Ivar Lindfors
August Ivar Lindfors (21. kesäkuuta 1872 Porvoo – 26. huhtikuuta 1950 Helsinki) oli suomalainen toimitusjohtaja ja kauppaneuvos. [1][2][3][4]
Ivar Lindforsin vanhemmat olivat leipurimestari August Wilhelm Lindfors ja Wilhelmina Saarinko. Hän pääsi ylioppilaaksi Porvoon lyseosta 1891 ja teki useita opintomatkoja ulkomaille.[1][2][4]
Lindfors toimi aluksi konttoristina eri yritysten palveluksessa. Hän oli saksalaisen Arthur Koppelin vientiliikkeen haaraosaston johtajana Helsingissä 1899–1918. Liike toi maahan muun muassa kapearaiteisten rautateiden kalustoa. Vuodesta 1918 alkaen Lindfors johti perustamaansa Ab Ivar Lindfors Oy:tä, joka harjoitti metalli- ja rakennusalan kauppaa ja maahantuontia. Hän sai kauppaneuvoksen arvon 1928.[1][2][3]
Lindfors johti lisäksi vuodesta 1906 alkaen isänsä perustamaa makeisyritystä Porvoossa ja hän oli vaimonsa suvun omistaman Blomqvistien suklaatehtaan johtajana 1919–1925. Hän toimi Kymin Oy:n etuoikeudettomien saamamiesten edustajana yhtiön hallinnossa 1908–1912. Vuodesta 1925 Lindfors toimi Loviisa–Vesijärven kapearaiteisen rautatieyhtiön toimitusjohtajana, kunnes yhtiö myytiin Lahti Oy:lle 1943. Hän oli myös rautatieyhtiön pääomistaja.[1][2][3]
Lindfors oli Helsingin kaupunginvaltuutettuna 1914–1940 ja hän oli valtuuston puheenjohtajana 1929–1935. Lindfors oli myös vuoden ajan Helsingin rahatoimikamarin puheenjohtajana, johti Helsingin satamalautakuntaa sekä vuodesta 1935 alkaen Suomen Satamaliittoa. Hän toimi Keskuskauppakamarin varapuheenjohtajana 1928–1937 ja 1946–1948 sekä puheenjohtajana 1948–1950. Lindfors oli Helsingin Makasiini Oy:n hallintoneuvoston jäsenenä, Helsingin Puhelinyhdistyksen hallituksen jäsenenä 1911–1918 ja Liittopankin hallintoneuvoston jäsenenä 1919–1931. [1][2][3]
Ivar Lindfors oli naimisissa 1894–1940 Ida Louise Blomqvistin kanssa ja vuodesta 1945 päätoimittaja Aili Wessbergin (ent. Theslöf) kanssa. Lindforsin poika Ragnar Lindfors (s. 1896) toimi Ab Ivar Lindfors Oy:n toimintaa vuodesta 1947 jatkaneen Oy Ilfors Ab:n johtajana isänsä jälkeen.[1][2][3][4]