ”Söpö” |
| Pekka Lehto | … | Paavo |
Arviot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aikalaisarviossaan Markku Tuuli (Katso) vertasi elokuvaa Miljoonaliigaan mutta totesi samalla, että se on kunnianhimoisempi elokuva ja edustaa kurkvaaralaista rehellisyyttä ja pelkistyneisyyttä parhaimmillaan. Yleensäkin ensi-ilta-arvioissa elokuva sai arvostusta. Sen sijaan 1980-luvun arviossaan Mikael Fränti (Helsingin Sanomat) katsoi, että aika on kuluttanut elokuvaa, ja hän lyttäsi sen kaikilta osin. Kun aiemmin oli juuri näyttelijätyötä kiitetty, piti Antti Lindqvist (Kansan Uutiset) replikointia puisevana.[2]
Helsingin Sanomissa vuonna 2011 Arto Pajukallio piti elokuvaa mukaansatempaavana aikalaiskuvauksena, jonka kerronta on kuvallisesti eloisaa. Henkilöhahmot ovat luontevia, joskin eräät kohtaukset tyhjinä ja kankeina heikentävät kokonaisuutta.[3] Eräässä toisessa ajan kritiikissä todetaan, että elokuva on onnistunut työ[1].
Palkinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elokuva sai valtionpalkinnon ja Tarja Markus henkilökohtaisen valtion elokuvataiteilijapalkinnon, jonka perustelussa oli myös näyttelijäsuoritus elokuvassa Kesyttömät veljekset.[4]