Porto-Novon etnografinen museo
Porto-Novon etnografinen museo (ransk. Musée ethnographique Alexandre Sènou Adandé) perustettiin Porto-Novoon, nykyiseen Beniniin vuonna 1957.
Museo sijaitsee siirtomaatyylisessä kartanossa, joka on rakennettu vuonna 1922. Museon kokoelmassa on artefakteja, kuten naamioita, pienveistoksia, rituaaliesineitä ja sotavarusteita, jotka havainnollistavat Beninin laajaa kulttuurien ja traditioiden kirjoa.[1] Museo on Beninin ensimmäinen.[2]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Museon perusti Institut de Recherches Appliquées du Dahomey (IRAD), joka käytti Dakarissa, Senegalissa sijaitsevan entisen Institut Francaise d’Afrique Noiren (IFAN) kokoelmia. Museon nykyinen rakennus avattiin virallisesti vuonna 1966, jolloin instituutio oli nimeltään “Musée Ethnographic Alexandre Sènou Adande” (MEASA). Se nimettyiin IFANin Etnologian osaston entinen johtajan Alexandre Sènou Adandé mukaan, joka oli taitava etnologi, beniniläinen poliitikko ja kansainvälinen virkamies. Hän työskenteli ahkerasti taatakseen sen, että museo avattaisiin turvaamaan Beninin kulttuuriperintö.[3]
Kokoelma
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kokoelmassa on noin 1 280 esinettä, jotka on kerätty vuoden 1940 jälkeen. Kokoelma koostuu Gelede-naamioista, aseista, rituaali- ja kodin esineistä, keramiikasta, kalastus- ja metsästysvälineistä, musiikki-instrumenteista, ja erilaisista ifá-objekteista. Museossa ei ole esimerkkejä aineettomasta kulttuuriperinnöstä, vaan se keskittyy menneisyyden materiaalisten todisteiden kartuttamiseen ja konservointiin.[4]
Kokoelmassa on muun muassa pitkiä, metallisia, noin kaksi metriä pitkiä kankangkui -trumpetteja, jotka ovat peräisin Baatonu (Bariba) alueelta. Niitä soitettiin vain Beninin Borgoun ja Atakoran alueiden kuninkaallisille perheille, sekä Nigerian Hausa-alueilla. Trumpettien määrä riippuu kuningaskunnan koosta ja laajuudesta. Museossa soitetaan kankanguita torstai-iltaisin sekä erityisen Baatonu-festivaalin aikaan.[5]
Kokoelmissa on myös Guélédé-naamioita, jossa on useita värillisiä ja koristeltuja naamioita, joita jorubat käyttivät viestintään seremonioissa. Useat naamiot esittävät eläintä, esimerkiksi harvinainen muurhaiskäpynaamio. Musiikki-instrumenteista voi mainita gongit, joilla kuninkaat viestivät kaupunkilaisille,tam-tam rummut, jotka ovat läsnä beniniläisissä festivaaleissa, sekä ennustamiseen käytetyt fa-taulut, sekä niihin liittyvä opastus.[6]
Museon nukkekokoelma ei sisällä vodou-nukkeja, vaan kaksosnukkeja. Fon ja jorubatraditiossa kaksosia pidetään pyhinä. Jos toinen kaksosista kuolee, toisen on pidettävä mukanaan koko ajan kuollutta kaksosta esittävää nukkea. Jos se kadotetaan, toinenkin kaksonen kuolee.[6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Other Museums of Benin The Ouidah Museum of History. Arkistoitu 4.2.2019. Viitattu 24.1.2019. (englanniksi)(ranskaksi)
- ↑ Tourist attractions, Ethnographic Museum of Porto-Novo The Republic of Benin. Arkistoitu 25.1.2019. Viitattu 24.1.2019. (englanniksi)
- ↑ Houngnikpo, Mathurin C. ja Decalo, Samuel: Historical Dictionary of Benin, s. 9. Rowman & Littlefield, 2013. ISBN 978-0-8108-7171-7 (englanniksi)
- ↑ Adandé, Alexandre Sènou: Museum and the Intangible Heritage: Some ethical points for community involvement (pdf) Abhandlungen und Berichte der Staatlichen Ethnographischen Sammlungen Sachsen 52, s. 81. Viitattu 24.1.2019. (englanniksi)
- ↑ Effiboley, Patrick: The Kankagui (or trumpet) archive.today. Arkistoitu 18.6.2011. Viitattu 24.1.2019. (englanniksi)
- ↑ a b Butler, Stuart: Benin: The Bradt Travel Guide, s. 140, 141. Bradt Travel Guides, 2006. (englanniksi)