Polyakryyliamidi
Polyakryyliamidi eli PAA tai PAAm polymeeri, jonka monomeeri on akryyliamidi. Yhdistettä käytetään muun muassa vedenpuhdistukseen.
Ominaisuudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Polyakryyliamidin molekyylimassa on useimmiten 500 000–15 000 000 g/mol. Se on haurasta ja amorfista kiinteää ainetta. Polymeerin sulamispiste on 246 °C ja lasisiirtymälämpötila on 153–195 °C. Tarkan lasisiirtymälämpötilan määrittäminen on vaikeaa, koska polyakryyliamidin joukossa on usein vettä tai muuta liuotinta. Polyakryyliamidi liukenee hyvin veteen ja lisäksi muun muassa etyleeniglykoliin, dimetyylisulfoksidiin ja morfoliiniin. Aine hydrolysoituu hitaasti happamissa oloissa ja nopeammin emästen vaikutuksesta. Polyakryyliamidin tiheys on noin 1,3 g/cm3.[1][2][3][4][5][6]
Valmistus ja käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Polyakryyliamidia valmistetaan akryyliamidista radikaalipolymeroinnilla. Reaktio suoritetaan vedessä happamissa oloissa ja radikaali-initiaattoreina käytetään atsoyhdisteitä tai orgaanisia tai epäorgaanisia peroksideja.[1][2][5][3]
Polyakryyliamidia käytetään flokkuloivana aineena ja sakeuttavana aineena vedenpuhdistuksessa, öljyteollisuudessa sekä malminjalostuksessa. Sitä käytetään myös apuaineena paperinvalmistuksessa. Polyakryyliamidista valmistetaan myös muita polymeerejä muuntamalla amidiryhmän rakennetta.[1][2][3][4][5][6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Sun-Yi Huang, David W. Lipp & Raymond S. Farinato: "Acrylamide Polymers", teoksessa Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2001
- ↑ a b c Gregor Herth, Gunnar Schornick & Fredric L. Buchholz: "Polyacrylamides and Poly(Acrylic Acids)", teoksessa Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2015.
- ↑ a b c Joseph Kozakiewicz & David Lipp: "Acrylamide Polymers", teoksessa Van Nostrand's Encyclopedia of Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2005.
- ↑ a b George Wypych: Handbook of Polymers, s. 270–273. ChemTech Publishing, 2022. ISBN 978-1-927885-96-3 (englanniksi)
- ↑ a b c Mark Alger: Polymer Science Dictionary, s. 619. Springer, 2017. ISBN 978-94-024-0893-5 (englanniksi)
- ↑ a b Jan W. Gooch: Encyclopedic Dictionary of Polymers, s. 548. Springer, 2011. ISBN 978-1-4419-6246-1 (englanniksi)