Propyleenidiamiini
| Propyleenidiamiini | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| IUPAC-nimi | Propaani-1,2-diamiini |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| SMILES | CC(CN)N[1] |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | C3H10N2 |
| Moolimassa | 73,14 g/mol |
| Kiehumispiste | 120,5 °C[2] |
| Tiheys | 0,858 g/cm3[2] |
| Liukoisuus veteen | Liukenee veteen |
Propyleenidiamiini eli 1,2-diaminopropaani tai 1,2-propaanidiamiini (C3H10N2) on amiineihin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä käytetään lähtöaineena orgaanisen kemian synteeseissä. Propyleenidiamiini on trimetyleenidiamiinin isomeeri.
Ominaisuudet, valmistus ja käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Huoneenlämpötilassa propyleenidiamiini on väritöntä nestettä. Yhdisteellä on amiineille tunnusomainen pistävä haju. Se liukenee erittäin hyvin veteen ja on myös hygroskooppista.[3] Propyleenidiamiini liukenee myös useisiin orgaanisiin liuottimiin ja muodostaa niiden kanssa atseotrooppisia seoksia. Propyleenidiamiini on kiraalinen yhdiste, mutta yleensä sitä käytetään raseemisena seoksena. Aine on muiden amiinien tavoin vahvasti emäksistä.[2][4] Propyleenidiamiini on ärsyttävää ja voi emäksisyytensä vuoksi syövyttää ihoa ja silmiä joutuessaan niiden kanssa kosketuksiin[5].
Propyleenidiamiinia voidaan valmistaa 1,2-dibromipropaanin ja ammoniakin välisellä reaktiolla.[3] Teollisesti tyypillisempi tapa on kuitenkin ammoniakin ja propyleenioksidin tai aminopropanolien välinen reaktio. Yhdistettä käytetään polttoaineiden ja voiteluaineiden lisäaineena. Lisäksi propyleenidiamiinista valmistetaan lääkkeitä, maatalouskemikaaleja ja väriaineita.[2][4] Yhdessä kuparisulfaatin kanssa sitä voidaan käyttää analyyttisenä reagenssina elohopean ja elohopeayhdisteiden tunnistamiseen.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Propylenediamine – Substance summary PubChem. NCBI. Viitattu 16.12.2018. (englanniksi)
- ↑ a b c d Alén, Raimo: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä: Ominaisuudet ja käyttökohteet, s. 540. Helsinki: Consalen Consulting, 2009. ISBN 978-952-92-5627-3
- ↑ a b c Susan Budavari (päätoim.): Merck Index, s. 1349. (12th Edition) Merck & Co., 1996. ISBN 0911910-12-3 (englanniksi)
- ↑ a b Peter Roose, Karsten Eller, Erhard Henkes, Roland Rossbacher & Hartmut Höke: Amines, Aliphatic, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2015. Viitattu 16.12.2018
- ↑ Propyleenidiamiinin kansainvälinen kemikaalikortti Viitattu 16.12.2018