Pueblan taistelu
| Pueblan taistelu | |||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 Maalaus taistelusta.
| |||||||||
| |||||||||
| Osapuolet | |||||||||
| Komentajat | |||||||||
| Vahvuudet | |||||||||
|
6 000 |
2 000–5 000 | ||||||||
| Tappiot | |||||||||
|
yhteensä noin 1 000 |
pienemmät | ||||||||
Pueblan taistelu oli 5. toukokuuta 1862 käyty taistelu Meksikon valtausta yrittäneiden ranskalaisten ja meksikolaisten joukkojen välillä Pueblan kaupungin viereisen Cerro de Guadalupen linnoituksen hallinnasta. Ranskalaiset olivat hyökänneet Meksikoon alun perin taatakseen Meksikon valtionvelkojen takaisinmaksun. Meksikolaisia Pueblassa komensi Ignacio Zaragoza ja ranskalaisia Charles Latrille Lorencez. Alivoimaisten puolustajien onnistui lyödä takaisin ranskalaisten hyökkäysyritykset suurelta osin Lorencezin tekemien virheiden takia.
Voitto Pueblassa pakotti ranskalaiset lykkäämään suunnitelmiaan, mutta he palasivat seuraavana vuonna ja asettivat Meksikon johtoon Ferninand Maximilian Joosefin. Voitto Pueblassa ei siis ratkaissut sotaa, mutta meksikolaisille sillä oli suuri symbolinen arvo. Cinco de Mayo -perinne alkoi taistelun muistopäivänä Pueblassa, ja siitä tuli hyvin suosittu meksikolaisten parissa Yhdysvalloissa.
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Meksiko kävi 1850-luvun lopulla niin sanotun kolmen vuoden sodan maan liberaalien ja konservatiivien välillä. Joulukuussa 1860 sodan päätti joukkonsa maan pääkaupunkiin johtanut liberaalikenraali Jesús González Ortega, ja valtaan nousi Benito Juárezin hallitus. Sodan aikana maa oli kuitenkin ajautunut suuriin taloudellisiin vaikeuksiin. Vuonna 1861 presidentiksi valitulla Juárezilla oli tyhjä valtion kassa, ja heinäkuussa 1861 hän päätti lykätä valtionvelan maksamista. Maan ulkomaalaisille velkojille tämä ei käynyt. Britannia, Ranska ja Espanja lähettivät yhdessä joukkojaan Meksikoon. Veracruz Meksikon rannikolla vallattiin tammikuussa 1862, ja Ranskan Napoleon III halusi liittolaisistaan poiketen jatkaa valtauksia.[1]
Taistelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ranskalaisten olisi kohti sisämaata kulkiessaan kuljettava linnoitetun Pueblan kaupungin kautta. Meksikolaisilla oli jouksuhaudoin ja tiilimuurein linnoitettu asema jyrkällä Cerro de Guadalupen kukkulalla. Heidän joukkojaan komensi kenraali Ignacio Zaragoza, jonka alainen oli prikaatinkenraali Porfirio Díaz.[2] Eri arvioiden mukaan meksikolaisia oli 2 000–5 000.[3] Ranskalaisia joukkoja komentanut Charles Latrille Lorencez päätti vallata meksikolaisten asemat suoralla hyökkäyksellä.[2] Alaisuudessaan hänellä oli noin 6 000 ranskalaista sotilasta.[4] Ranskalaiset olivat meksikolaisia paremmin aseistautuneita, ja heidän sotilaallisella suorituskyvyllään oli hyvä maine. He eivät olleet kärsineet tappioita sitten Waterloon taistelun.[3] Joukot iskivät yhteen 5. toukokuuta 1862.[2]
Puolustajat havaitsivat hyökkääjät aamulla hieman kello 9:n jälkeen. Ranskalaiset alkoivat tulittaa tykeillä meksikolaisia linnoitteita kello 11.45. Tarkoituksena oli pehmentää heidän asemiaan ennen hyökkäystä. Meksikolaisten muurit kestivät kuitenkin tulituksen. Lorencez yritti ratkaista tätä siirtämällä tykkejään lähemmäksi, mutta tällöin niiden piti tulittaa hankalammasta kulmasta. Keskipäivään mennessä ranskalaisten tykkien ammukset olivat loppuneet aiheuttamatta suurempia vaurioita meksikolaisten puolustusvarustuksiin. Lorencez määräsi tästä huolimatta omat sotilaansa hyökkäämään. Sotilaiden lähestyessä puolustajien tykit avasivat tulen. Ranskalaiset yrittivät rynnäkköä kolmeen kertaan, mutta tulivat lyödyksi takaisin jokaisella yrittämällä.[3] Samaan aikaan Porfirio Díazin johtama meksikolainen ratsuväki iski ranskalaista ratsuväkeä voitokkaasti.[5] Kello 14 alkoi vesisade, joka muutti taistelukentän mutaiseksi. Lorencez päätti määrätä joukkonsa vetäytymään,[3] ja ranskalaiset palasivat Meksikon rannikolle[2].
Seuraukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Taistelu oli päättynyt meksikolaisten voittoon. Ranskalaiset olivat kärsineet puolustajia suuremmat tappiot.[4] Yhteensä heidän tappionsa olivat noin 1 000 miestä.[2] Tappion syinä on pidetty päätöstä iskeä meksikolaisten linnoitteita vastaan, kun sen sijaan olisi voitu vallata itse haavoittuvaisempi Pueblan kaupunki. Alun tykistökeskitys jäi myös heikoksi, koska tykit oli sijoitettu aluksi liian kauas meksikolaisten asemista. Napoleon III erotti Lorencezin tappion jälkeen.[3]
Pueblassa voiton merkitsi soivat kaupungin kirkonkellot. Yöllä laulettiin tuolloin Ranskan kuninkaan kieltämää vallankumouksellista ranskalaista laulua Marseljeesi. Meksikolaisten johto oli kuitenkin varovainen. Zaragoza lähetti sähkösanoman Juárezille mainiten ranskalaisten sotilaiden urheuden, mutta heidän komentajansa typeryyden.[3] Taistelu lykkäsi ranskalaisen suunnitelmia Meksikon valtauksesta lähes vuodella. Napoleon III lähetti kuitenkin maahan suuren määrän vahvistuksia taistelun jälkeen,[5] ja lähes 30 000 ranskalaista marssi takaisin Pueblaan toukokuussa 1863. Puebla antautui piirityksen jälkeen, ja pian ranskalaiset marssivat myös pääkaupunkiin. Heinäkuussa 1863 maan hallitsijaksi asetettiin arkkiherttua Ferninand Maximilian Joosef.[1]
Voitto oli joka tapauksessa meksikolaisten kannalta symbolinen, ja se motivoi ranskalaisten vastaista vastarintaa edelleen. Cinco de Mayo eli 5. toukokuuta oli alun perin Pueblan osavaltion seudulla taistelun muistoksi vietetty juhlapäivä, josta tuli paljon myöhemmin suosittu Yhdysvaltoihin muuttaneiden meksikolaisten parissa. Cerro de Guadalupen linnoituksesta tehtiin suojeltu historiallinen kohde ja museo 1930-luvulla.[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Valtonen, Pekka: Latinalaisen Amerikan historia, s. 258. (2. painos) Gaudeamus, 2001. ISBN 978-952-495-510-2
- ↑ a b c d e Battle of Puebla Encyclopaedia Britannica. Viitattu 4.5.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Isabel Bueno: The victorious origins of Cinco de Mayo National Geographic. Viitattu 4.5.2021. (englanniksi)
- ↑ a b Outnumbered Mexican army defeats French at Battle of Puebla History.com. A&E Television Networks. Viitattu 4.5.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c Burkholder, Mark A.: Encyclopedia of Latin America, s. 64. (Vol. 3) Facts on File, 2010. ISBN 978-0-8160-7359-7 (englanniksi)
| Auktoriteettitunnisteet: Kansalliset |
|---|
