Pronomini
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Pronominit eli asemosanat on sanaluokka, joka kuuluu nomineihin. Pronomineja käytetään jonkin substantiivin tai adjektiivin sijasta (asemasta, mistä suomenkielinen nimi). Usein pronominilla viitataan johonkin, mikä on edellä mainittu, ja sanaa, johon se täten viittaa, sanotaan pronominin korrelaatiksi.[1] Suomen kielessä pronominia taivutetaan sijan ja luvun mukaan. Indoeurooppalaisissa kielissä sitä voidaan taivuttaa myös esimerkiksi suvun eli genuksen mukaan.
Pronominien luokittelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Persoonapronominit
- Demonstratiivipronominit eli osoituspronominit
- tämä, tuo, se, nämä, nuo, ne
- Interrogatiivipronominit eli kysyvät prononimit
- kuka, (ken), mikä, kumpi (ja kumpainen)
- Relatiivipronominit
- joka, mikä
- Indefiniittipronominit eli kvanttoripronominit, muun muassa seuraavat
- joka, jokainen, joku, jompikumpi, jokin, kukin, mikin, kumpikin, kumpainenkin, kukaan, kenkään, mikään, kumpikaan, kumpainenkaan, eräs, muuan, itse, kaikki, molemmat, moni, muu, muutama, toinen, sama, samainen, ainoa, usea, harva
- Refleksiivipronomini
- itse (hän paransi itsensä)
- Resiprookkipronomini
- toinen (toinen toistaan)
Monissa kielissä on lisäksi erityisiä possessiivipronomineja, jotka merkitykseltään – mutta eivät muodoltaan – vastaavat persoonapronominien genetiiviä.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Laaksonen, Kaino – Lieko, Anneli: Suomen kielen äänne- ja muoto-oppi. 2. korj. p. Oy Finn Lectura Ab, 1992. ISBN 951-8905-67-3.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Pirjo Hiidenmaa, Sari Kuohukoski, Erkki Löfberg, Helena Ruuska, Tiina Salmi: Piste. Lukion äidinkieli ja kirjallisuus 1–3, s. 248. Helsinki: Otava, 2006. ISBN 951-1-18839-9
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pronomini Wikimedia Commonsissa