Porvoon postitalo

Porvoon postitalo on Porvoossa osoitteessa Runeberginkatu 34 sijaitseva rakennus, jossa on aluksi toiminut posti. Talossa toimi ja toimii nykyäänkin leipomo sekä muita liiketiloja ja asuntoja.

Talon historiaa

Porvoon vanhan postitalon julkisivu kesällä 2021

Porvoon vanhan postitalon sisäpihan puoli kesällä 2021

Postikonttori

Talo lienee valmistunut 1907 ja se on suunnitellut John Settergren, joka on suunnitellut myös korttelin vastakkaisella laidalla Jokikadulla sijaitsevan vanhan sähkölaitoksen talon. Ne muistuttavat tyyliltäänkin toisiaan.

Porvoon postikonttori muutti taloon heti sen valmistuttua. Tuolloin talon osoite oli vielä Uusi Kirkkokatu 34. Kadun varrelle oli suunniteltu uuden suomenkielisen kirkon rakentamista, mutta kun suunnitelmista luovuttiin, katu nimettiin uudelleen paikallisen merkkihenkilön Runebergin mukaan.

Porvoon sijainti Vanhan Kuninkaantien, valtakunnallisen postireitin, varrella on ollut monin tavoin otollinen. Kaupungin ensimmäinen oma postikonttori perustettiinkin ensimmäisten joukossa 1638. Aluksi postia hoiti postimestari, joku kaupungin porvareista, joka hoiti pestiä omassa kodissaan. Tavallisten ihmisten lähettämät kirjemäärät olivat pitkään pieniä. Kirjemaksu oli kallis ja luku- ja kirjoitustaito vähäistä. 1850-luvulta alkaen posti kulki kaupunkiin kolmesti viikossa hevoskyydillä, mutta 1874 valmistuneen rautatien myötä posti kulki päivittäin. Myös yksityiset yrittäjät kuljettivat postia, kuten höyrylaiva Runeberg kuljetti Porvoon ja Helsingin välillä 1800-luvun loppuvuosina 6000–7000 kirjettä ja pakettia purjehduskauden aikana. Postikonttori muutti Porvoossa ainakin kahdeksasta eri osoitteesta seuraavaan.

Uuden postikonttorin valmistuttua yhä useampi kaupunkilainen osasi lukea ja kirje oli helpoin keino pitää yhteyttä kaukana asuviin sukulaisiin. Porvoolainen WSOY oli kasvanut Pohjoismaiden suurimmaksi kustantamoksi ja se maksoi postimaksuja vuodessa yli 700 000 markkaa. Myös aikakauslehtitilaukset työllistivät postia. Esimerkiksi 1922 jälkeen yhä useampaan porvoolaiskotiin tilattiin uusi Kotiliesi-lehti.

E.J. Karhusen Postinhoitajakohtaloita-kirjassa kerrotaan konttorissa työskennelleen vuonna 1910 postinhoitaja, ekspeditööri ja ekspeditöörin apulainen. Postitoiminnan kasvaessa henkilökunnankin määrä kasvoi, joten vuonna 1926 talossa työskenteli konttorinhoitaja, kaksi ekspeditööriä, kaksi ensikirjuria, neljä kirjuria, toimistoapulainen ja kymmenen postiljoonia.

Postikonttori muutti Runeberginkadulta pois vuonna 1928, kun sen ensimmäinen oma rakennus valmistui Raatihuoneenkadun varteen. Komeaan postikonttoriinsa tottuneet kaupunkilaiset hämmästyivät. Raatihuoneenkadun vaatimatonta hirsirakennusta pidettiin rumana, suorastaan kammottavana ja sitä sanottiin hirsiladoksi. Kyseinen konttori purettiinkin jo 1953 uuden tieltä.

Lindforsin leipomo

18-vuotias leipurikisälli August Wilhelm Lindfors sai luvan omaan leipomoon, joka perustettiin 31. heinäkuuta 1871, 1870-luvun nousukaudella. Toiminta alkoi kotikeittiöstä. Vuonna 1889 leipomo työllisti neljä henkeä ja leipomosta oli kasvanut Porvoon toiseksi suurin seitsemän leipomon joukossa. Viisi vuotta myöhemmin leipomossa työskenteli kahdeksan henkeä, ja tuotannon arvon mukaan leipomosta oli tullut Porvoon suurin.

August Lindforsin makeistehdas perustettiin vuonna 1897. Jo vuoden päästä makeistehtaan perustamisesta 26-vuotias Ivar Lindfors osti makeistehtaan isältään. Lennart Brunberg oli makeistehtaassa työnjohtajana ja perusti myöhemmin Brunbergin makeistehtaan. Vuonna 1928 Ivar Lindfors myi 31-vuotiaan makeistehtaan Lennart Brunbergille.

August Lindfors jatkoi leipomoliikkeensä pyörittämistä aina kuolemaansa 1906 saakka.

Augustin Adolf-pojasta tuli leipuri, mutta myös olympiamitalisti. Adolf Lindfors oli vuonna 1902 mukana perustamassa paikallista urheiluseuraa, Porvoon Akillesta, ja hän toimi seuran ensimmäisenä puheenjohtajana. Adolf Lindfors kuului Suomen parhaisiin painijoihin 1900-luvun alkuvuosista lähtien, ja paini olympiakultaa kreikkalais-roomalaisen painin raskaimmassa sarjassa Antwerpenissa vuonna 1920.

Yksi leipomon työntekijöistä oli Arthur Richard Lindfors, suomalainen painija ja olympiamitalisti. Hän kertoi olleensa opissa A.W. Lindforsin leipomossa, ja painiharrastus oli saanut alkunsa jauhosäkkejä nostellessa. Samasta sukunimestä huolimatta A.R. Lindfors ei ollut sukua leipomon pitäjälle.

Porvoossa koettiin kansanjuhla 1920, kun peräti neljä porvoolaista oli edustamassa maataan Antwerpenissa itsenäisen Suomen ensimmäisessä olympiajoukkueessa. Leipuri Adolf Lindfors voitti kultaa ja Arthur Lindfors toi kotiin hopeaa. Maastojuoksija Heikki Liimatainen – leipuri hänkin – juoksi joukkuekultaa ja henkilökohtaisen pronssin. Moukarinheittäjä Johan Pettersson sijoittui kuudenneksi. Juhlan aihetta oli siinäkin, että pelkästään Porvoon mitalisaldo oli suurempi kuin monen valtion. Neljä vuotta myöhemmin Arthur Lindfors paini hopealle vielä Pariisin olympialaisissakin.

Vuonna 1928 postikonttorin muuttaessa pois Lindfors osti Runeberginkadun kiinteistön ja siirsi leipomonsa sen takapihalle. Leipomon myymälä avautui kadun puolelle. Näkyvillä on toisen kerroksen ovi, josta on nostettu sisälle nosturilla jauhoja. Välikaton kautta ne annosteltiin alas leipomoon.

Porvoon Porvarikerho - Borgå Borgargille hyväksyttiin yhdistysrekisteriin tammikuussa 1933. Yhdistyksen tarkoituksena oli luoda mahdollisuus jäsenistön yhdessäoloon ja harrastuksiin, joista tärkeimmät olivat biljardi, shakki ja kortinpeluu. Kerhon perustajat olivat suurimmalta osalta käsityöammattien harjoittajia. Tästä kertoo myös alkuajan puheenjohtajien taustat. Ensimmäinen puheenjohtaja oli tunnettu porvoolainen kultaseppämestari A.A. Alm ja seuraajien joukosta löytyy sellaisia nimiä kuin peltiseppämestari Taavetti Lahtinen, leipurimestari Arthur Lindfors ja kultaseppä Ossian Hopea.

Leipuri-lehti uutisoi 1969 porvoolaisen Arthur Lindfors Oy:n Supermarket Bomanin avajaisiin toimittamasta kakusta: "Pituutta kolmikerroksisella kakulla oli 1,8 metriä, leveyttä ja korkeutta metri. Kakku painoi 280 kiloa ja siihen meni 960 munaa, 33 kiloa sokeria, 40 kiloa jauhoja ja 64 kiloa hilloa."

1980-luvun lopulla sisäpiha oli täynnä Lindforsin keltaisia Ford Transit -pakettiautoja, joilla ajettiin vastaleivottuja tuotteita kauppoihin. Myöhemmin leipomo meni konkurssiin. Lindforsin leipomon jälkeen tiloissa toimi vielä Bagar Café.

Asunnot

1994 tehtiin remontti, jolloin osa toimistotiloista palautettiin asunnoiksi. Alkuperäiset asunnot olivat suuria, joten avain alkuperäiseen muotoonsa asuntoja ei toimistokäytöstä palautettu. Huonekorkeus on noin neljä metriä. Myös torni on asuinkäytössä.

Kiinteistön omistus

1928 kiinteistön osti Lindfors. Brita ja Birger Weckström ostivat kiinteistön Lindforsilta, kun tämä muutti Ruotsiin. Suositun leipomon toiminta kuitenkin jatkui talossa vielä vuosikymmeniä. Nykyään kiinteistön omistaa perheyhtiö, jonka toimitusjohtajana on Brita ja Birger Weckströmin lapsenlapsi Anton Frankenhaeuser.

Rakennuksen nykyisyys

Rakennuksessa toimii nykyään mm.

• Lindforsin sisäpihan leipomon vanhoissa tiloissa ravintola Zum Beispielin suurtalouskeittiö, jossa leivotaan ravintolaan mm. tuoretta leipää sekä tilausravintola Piilo, jossa järjestetään muun muassa kokkikursseja.
• Tatuointiliike, jonka pullakranssiovenkahva muistuttaa Lindforsin leipomosta
• Hamari auditorium furniture solutions -yrityksen tiloissa toimi aikanaan muun muassa Itä-Uudenmaan Osuuspankki. Talossa on aina ollut toimistotiloja.