Pummerer-toisiintuminen
Pummerer-toisiintuminen on toisiintumisreaktio, jossa sulfoksidit toisiintuvat elektrofiilien vaikutuksesta α-substituoiduiksi tioeetterijohdannaiseksi esimerkiksi etikkahappoanhydridin vaikutuksesta muodostuu α-asetoksitioeetteri. Pummerer-toisiintuminen on nimetty kehittäjänsä itävaltalaisen kemistin Rudolf Pummererin mukaan ja Pummerer raportoi reaktion ensimmäisen kerran vuonna 1910.[1][2][3][4]
Reagenssit ja mekanismi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pummerer-toisiintumisissa edellytetään, että toisiintuvassa sulfoksidissa on α-asemassa rikkiatomiin nähden sijaitsevaan hiiliatomiin sitoutunut vähintään yksi vetyatomi. Elektrofiilina reaktiossa käytetään tyypillisesti etikkahappoanhydridiä, trifluorietikkahappoanhydridiä, happoklorideja tionyylikloridia tai vetykloridia. Pummerer-toisiintumisen ensimmäisessä vaiheessa sulfoksidi reagoi elektrofiilin kanssa muodostaen sulfoniumkationin. Tästä kationista eliminoituu rikkiin sitoutuneesta hiilestä protoni ja muodostuu tioniumkationi. Tämä sulfeniumkationi on elektrofiilinen ja reagoi nukleofiilin kanssa additioreaktiolla. Mikäli alkuperäisenä elektrofiilinä käytetään etikkahappoanhydridijohdannaista muodostuu α-asetoksitioeetteri ja mikäli elektrofiilina käytetään suolahappoa tai tionyylikloridia muodostuu α-klooritioeetteri. Muodostuva tuote voidaan hydrolysoida aldehydiksi.[1][2][3][4]
Pummerer-reaktio on enantioselektiivinen ja kiraalisista sulfoksideista muodostuu tietty enantiomeeri hyvällä enantioylimäärällä.[3][4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Rodney Willer: Sulfoxides, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 23.12.2014
- ↑ a b Kathrin-Maria Roy: Sulfones and Sulfoxides, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 23.12.2014
- ↑ a b c Michael B. Smith & Jerry March: March's Advanced Organic Chemistry, s. 1866–1867. John Wiley & Sons, 2007. ISBN 978-0-471-72091-1 (englanniksi)
- ↑ a b c Jie Jack Li: Name Reactions, s. 501–502. Springer, 2014. ISBN 978-3-319-03979-4 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 23.12.2014). (englanniksi)