Portugalin Guinea

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Portugalin Guinea
Guiné Portuguesa
1879–1974

Valtiomuoto Portugalin siirtomaa (1879–1951)
Portugalin merentakainen provinssi (1951–1973)
Portugalin alue (1973–1974)
Pääkaupunki Bolama (1879–1941)
Bissau (1941–1974)
Historia
– perustettiin 1879
– purettiin 10. syyskuuta 1974
Viralliset kielet portugali
Valuutta Portugalin real (vuoteen 1909)
Portugalin Guinean real (1909–1914)
Portugalin Guinean escudo (1914–1974)
Edeltäjä Kaabu
Seuraaja  Guinea-Bissau

Portugalin Guinea (port. Guiné Portuguesa) oli Portugalin siirtomaa Afrikan länsirannikolla. Maa itsenäistyi vuonna 1974 ja muodosti Guinea-Bissaun tasavallan.

Portugalilaiset merenkävijät purjehtivat Afrikan länsirannikolle 1430-luvulla. Nykyisen Guinea-Bissaun löytäjänä on pidetty Nuno Tristãota, joka sai surmansa pohjoisempana vuonna 1446. Samana vuonna alueen luoteisnurkassa kävi Álvaro Fernandes. Henrik Purjehtijan miehet löysivat Kap Verden saaret, joille alkoi asettua portugalilaisia siirtolaisia. He saivat oikeuden käydä kauppaa ja hankkia orjia Afrikan rannikolla, josta alettiin käyttää nimitystä Kap Verden Guinea.[1]

Kapverdeläiset kävivät laajaa orjakauppaa jo ennen Kristoffer Kolumbusta. Amerikan löytämisen ja Portugalin 1600-luvun vaihteen espanjalaisvallan seurauksena he saivat hollantilaisia, ranskalaisia ja englantilaisia kilpailijoita. Portugalilaiset rakensivat rannikon kauppa-asemien suojaksi linnoituksia, joista tärkeimmät olivat Cacheu ja Bissau. Vaikka heidän sotilaallinen läsnäolonsa oli vähäistä, kaupankäynnillä oli suuri vaikutus rannikon ja sisämaan kansoihin.[2]

1700-luvulla portugalilaisten orjakaupan painopiste siirtyi Angolaan, ja kapverdeläiset menettivät asemansa Guineassa brasilialaisille. Ranskalaisten ja brittien hyökkäykset uhkasivat Portugalin omistuksia rannikolla. Vuonna 1836 kielletyn orjakaupan korvasi palmuöljyn, kopran, maapähkinän, väriaineiden, norsunluun ja vuotien vienti. Cacheun ja Bissaun kapteenikunnat yhdistettiin vuonna 1832 Bissausta käsin hallituksi Guinean rannikon piiriksi, joka oli Kap Verden alainen. Alueen itäosaa hallinnut Kaabun mandinkavaltakunta sortui vuonna 1867 Futa Djallonin fulbejen hyökkäyksiin, mikä avasi portugalilaisille tien sisämaahan.[3]

1800-luvun lopulla eurooppalaiset suurvallat alkoivat vaatia Portugalia ottamaan tehokkaammin haltuun siirtomaansa. Britannian kanssa käyty kiista alueen omistuksesta ratkaistiin Portugalin hyväksi Yhdysvaltojen välityksellä vuonna 1870. Jo kauan sitten julistettu, mutta rajoiltaan epämääräinen Portugalin Guinea erotettiin Kap Verdestä omaksi siirtomaakseen vuonna 1879. Sen keskukseksi perustettiin Bolaman kaupunki. Portugalille kuulunut Ziguinchor Casamancejoella vaihdettiin vuonna 1886 Ranskan Guineaan kuuluneeseen Nalumaahan. Alueen kansat vastustivat sitkeästi portugalilaisten valloitusyrityksiä. Manneralue saatiin alistettua vuoteen 1915 mennessä, mutta Bissagossaarilla vastarinta jatkui vuoteen 1936 saakka. Portugalin Guinean pääkaupunki siirrettiin vuonna 1941 Bolamasta Bissauhun, ja vuonna 1951 siirtomaa sai merentakaisen provinssin statuksen.[4]

Portugalin siirtomaavallan ideologiana oli alusta lähtien ”primitiivisten pakanakansojen” sivistäminen ja kristinuskoon käännyttäminen. Sen olennainen osa oli portugalin kielen ja kulttuurin levittäminen sekä portugalilaiseen yhteiskuntaan sulautuneen assimilados-ryhmän luominen. Sulauttamisyritysten tulokset jäivät kuitenkin vaatimattomiksi, ja 1950-luvulla alueella ryhdyttiin vaatimaan itsenäisyyttä. Vapautusliikkeistä tärkein oli Guinean ja Kap Verden afrikkalainen itsenäisyyspuolue PAIGC, joka aloitti aseellisen taistelun vuonna 1963. Kymmenen vuotta kestäneen sodan aikana PAIGC onnistui vapauttamaan kaksi kolmasosaa alueesta ja julisti Guinea-Bissaun itsenäiseksi 24. syyskuuta 1973. Portugali tunnusti maan itsenäisyyden neilikkavallankumouksen jälkeen 10. syyskuuta 1974.[5]

  • Mendy, Peter Karibe & Lobban, Richard A. Jr.: Historical Dictionary of the Republic of Guinea-Bissau: Fourth Edition. Landam, Toronto, Plymouth: The Scarecrow Press, 2013. ISBN 978-0-8108-5310-2
  1. Historical Dictionary, s. 6.
  2. Historical Dictionary, s. 6–7.
  3. Historical Dictionary, s. xlv, 8.
  4. Historical Dictionary, s. xlvii–xlviii, lii, 9.
  5. Historical Dictionary, s. 9–12.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]