Tämä on lupaava artikkeli.

Portaat (kirja)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Portaat
Κλίμαξ
Suomenkielisen käännöksen kansi
Suomenkielisen käännöksen kansi
Alkuperäisteos
Kirjailija Johannes Siinailainen
Kieli kreikka (Bysantin)
Genre teologia, asketiikka
Julkaistu noin 600
Suomennos
Suomentaja Johannes Seppälä
Kustantaja Ortodoksisen kirjallisuuden julkaisuneuvosto
Julkaistu 1985
Ulkoasu sidottu
Sivumäärä 284
ISBN 951-9071-74-1
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Portaat (kreik. Κλίμαξ, Klimaks; lat. Scala tai Climax Paradisi, 'Paratiisin portaat') on Johannes Siinailaisen kirjoittama kristillinen teologinen teos, joka on merkittävä ortodoksisen kirkon luostariasketismin kannalta. Se kuvaa ihmisen sisäistä kasvua hyveiden portaita pitkin kohti täydellisyyttä sekä kärsimyksistä ja intohimoista vapaata tilaa, jonka ihminen voi saavuttaa rukouksen avulla.[1][2]

Teoksen koko otsikko on Abba Johanneksen, Siinain vuoren munkkien igumenin, askeettinen puhe, jonka lisänimenä on ’hengelliset laintaulut’, jonka hän lähetti Raitoon igumenille abba Johannekselle; se jakaantuu kolmeenkymmeneen puheeseen, jotka portainten astinten tavoin ohjaavat seuraajaansa alemmasta ylempään; sen tähden kirjaa kutsutaan myös portaiksi.[1]

Historia ja merkitys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Johannes Siinailainen kirjoitti teoksen noin vuonna 600. Hän oli aiemmin toiminut Siinain luostarin igumenina ja vetäytynyt tämän jälkeen takaisin erakkoelämään, jona aikana myös teos syntyi.[1] Tuolloin Johanneksen kaima, Punaisenmeren rannalla sijaitsevan Rhaithon (Raitoon) luostarin igumeeni Johannes Raitoolainen pyysi häntä kirjoittamaan munkeille ohjeeksi teoksen, joka esittäisi kaiken luostarielämälle tarpeellisen.[3] Kyseinen Egyptiin kuuluva alue oli tuolloin vielä osa Bysantin valtakuntaa.[4]

Paratiisin portaat. Pyhän Katariinan luostarissa Siinailla oleva ikoni esittää munkit kiipeämässä portaita (ja putoamassa niiltä) Kristuksen luokse.

Johannes halusi teoksellaan osoittaa munkeille tien hengelliseen täydellistymiseen eli jumalallistumiseen (theosis). Tämän vertauskuvana toimivat portaat, joiden yläpäässä on Jumala. Portaiden idea on peräisin Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa kuvatusta Jaakobin unesta: ”Yöllä Jaakob näki unessa portaat, jotka ulottuivat maasta taivaaseen, ja Jumalan enkelit kulkivat niitä ylös ja alas”.[5][6] Teoksen eräänlaisena edeltäjänä voidaan nähdä Gerontikon (Apofthegmata patrōn), joka antaa myös ohjeita luostarielämälle.[4]

Johannes sai teoksen mukaan nimen Johannes Klimakos, ”Portaiden Johannes”. Teoksen ansiosta häntä on kutsuttu myös ”toiseksi Moosekseksi” ja teosta sen joissakin käsikirjoituksissa ”Hengellisiksi laintauluiksi” (Plakes pneumatikai). Teoksesta on säilynyt useita käsikirjoituksia, mikä kertoo sen laajasta suosiosta.[1][4]

Portaiden saamasta suosiosta kertoo myös se, että teos käännettiin jo varhain useille kielille, kuten syyriaksi, arabiaksi, armeniaksi ja kirkkoslaaviksi.[1] Latinankielinen käännös syntyi 1200-luvulla, ja se painettiin Venetsissa vuonna 1518. Matthaeus Raderus julkaisi teoksen kreikankielisen tekstin ensimmäisen painetun laitoksen (editio princeps) yhdessä latinankielisen käännöksen kanssa Pariisissa vuonna 1633.[4] Teoksen espanjankielinen käännös La escala espiritual de San Juan Clímaco oli vuonna 1532 ensimmäinen Amerikan mantereella painettu kirja.[7]

Johanneksen teosta on käytetty kristillisen kilvoittelun ohjekirjana erityisesti luostareissa, mutta se on ollut suosittu yhtä lailla ”maailmassa elävien” maallikoidenkin parissa. Teosta on hyödynnetty niin idässä kuin lännessäkin.[2][1] Teoksella on ollut suuri vaikutus ennen kaikkea ortodoksiseen hesykastiseen liikkeeseen, ja siitä ovat saaneet vaikutteita muun muassa Simeon Uusteologi ja Gregorios Palamas.[6]

Teos on inspiroinut perinteisen bysanttilaisen ikonityypin, joka kuvaa taivaaseen nousevia portaita tai tikapuita, joita pitkin munkit kiipeävät. Portaiden yläpäässä on Kristus.[6] Tällaisten ikonien välityksellä myös lukutaidottomat saattoivat tuntea Johanneksen ja Portaiden ajatuksen.[4]

Sisältö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

»Sinä saavuit pyhälle vuorelle ja nostit katseesi taivaaseen, kohotit jalkasi kamaralle, juoksit, kiiruhdit ylös, kohosit, nousit hyveitten kerubien kantamana, liisit tuulen siivillä ja astuit ylös riemun raikuessa saatuasi voiton vihollisesta. Avasit tien ja kuljit edeltä, mutta vielä nytkin ohjaat ja käyt kaikkien meidän edellämme, sillä olet noussut pyhien Tikapuitten huipulle ja yhdistynyt rakkauteen. Ja Jumala on rakkaus.[8]»

Johanneksen teos koostuu 30 "portaasta" eli luvusta tai puheesta. Lisäksi teokseen kuuluu yleensä Johannes Siinailaisen ja Johannes Raitoolaisen välinen kirjeenvaihto, anonyymi johdanto, Daniel Raitoolaisen kirjoittama Johanneksen elämäkerta ja lopussa oleva sielunpaimenelle tarkoitettu opetuspuhe, joka on osoitettu Johannes Raitoolaiselle.[4]

Kuvitusta Portaiden venäjänkielisessä käsikirjoituksessa 1400-luvun alusta.
Portaiden (Scala paradisi) kansilehti vuodelta 1492.
Paratiisin portaat. Venäläinen ikoni 1500- tai 1600-luvulta.

Teoksen kuvaamat portaat edustavat erilaisia hyveitä, jotka kilvoittelijan on saavutettava, sekä paheita, jotka tämän on vältettävä.[4] Portaat voidaan nähdä vertauskuvana siitä, ettei hengellista täydellistymistä voi saavuttaa kerralla, yhdellä askelmalla, vaan se on saavutettava askelma kerrallaan.[6] Teoksen päämääränä oli monin tavoin ohjata lukijoita, etteivät he eksyisi tiellään, ja auttaa heitä välttämään kompastuskivet. Teos sisältää vertauksia ja historiallisia yksityiskohtia, jotka ovat peräisin pääosin luostarielämästä, ja kuvaavat annettujen ohjeiden käytännöllistä soveltamista.

Luvut voidaan jakaa osiin niin, että luvut 1–4 käsittelevät maallisen elämän hylkäämistä, askeesia ja kuuliaisuutta hengelliselle isälle, luvut 5–7 katumusta ja murhetta tienä todelliseen iloon, luvut 8–16 paheiden voittamista ja hyveiden saavuttamista, luvut 17–26 erilaisten asketismin ansojen (kuten laiskuus, ylpeys ja mielen tylsistyminen) välttämistä, luvut 27–29 hiljaisuuden (hesykhia) ja intohimoista vapaan mielentilan (apatheia) saavuttamista sekä luku 30 uskoa, toivoa ja rakkautta, jotka pitävät koossa kaikkia muita hyveitä.

Luvut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Osa luvuista käsittelee useita aiheita, siksi teoksen sisältö on jaettu lukuihin usealla tavalla. Tässä noudatetaan suomennoksessa käytettyä jakoa.

  • 1. Turhanaikaisen elämän hylkäämisestä (Περὶ ἀποταγής, Peri apotagēs)
  • 2. Huolista vapautumisesta (Περὶ ἀπροσπαθείας, Peri aprospatheias)
  • 3. Muukalaisuudesta; Vasta-alkajia seuraavista unista (Περὶ ξενιτείας, Peri kseniteias)
  • 4. Autuaasta ja ainamuistettavasta kuuliaisuudesta (Περὶ ὑπακοής, Peri hypakoēs)
  • 5. Huolellisesta ja totisesta katumuksesta, mukana myös Pyhien tuomittujen elämä ja Vankilasta (Περὶ μετανοίας, Peri metanoias)
  • 6. Kuoleman muistamisesta (Περὶ μνήμης θανάτου, Peri mnēmēs thanatū)
  • 7. Iloa tuottavasta murheesta (Περὶ του χαροποιού πένθους, Peri tū kharopoiū penthūs)
  • 8. Vihastumattomuudesta ja sävyisyydestä (Περὶ ἀοργησίας, Peri aorgēsias)
  • 9. Kaunasta (Περὶ μνησικακίας, Peri mnēsikakias)
  • 10. Panettelusta (Περὶ καταλαλιάς, Peri katalalias)
  • 11. Paljonpuhumisesta ja vaikenemisesta (Περὶ πολυλογίας καὶ σιωπής, Peri polylogias kai siōpēs)
  • 12. Valheesta (Περὶ ψεύδους, Peri pseudūs)
  • 13. Välinpitämättömyydestä (Περὶ ἀκηδίας, Peri akēdias)
  • 14. Tunnetusta neidosta, kavalasta vatsasta (Περὶ γαστριμαργίας, Peri gastrimargias)
  • 15. Katoamattomasta puhtaudesta ja siveydestä, jonka katoavaiset saavuttavat vain tuskalla ja vaivalla (Περὶ ἀγνείας, Peri agneias)
  • 16. Rahanhimosta ja samalla omaisuudettomuudesta (Περὶ φιλαργυρίας; Περί ἀκτημοσύνης, Peri filargyrias; Peri aktēmosynēs)
  • 17. Tunnottomuudesta eli sielun kuoleutumisesta ja mielen kuolemasta ennen ruumiin kuolemaa (Περὶ ἀναισθησίας, Peri anaisthēsias)
  • 18. Unesta ja rukouksesta ja yhteisössä laulamisesta (Περὶ ὕπνου καὶ προσευχής, Peri hypnū kai proseukhēs)
  • 19. Ruumiillisesta valvomisesta ja kuinka sitä tulee harjoittaa (Περὶ ἀγρυπνίας, Peri agrypnias)
  • 20. Epämiehekkäästä pelosta (Περὶ δειλίας, Peri deilias)
  • 21. Monimuotoisesta turhan kunnian pyynnöstä (Περὶ κενοδοξίας, Peri kenodoksias)
  • 22. Päättömästä ylpeydestä (Περὶ ὑπερηφανείας, Peri hyperēfaneias)
  • 23. Sanoinkuvaamattomista jumalanpilkan ajatuksista (Περὶ λογισμών βλασφημίας, Peri logismōn blasfēmias)
  • 24. Totiseen viisauteen eikä luontoon kuuluvista sävyisyydestä, yksinkertaisuudesta ja pahuudettomuudesta sekä pahuudesta (Περὶ πραότητος καὶ ἁπλότητος, Peri praotētos kai haplotētos)
  • 25. Paheitten tuhosta, korkeimmasta nöyryydestä, joka saavutetaan näkymättömästä tunteesta (Περὶ ταπεινοφροσύνης, Peri tapeinofrosynēs)
  • 26. Erottamisesta (Περὶ διακρίσεως, Peri diakriseōs)
    • Osa 1: Ajatusten, paheitten ja hyveitten erottamisesta (Περὶ διακρίσεως λογισμών καὶ παθών καὶ ἁρετών, Peri diakriseōs logismōn kai pathōn kai aretōn)
    • Osa 2: Hyvästä erottamiskyvystä (Περὶ διακρίσεως εὐδιακρίτου, Peri diakriseōs eudiakritū)
    • Osa 3: Lyhyt yhteenveto kaikesta edellä sanotusta (Σύντομος ἀνακεφαλαίωσις τῶν προηγουμένων, Syntomos anakefalaiōsis tōn proēgūmenōn)
  • 27. Hiljaisuudesta (Περὶ ἡσυχίας, Peri hēsykhias)
    • Osa 1: Ruumiin ja sielun pyhästä hiljaisuudesta (Δια τῆν ἱεράν ”ἡσυχίαν”, τῆν ψυχικήν καὶ τῆν σωματικήν, Dia tēn hieran ”hēsykhian”, tēn psykhikēn kai tēn sōmatikēn)
    • Osa 2: Hiljaisuuksien eroista ja erottamisesta (Περὶ διαφοράς καὶ διακρίσεως ἡσυχιών, Peri diaforas kai diakriseōs hēsykhiōn)
  • 28. Hyveitten pyhästä äidistä, autuaasta rukouksesta, ja siitä miten siinä pitää seistä niin hengellisesti kuin ruumiillisestikin (Περὶ προσευχής, Peri proseukhēs)
  • 29. Maanpäällisestä taivaasta, Jumalaa jäljittelevästä himottomuudesta ja täydellisyydestä ja sielun ylösnousemisesta ennen yleistä ylösnousemusta (Περὶ ἀπαθείας, Peri apatheias)
  • 30. Hyveitten kolminaisuusliitosta (uskosta, toivosta ja rakkaudesta) (Περὶ ἀγάπης, ἐλπίδος καὶ πίστεως, Peri agapēs, elpidos kai pisteōs)

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f Seppälä, Johannes: "Esipuhe". Teoksessa Johannes Siinailainen 1985, s. 5–6.
  2. ↑ a b Kärkkäinen, Tapani: Kirkon historia. Ortodoksin käsikirja, s. 65. (2. painos) Ortodoksisen kirjallisuuden julkaisuneuvosto, 2008. ISBN 978-951-8979-27-5
  3. ↑ "Raitoon igumenin Johanneksen kirje Siinain Johannekselle". Teoksessa Johannes Siinailainen 1985, s. 19–20.
  4. ↑ a b c d e f g James, Liz (toim.): A Companion to Byzantium, s. 282–285. (Blackwell Companions to the Ancient World) John Wiley & Sons, 2010. ISBN 1444320025 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  5. ↑ 1. Moos. 28:12
  6. ↑ a b c d The Ladder of Divine Ascent (Teoksessa Orthodox Tradition, osa XII, nro. 4, s. 60-63.) Orthodox Christian Information Center. Viitattu 7.4.2014. (englanniksi)
  7. ↑ Harrisse, Henri: Bibliotheca Americana Vetustissima: A Description of Works relating to America published between the years 1492 and 1551, s. 365–366. (Nide 1) Philes, 1866. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  8. ↑ Johannes Siinailainen: Portaat, Puhe paimenelle. Teoksessa Johannes Siinailainen 1985, s. 284. Suomennos Johannes Seppälä.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomennos

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Johannes Siinailainen: Portaat. (Alkuteos: Κλίμαξ Ίωάννου του Σιναϊτου) Suomentanut Johannes Seppälä. Ortodoksisen kirjallisuuden julkaisuneuvosto, 1985. ISBN 951-9071-74-1

Muita käännöksiä ja alkutekstien laitoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • John Climacus: The Ladder of Divine Ascent. Holy Transfiguration Monastery, 2012. ISBN 0943405033
  • Luibheid, Colm & Russell, Norman: John Climacus: The Ladder of Divine Ascent. Paulist Press, 1988. ISBN 0809123304
  • Patrologia Graeca, vol. 88. Paris, 1860.

Muuta kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Mack, John: Ascending the Heights — A Layman's Guide to The Ladder of Divine Ascent. Conciliar Press, 2000. ISBN 1-888212-17-9

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teos

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muuta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Portaat_(kirja)&oldid=22804212”