Polyfonia (veistos)
| Polyfonia | |
|---|---|
 |
|
| Nimi | Polyfonia |
| Tekijä | Eila Hiltunen |
| Valmistumisvuosi | |
| Julkistettu | |
| Taiteenlaji | Julkinen taide |
| Teostyyppi | Veistos |
| Materiaali | Teräs |
| Sijainti | Eteläranta, Suomi |
| Koordinaatit | 61°29′25″N 21°47′52″E / 61.4902°N 21.7978°E |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Polyfonia on professori Eila Hiltusen suunnittelema teräsveistos, joka sijaitsee Porin Etelärannassa, entisen Oy W.Rosenlew Ab:n pääkonttorin edessä. Se on paljastettu 31. maaliskuuta 1987 Etelärannassa.[1] Polyfonia-veistos on abstrakti teos, jonka lähtökohta on luonnossa.[2] Patsaan nimi viittaa puolestaan musiikkiin tai sävellystyyliin polyfoniaan, jossa äänet itsenäisesti säestävät toisiaan.[3] Hiltusen mukaan musiikki oli hänelle tärkeä käyttövoima taiteellisessa luomistyössä.[4]
Suunnittelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hiltunen valmisti Rosenlew-yhtymän pyynnöstä jo 1960-luvun alussa luonnoksia yrityksen toimintaa kuvaavaksi veistokseksi; hanke kuitenkin raukesi. Kahdeksankymmentäluvun puolivälissä asia tuli uudelleen ajankohtaiseksi ja saatiin nyt myös toteutettua. Etelärantaan vuonna 1987 pystytetyn teoksen lähtökohdaksi otettiin Hiltusen vuonna 1972 valmistama, pronssiin valettu 60 cm korkea veistos Polyfonia, joka syntyi taiteilijan tehdessä luonnoksia Tampereen keskussairaalan edustalle suunniteltua veistosta varten.[5]
Tampereen kaupunki oli tilannut Hiltuselta veistoksen keskussairaalan edustalle, mutta kaupungin kuvataidetoimikunta ei pitänyt Hiltusen styroksista valmistamasta luonnoksesta. Tuloksena Hiltunen jakoi luonnoksen kahteen osaan: toisesta puoliskosta syntyi Elämänliekki-niminen veistos Tampereen keskussairaalan edustalle, ja toisesta osasta hän muokkasi Polyfonian. Hiltunen valatti Polyfonian styroksimallin pronssiin Italiassa.[5]
Hiltusen ehdotusta Polyfonia-teoksen suurennuksesta oli aiemmin pidetty kustannus- ja teknisistä syistä lähes mahdottomana tehtävänä.[6] Polyfonia toimi myös työllistäjänä, sillä prosessiteknisellä tehtaalla patsashanke päätettiin toteuttaa niin sanottuna välityönä. Vuoden 1985 syksyllä prosessiteknisen tehtaan tilauskanta oli alhainen, joten patsaan tekeminen sopi erittäin hyvin ajoitettavaksi vuoteen 1986. Veikko Koivisto toimi yhteyshenkilönä asiassa. Hän kävi Helsingissä tapaamassa taiteilija Hiltusta ja toi tullessaan pienoismallin Poriin. Myös taiteilija Hiltunen vieraili vuorostaan pääjohtaja Gustav Rosenlewin kanssa prosessiteknisellä tehtaalla keskustelemassa patsaan aloitusajasta ja toteuttamistavasta.
Valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hiltusen toivomuksesta päätettiin ensin tehdä ns. taiteilijankappale, jonka korkeus oli noin 120 cm. Pienoismalli oli puolet matalampi. Kotelorakenteinen taiteilijankappale oli haponkestävää, 3 millimetrin vahvuista teräslevyä. Kaikki muodot, välit, mitat, paksuudet yms. noudattivat tarkasti pienoismallin mittasuhteita kaksinkertaisina. Valuhuokosia ja koloja ei kuitenkaan tehty mallin mukaan, vaan ne suoristettiin.[7]
Taiteilijankappale tehtiin kevään 1986 aikana ja osittain limittäin sen kanssa alkoi myös Polyfonian valmistus. Professori Hiltunen kävi useaan otteeseen tehtaalla valvomassa ja antamassa ohjeita, mutta myös työskentelemässä. Patsastyössä mukana olleiden teknisen tehtaan työskentelijöiden mielestä taiteilija oli todella vaativa työn laadun suhteen. Muutoksia työhön tehtiin paljon. Tästä huolimatta työntekijöiden kokemukset Polyfonian teosta olivat pelkästään myönteisiä.[7]
Valmis veistos
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Valmis teos oli lopulta 3,6 metriä korkea, ruostumattomasta teräksestä valmistettu veistos. Teos on koottu 3 millimetriä ohuista teräslevyistä, ja osia teoksessa on kaikkiaan 55 kappaletta. Työtunteja veistoksesta oli kertynyt kokonaisuudessaan noin 3000. Hiltusen mukaan lopputulos oli hänen ideansa mukainen, eikä materiaalin ohuus näkynyt missään. Valmis veistos paljastettiin Porissa vuonna 1987. Veistoksen paljastustilaisuudessa olivat mukana muiden kutsuvieraiden lisäksi myös silloisen tasavallan presidentin puoliso Tellervo Koivisto sekä maaherra Pirkko Työläjärvi.[4]
Veistoksen paljastuksen suorittivat veistosta tehneet prosessiteknisen tehtaan miehet: ylityönjohtaja Heikki Virta, levysepät Ola Lamminpää ja Jaakko Kivistö sekä hitsaaja Veijo Lindroos.[3] Koska veistos oli Rosenlew-yhtymän tilaama, se piti alun perin sijoittaa Rosenlewin pääkonttorin pihalle. Porin kaupunki antoi veistokselle kuitenkin näyttävän paikan jokirannasta.[1] Polyfonia-veistoksen koettiin sopivan erinomaisesti siihen kokonaisuuteen, jonka tarkoituksena oli Kaupunginvaltuuston 425-vuotisjuhlapäätöksen mukaisesti elvyttää Porin Etelärantaa.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Uusi Aika 2.4.1987, 38/7: "Polyfonia paljastettiin."
- ↑ Satakunnan Kansa 1987, Tiina Nyrhinen: "Uusi jokimaisema alkaa muotoutua."
- ↑ a b Työ ja Toimi 1.4.1987: "Professori Eila Hiltusen Polyfonia-veistos paljastettiin - Rosenlewin lahja porilaisille."
- ↑ a b c Uusi Aika 2.4.1987: "Porin Eteläranta sai veistoksen."
- ↑ a b Työ ja Toimi 4/87
- ↑ Satakunnan Työ 2.4.1987, 38/7: "Porin Eteläranta sai Polyfoniansa."
- ↑ a b Työ ja Toimi 3/87: "Polyfonia valmis porilaisten ihailtavaksi."