Punakorvakilpikonna
| Punakorvakilpikonna | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Matelijat Reptilia |
| Lahko: | Kilpikonnat Testudines |
| Heimo: | Suokilpikonnat Emydidae |
| Suku: | Trachemys |
| Laji: | scripta |
| Alalaji: | elegans |
| Kolmiosainen nimi | |
|
Trachemys scripta elegans |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Punakorvakilpikonna (Trachemys scripta elegans) on lemmikkinä pidetty suokilpikonna.
Punakorvakilpikonna on EU:ssa säädetty haitalliseksi vieraslajiksi, ja sen maahantuonti, kasvatus, myynti ja muu hallussapito sekä ympäristöön päästäminen on kiellettyä. Jos punakorvakilpikonnan on hankkinut lemmikiksi ennen vieraslajiasetuksen voimaantuloa, lemmikin saa pitää sen luonnolliseen kuolemaan saakka.[1]
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Punakorvakilpikonnan kuori on sen kuoriutuessa noin kaksisenttinen, eläinkaupasta ostettaessa halkaisijaltaan yleensä noin viisi senttiä. Neljässä vuodessa se kasvaa 15–20 sentin mittaiseksi.[2] Aikuinen naaraskilpikonna on noin 25–30 cm pitkä, koiras 15 cm. Sen pääväri on vihertävän ruskea keltaisin juovin ja sen korvanseutu on punainen. Punakorvaklpikonna on saanut nimensä punaisesta korvanseudusta.
Lisääntyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Punakorvakilpikonna munii kerralla 2–20 munaa.[3]
Elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Punakorvakilpikonna viettää vuosittain horroskauden viileässä vedessä. Horroskausi ei kuitenkaan ole millään tavalla välttämätön. Sen uimishalu on huomioitava, ja siksi se tarvitsee 500–700 litran kokoisen akvaarion, jossa on kuiva alue, ja jossa kilpikonna voi kävellä ja kuivatella.
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Punakorvakilpikonna on alun perin kotoisin Yhdysvaltojen eteläosasta, missä niitä esiintyy virtaamattomissa, pehmeäpohjaisissa vesissä.[4] Karanneet lemmikit ovat villiintyneet vieraslajiksi monin paikoin maailmassa. Punakorvakilpikonna on luokiteltu maailmanlaajuisesti sadan haitallisimman vieraslajin joukkoon.[5]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Punakorvakilpikonnaa pidetään lemmikkinä akvaariossa tai vesitäytteisessä terraariossa, mutta sen on päästävä välillä kuivalle maalle kävelemään harjoittaakseen lihaksiaan.
Ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Poikasina punakorvakilpikonnat ovat lähinnä lihansyöjiä, mutta kasvaessaan muuttuvat sekasyöjiksi. Niiden ravintoon kuuluvat muun muassa tuore perkaamaton kala, hyönteiset, kastemadot, kurkku, salaatti, vähärasvainen liha, ravut, katkaravut, osterit, kypsennetty kananmuna ja erilaiset kilpikonnan ruuat. On tärkeää, että ruoka on monipuolista, vähärasvaista ja sisältää tarpeeksi kalkkia ja A- ja D-vitamiineja. Aikuisina konnille on pidettävä joka viikko 2–3 päivän ruokatauko etteivät ne lihoisi ja elimet rasvoittuisi.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ https://vieraslajit.fi/lajit/MX.201053
- ↑ a b Punakorvakilpikonna Nicehouse
- ↑ Breeding (Red-Eared Sliders)
- ↑ Herpotomania
- ↑ 100 of the World's Worst Invasive Alien Species Issg.org. Global Invasive Species Database. Viitattu 29.3.2011. (englanniksi)