Prosenttiperiaate
Prosenttiperiaate tarkoittaa sitä, että tietty osuus rakentamisbudjetista käytetään kohteessa taiteen hankintaan tai taiteelliseen suunnitteluun. Osuus vaihtelee maittain, esimerkiksi 0,25–2 prosenttia. Näin huomioidaan taiteen käyttö rakennuksen viihtyvyyden, sosiaalisuuden, itsenäisen selviytymisen tai esimerkiksi turvallisuuden tunteen lisäämisessä. Prosenttiperiaatteella hankittua taidetta kutsutaan joskus prosenttitaiteeksi.[1]
Prosenttiperiaatetta noudattavat sekä yksityiset että julkiset rakennuttajat.[2] Prosenttiperiaatetta voi toteuttaa rakennusten lisäksi kaikkeen rakentamiseen kuten esimerkiksi teihin, piha-alueisiin ja puistoihin. Sitä noudatetaan myös korjausrakentamisessa.[3]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Prosenttiperiaate on monissa maissa eräs julkisen taiteen muoto. Eri maissa syntyi jo 1920-luvulla käytäntö, jonka mukaan noin prosentti jonkin kohteen rakentamiskustannuksista käytetään taidehankintoihin.
Suomessakin prosenttiperiaate oli esillä ensimmäisen kerran eduskunnassa jo ennen toista maailmansotaa.[4] Eduskunta hyväksyi hallituksen esittämän toivomusponnen vuonna 1939. Päätöksen käyttöönoton esti kuitenkin sota-aika.[5]
Vuonna 1956 valtioneuvosto teki päätöksen julkisten rakennusten kaunistamisesta taideteoksilla. Tehtävää hoitamaan asetettiin valtion taideteostoimikunta, joka nykyisinkin vastaa virastoihin ja laitoksiin tehtävistä taideteoshankinnoista. Kunnissa prosenttiperiaatetta alettiin noudattaa 1960-luvulta alkaen.[4] 1960-luvulla prosenttiperiaatesuositus kirjattiin muun muassa Hyvinkään, Jyväskylän, Kemin, Kuopion ja Oulun kaupunginvaltuustojen päätöksiin.[5]
Esimerkiksi Oulussa prosenttiperiaate otettiin käyttöön vuonna 1964. Kaupunginvaltuustossa kirjattiin, että julkisten rakennusten kustannusarviosta käytettäisiin korkeintaan kaksi prosenttia veistoksiin, seinämaalauksiin tai muihin taidehankintoihin. Ensimmäinen prosenttitaideteos saatiin kaupunkiin, kun Nuottasaaren kansakoulun kuvataidehankinnasta järjestettiin valtakunnallinen kuvanveistokilpailu, jonka voitti ehdotuksellaan kuvanveistäjä Kauko Räsänen. Kuparireliefi Aapelus asennettiin koulun julkisivuun vuonna 1967.[6]
Vuonna 1981 Kaupunkiliitto suositteli kunnille prosenttiperiaatteen käyttöönottoa.[4] Se totesi taideteosten tekevän ympäristön visuaalisesti paremmaksi olla, asua ja työskennellä.[5]
Vuonna 1991 Helsingin kaupunginhallitus päätti, että kaupungin rakennushankkeissa tilaaja maksaa rakennustyön budjetista myös projektiin liittyvät taidehankinnat. Vuonna 2011 kaupunginhallitus uusi prosenttiperiaatteen soveltamisen, ja samalla määriteltiin sen soveltamisessa noudatettavat käytännöt ja menettelytavat esimerkiksi uusilla rakennettavilla asuinalueilla.[7]
Periaatteen kunniaksi lokakuussa 2007 vietettiin valtakunnallista ”Prosenttipäivää”.[3]
Nykytilanne
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Useimmat Euroopan maat, Australia, monet Afrikan maat (muun muassa Etelä-Afrikka ja Senegal) sekä Yhdysvaltain kaupungit ja osavaltiot suosittelevat prosenttiperiaatetta noudatettavaksi eri muodoissa. New Yorkin kaupungin laki vaatii, että ensimmäisen 20 miljoonan dollarin budjetista vähintään yksi prosentti ja vähintään puoli prosenttia 20 miljoonaa ylittävien hankkeiden kustannuksista suunnataan kaupungin omistamien julkisten rakennusten taiteeseen. Toronton kaupunki vaatii, että kaikista rakennuskustannuksista yksi prosentti varataan julkiselle taiteelle, ilman ylärajaa. Yhdistyneessä kuningaskunnassa prosentti taiteeseen on harkinnanvaraista paikallisille viranomaisille. Irlannissa noudatetaan prosenttiperiaatetta ja sitä soveltavat useat paikalliset viranomaiset.
Nykyisin monet Suomen kunnat ovat sitoutuneet prosenttiperiaatteen käyttöön omassa julkisessa rakentamisessaan, mutta vain osa toteuttaa sitä. Prosenttiperiaate on myös kirjattu hallitusohjelmaan vuonna 2011.[4] Samana vuonna opetus- ja kulttuuriministeriö pyysi Ympäristötaiteen säätiötä ja Arkkitehtuurikeskusta selvittämään malleja prosenttiperiaatteen edistämiseksi valtion julkisessa rakentamisessa. Ehdotuksessa esitetään kolme mallia valtion rakennusten yhteydessä olevien taideteosten toteuttamiseksi.[8]
Vuonna 2014 julkaistiin RT-ohje Taide rakennushankkeessa. Sen tavoitteena on edistää ja helpottaa taiteen käyttöä ja taidehankkeiden toteutumista osana rakennushankkeita.[9]
Vuonna 2015 julkaistiin osana visuaalisen alan järjestöjen Prosentti taiteelle -hanketta teokset Prosenttiperiaatteen käsikirja taiteilijalle[10] ja Prosenttiperiaatteen käsikirja taiteen tilaajalle.[11]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Prosenttitaidehankinnat Oulun taidemuseo. Oulun taidemuseo. Viitattu 3.8.2014.
- ↑ Prosenttiperiaate Varsinais-Suomessa (Arkistoitu – Internet Archive) Taiteen edistämiskeskus. Viitattu 11.7.2014.
- ↑ a b Tänään vietetään prosenttipäivää 18.10.2007. Turun Sanomat. Viitattu 11.7.2014.
- ↑ a b c d Selvitys: Kolme mallia julkisen rakentamisen prosenttiperiaatteen edistämiseksi 19.3.2013. Opetus- ja kulttuuriministeriö. Viitattu 11.7.2014.
- ↑ a b c Prosenttiperiaatteen historiaa Oulun taidemuseo. Oulun taidemuseo. Viitattu 2.8.2014.
- ↑ Prosenttiperiaate Oulussa Oulun taidemuseo. Oulun taidemuseo. Viitattu 2.8.2014.
- ↑ Kokoelmien karttuminen, Prosenttirahaperiaate (taidemuseon verkkosivu) Helsingin taidemuseo. Helsingin taidemuseo. Arkistoitu 21.12.2013. Viitattu 2.10.2014.
- ↑ Laura Uimonen: Malleja prosenttitaiteen edistämiseksi Taiteilija. 7.5.2013. Suomen Taiteilijaseura. Viitattu 2.8.2014.[vanhentunut linkki]
- ↑ RT-ohje: Taide rakennushankkeessa Archinfo. Arkkitehtuurin tiedotuskeskus. Viitattu 2.8.2014.
- ↑ Prosenttiperiaatteen käsikirja taiteilijalle 2015. Prosentti taiteelle -hanke. Arkistoitu 19.6.2016. Viitattu 29.7.2016.
- ↑ Prosenttiperiaatteen käsikirja taiteen tilaajalle 2015. Prosentti taiteelle -hanke. Arkistoitu 19.6.2016. Viitattu 29.7.2016.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Taidetta arkeen, Ehdotus valtion keinoiksi edistää prosenttiperiaatetta osana julkista rakentamista. (Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2013:5) Opetus- ja kulttuuriministeriö, 2013. ISSN-L 1799-0343 Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 5.9.2014).