Siirry sisältöön

Ponte Milvio

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Pons Mulvius)
Ponte Milvio
Pons Mulvius
Ponte Milvio Tiberin pohjoisrannalta nähtynä.
Ponte Milvio Tiberin pohjoisrannalta nähtynä.
Ylittää Tiber
Sijainti Rooma, Latium, Italia
Siltatyyppi holvisilta
Pituus 136 m
Avattu liikenteelle n. 220/206 eaa. (alun perin)
109 eaa. (uudelleen­rakennettuna)
Koordinaatit 41°56′08″N, 12°28′01″E
Lisää silta-artikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Ponte Milvio, antiikin Pons Mulvius (lat., ”Mulviuksen silta”; myös Pons Milvius, ”Milviuksen silta"), on Tiberjoen ylittävä historiallinen silta Rooman keskustan pohjoispuolella Italiassa. Sen vanhin osa on peräisin antiikin Rooman ajalta,[1][2][3] ja se on Ponte Fabricion eli antiikin Pons Fabriciuksen ohella yksi Rooman vanhimmista säilyneistä silloista.[4]

Silta sijaitsi Rooman kaupunginmuurien ulkopuolella strategisesti tärkeässä paikassa.[5] Roomasta pohjoiseen kulkeva Via Flaminia -maantie ylitti Tiberin siltaa pitkin,[6] ja sen läheltä alkoivat myös Via Cassia, Via Clodia ja Via Veientana. Nykyisin silta on vain jalankulkijoiden käytössä.[5]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antiikki

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pons Milviuksen varhaishistoria tunnetaan huonosti. On todennäköistä, että paikalla olisi ollut silta jo varhain ja viimeistään Via Flaminian rakentamisesta noin vuosina 223–220 eaa.[1][7] Sillan nimi Mulviuksen silta tuli oletettavasti Mulviusten suvusta, jonka toimeksiannosta se oli rakennettu.[5] Harvinaisempi muoto Milviuksen silta[3] tulee suvun nimen toisesta muodosta Milvius. On arveltu, että ensimmäisen sillan rakennuttaja olisi ollut Marcus Mulvius.[8] Toisaalta on esitetty, että silta olisi rakennettu jo 300-luvulla eaa. helpottamaan pääsyä Roomasta Vejiin.[7]

Mulviuksen sillan taistelu. Rafaelin fresko vuosilta 1520–1524.

Ensimmäinen maininta sillan nimestä historiassa on Liviuksella liittyen toisen puunilaissodan aikaan. Hän kertoo, että roomalaiset virtasivat keskeytymättömänä virtana Mulviuksen sillalle vastaanottamaan sanansaattajia, jotka toivat tiedon Hasdrubal Barkan tappiosta Metauruksen taistelussa vuonna 207 eaa.[1][9] Näin silta on ollut olemassa varmuudella viimeistään tuolloin.[7] Toisaalta esiintyy tietoa, että ensimmäinen silta olisi rakennettu paikalle vasta Gaius Claudius Neron konsulikaudella vuonna 206 eaa.[2]

Alkuperäinen silta oli rakennettu puusta.[7] Nykyisin paikalla olevan kivisillan rakennutti Aurelius Victorin mukaan Marcus Aemilius Scaurus kensorikaudellaan vuonna 109 eaa.[1][5][10]

Catilinan salaliiton aikaan Mulviuksen silta valittiin paikaksi, jossa allobrogien lähettiläät pidätettiin Ciceron määräyksestä.[1][11] On todennäköistä, että Rooman keisarikaudella, ellei jo aiemmin, Rooman esikaupungit ulottuivat Via Flaminian varrella Mulviuksen sillalle asti. Tämän vuoksi kerrotaan, että Julius Caesar ehdotti – muiden valtavien suunnitelmiensa ohella – Tiberin uoman siirtämistä kulkemaan kauemmas kaupungista sillan kohdalla.[1][12] Keisari Gallienuksen kerrotaan suunnitelleen pylväskäytävän rakentamista Via Flaminian varrelle Porta Flaminialta aina Mulviuksen sillalle saakka.[1][13]

Neron hallituskaudella sillan ympäristö tunnettiin huonomaineisten kapakoiden alueena.[1][14] Sillan läheisyys Roomaan, johon se muodosti pääasiallisen pohjoisen sisääntuloreitin, teki Mulviuksen sillasta tärkeän kohteen sisällissotien aikana. Näin ollen Tacitus mainitsee sen toistuvasti Neron kuoleman jälkeisissä sodissa.[1][15] Vuonna 193 jaa. Didius Julianus kärsi sillalla tappion Septimius Severuksen joukoille.[1][16]

Vuonna 312 jaa. sillan luona käytiin kuuluisa Mulviuksen sillan taistelu Rooman keisariudesta kilpailleiden Konstantinuksen ja Maxentiuksen välillä.[1][2][17] Taistelulla oli merkittävä rooli kristinuskon historiassa, sillä Konstantinus väitetysti kääntyi kristityksi juuri ennen taistelua, uskoi Jumalan auttaneen hänet voittoon ja alkoi sen jälkeen suosia keisarina kristinuskoa.[6] Hän voitti taistelun, kun taas Maxentius hukkui Tiberiin.[1][17]

Sillan sotilaallinen merkitys tunnustettiin myös goottisodissa, kun Vitiges miehitti sen Rooman piirityksen aikana vuonna 537. Vuonna 547 Totila tuhosi kaikki muut sillat Rooman ympäristössä, mutta säästi Mulviuksen sillan.[1][18]

Myöhempi historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ponte Milvio venetsialaisen koulukunnan maalauksessa 1700-luvulta.

Keskiajalla silta alettiin tuntea nimimuodoilla Ponte Molle ja Ponte Mollo.[1][5] Silta kärsi vaurioita, kun muun muassa keskimmäinen holvi romahti ja korvattiin tilapäisellä rakennelmalla. Paavi Martinus V määräsi vuonna 1429 arkkitehti Francesco di Gennazzanon restauroimaan sillan. Vuonna 1805 Pius VII antoi uuden restauroinnin Giuseppe Valadierin tehtäväksi.[5] Valadier korvasi sillan pohjoispäässä olleet laskusillat uusklassista tyyliä edustavalla linnoitetulla porttirakennuksella, joka tunnetaan Valadierin tornina (Torretta Valadier).[4][5]

Giuseppe Garibaldin joukot räjäyttivät Ponte Milvion vuonna 1849 hidastaakseen Rooman tasavaltaa kukistamaan tulleita ranskalaisia joukkoja. Pius IX kunnostutti sillan seuraavana vuonna. Siltaan on tehty vielä myöhemminkin muutoksia.[5] Autoliikenne kulkee nykyään vuonna 1951 valmistuneen läheisen Ponte Flaminio -sillan kautta.

Lemmenlukkoja sillalla vuonna 2009.

Ponte Milvio tunnetaan 2000-luvulla maailmalle levinneen lemmenlukko-trendin alkupaikkana.[19] Kirjailija Federico Moccian vuonna 2006 julkaistun romaanin Ho voglia di te päähenkilöt vannovat toisilleen ikuista rakkautta Ponte Milviolla kiinnittämällä polkupyörän lukon lyhtypylvääseen ja heittämällä avaimen Tiberiin. Pariskunnat alkoivat jäljitellä romaanin hahmoja kiinnittämällä siltaan nimikirjaimillaan merkittyjä lukkoja, ja tapa levisi ympäri maailman. Yksi sillan lyhtypylväistä romahti osittain lukkojen painosta vuonna 2007, joten Rooman kaupunki asennutti ensin erityisiä telineitä lukkoja varten ja kielsi lopulta lukkojen kiinnittämisen sillalle vuonna 2012.[20][21]

Rakennelma

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ponte Milvio on kivestä tehty holvisilta, jossa on kuusi kaarta. Sen pituus on 136 metriä.[22] Nykyinen silta on suurelta osin uudempaa rakennetta, mutta sen perustukset ja kolme keskimmäistä holvikaarta ovat peräisin antiikin ajalta.[1][5]

Antiikin Pons Milvius oli pohjoisin Rooman kaupungin silloista.[7] Se sijaitsi Via Flaminialla, ja tie ylitti sen kautta Tiberin noin kahden mailin päässä Rooman Aurelianuksen muurin Porta Flaminia -portilta.[1]

Sillan eteläpäätä koristaa kaksi marmoriveistosta: Agostino Cornacchinin veistämä Johannes Nepomukilaisen patsas vuodelta 1731 ja Neitsyt Marian perisynnitöntä sikiämistä esittävä Domenico Pigianin veistos vuodelta 1840.[4]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p Smith, William: ”Pons Milvius”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  2. ↑ a b c Pons Mulvius Pleiades. Viitattu 20.1.2025. (englanniksi)
  3. ↑ a b Pons Milvius (Rome) 23 Roma ToposText. Viitattu 20.1.2025. (englanniksi)
  4. ↑ a b c Over the Tiber: discovering Rome's seven most iconic bridges Roma – sito turistico ufficiale. Viitattu 30.6.2024. (englanniksi)
  5. ↑ a b c d e f g h i Ponte Milvio and the Torretta Valadier Roma – sito turistico ufficiale. Viitattu 30.6.2024. (englanniksi)
  6. ↑ a b Battle of Milvian Bridge Encyclopædia Britannica. Viitattu 30.6.2024. (englanniksi)
  7. ↑ a b c d e de Grummond, Nancy Thomson: Encyclopedia of the History of Classical Archaeology, s. 869. Routledge, 2015. ISBN 9781134268610 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  8. ↑ Münzer, Friedrich et al.: ”Mulvius 3), sarake 516”, Pauly's Realencyclopedia of Classical Antiquity. Stuttgart: Alfred Druckenmüller Verlag, 1933. Teoksen verkkoversio. (saksaksi)
  9. ↑ Livius: Rooman synty 27.51 (lat.) (engl. käännös).
  10. ↑ Aurelius Victor: Kuuluisia miehiä (De viriis illustribus) 72.
  11. ↑ Sallustius: Catilinan salaliitto 45; Cicero: In Catilinam 3.5.
  12. ↑ Cicero: Kirjeet Atticukselle (Ad Atticum) 13.33.
  13. ↑ Trebellius Pollio: Historia Augusta, Gallienus 18 (engl. käännös).
  14. ↑ Tacitus: Keisarillisen Rooman histora (Annales) 13.47.
  15. ↑ Tacitus: Taistelu keisarivallasta (Historiae) 1.87, 2.89, 3.82.
  16. ↑ Eutropius: Breviarium Historiae Romanae 8.17; Aurelius Victor: Keisareista (De caesaribus) 19.
  17. ↑ a b Aurelius Victor: Keisareista (De caesaribus) 40; Eutropius: Breviarium Historiae Romanae 10.4; Zosimos: Uusi historia (Nea historia) 2.16.
  18. ↑ Prokopios: Goottisodat (Bellum Gothicum) 1.19, 3.24.
  19. ↑ Kahle vai vapauden symboli? (Tilaajille) Helsingin Sanomat. 22.6.2012. Viitattu 30.6.2024.
  20. ↑ Rome bans lovers' padlocks to safeguard ancient bridge The Guardian. 11.9.2012. Viitattu 30.6.2024. (englanniksi)
  21. ↑ Padlocks removed from Ponte Milvio (Internet Archive) The Telegraph. 11.9.2012. Viitattu 30.6.2024. (englanniksi)
  22. ↑ Milvian Bridge Italy Review. Viitattu 20.1.2025. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ponte_Milvio&oldid=23050311”