Polle – maailman monin poni

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Polle – maailman monin poni on Hevoshullu-lehdessä säännöllisesti ilmestyvä sarjakuva[1], joka kertoo luonteikkaasta ponista nimeltä Polle (ruotsiksi Mulle). Sarjaa piirtää ruotsalainen Lena Furberg[1].

Sarjakuva ilmestyi ensimmäistä kertaa Ponnybilderna-nimisessä ruotsalaislehdessä vuonna 1972[1]. Lehden toimittaja oli kiinnittänyt erityistä huomiota 15-vuotiaan Furbergin kirjoittaman kiukkuisen lukijapalautteen reunoja koristaviin vihaisiin poneihin ja kysyi, haluaisiko Furberg piirtää sarjakuvia lehteen. Furberg suostui, ja sarjakuvahahmo nimeltä Munter syntyi.

Sarjakuva ehti ilmestyä kaksi vuotta ennen kuin Ponnybilderna lakkasi ilmestymästä. Furberg tarjosi luomustaan moniin lehtiin, kunnes ruotsalainen Min Häst -hevoslehti otti sen omakseen. Koska Furberg ei ollut koskaan pitänyt nimestä Munter, muuttui se uuden lehden myötä muotoon Mulle. Samoihin aikoihin Min Hästin suomalainen sisarlehti Hevoshullu sai sarjakuvan myös omille sivuilleen, ja ponin nimi suomennettiin Polleksi. Polle seikkaili Hevoshullussa ensimmäistä kertaa numerossa 16/1975.

Sittemmin Polle on päätynyt pitämään omaa sivua Hevoshullu-lehdessä, Polle parhaita -sarjakuva-albumeihin sekä useisiin tuotteisiin[2][3].

Ensimmäisessä sarjakuvassa Pollen omistaja Emma Nieminen halusi kaverinsa kanssa ansaita rahaa ruohonleikkuulla ja laittoi Pollen laiduntamaan asiakkaiden pihamaille. Ruoho jäi syömättä, mutta kaikki tulppaanit kyllä kelpasivat Pollelle.

Polle on syntynyt vuonna 1972, sen isä on rodeomustangi Ukkospilvi ja emä vuonohevostamma Voikukka. Pollella on myös monia kaukaisia ja läheisempiä sukulaisia, mutta lähin näistä on kaksoisveli Rolle. Sukulaisiaan Polle kuitenkin tapaa ja muistelee melko harvoin. Useimmiten sen seurana on poni nimeltä Hopeanuoli, jota kutsutaan tuttavallisemmin Nuoleksi. Nuolen omistaa tyttö nimeltä Kaisa, jossa on melkoisesti keksijän vikaa. Hän keksii aina uusia keksintöjä helpottamaan kaverinsa Emman ja Pollen yhteiseloa, mutta useimmiten keksinnöt eivät toimi täysin suunnitellulla tavalla.

Pollen lisäksi Emman tallissa asuvat myös oranssiraitainen tallikissa Eetu ja kani Tulppaanikorva[2]. Sarjakuvaa piirtävällä Furbergilla oli joskus ollut lemmikkinä oikea Tulppaanikorva-niminen kani, mutta hänen oli luovuttava siitä. Menetys oli raskas kestettävä, ja vähitellen Tulppaanikorva tulikin takaisin sarjakuvahahmon muodossa.

Polle haaveilee Kalliovuorista, preeriasta ja villin mustangin elämästä. Sen lempiherkkuja ovat vadelmaveneet sekä tulppaanit, joita Polle käy usein syömässä naapurissa asuvan Heinosen sedän kukkapenkistä[2]. Heinosen setä ei tästä syystä pidä Pollesta lainkaan. Polle pelkää eniten sapelihammastiikereitä ja inhoaa työntekoa. Polle on myös ottanut elämäntehtäväkseen vapauttaa kaikkien ratsastuskoulujen hevoset ja tehdä niistä pesunkestäviä villihevosia.

Pollen ja Emman kohtaamisesta on julkaistu monta erilaista versiota. Yhden niistä mukaana Polle on vielä varsa, kun sen emä myydään ja pikkuinen Polle jää yksin. Ikävissään se lähtee harhailemaan, ja pikku-Emma löytää sen. Pollen ja Emman tiet kuitenkin eroavat ja Polle joutuu kiertoon. He kohtaavat myöhemmin uudestaan ratsastuskoululla, missä Polle asuu laatikossa ja kaikki muut hevoset ovat isoja ja totisia. Emma ostaa Pollen ratsastuskoululta ja vaihtaa sen nimen Boriksesta Polleksi[1].

Toisessa versiossa Emma saa Pollen joululahjaksi toivottuaan cockerspanielia. Kolmannessa, Pollen kertomassa tarinassa, Polle on yksisarvinen, jota jahtaavat koira ja metsästäjät. Tämän yksisarvisen pystyy pelastamaan vain pieni tyttö, joka on tietenkin Emma. Emma sahaa yksisarvisen sarven irti, värjää sen harjan ja hännän mustaksi sekä laittaa sen silmiin mustat piilolinssit.

On olemassa myös versio, jossa Polle syntyy, ja Emma on Pollen kasvattajaperheen lapsi, joka syntyi Pollen kanssa samoihin aikoihin.

  1. a b c d Haastattelussa Polle Egmont Kustannus. Arkistoitu 5.7.2020. Viitattu 5.7.2020.
  2. a b c Hevoshullu Egmont Kustannus. Viitattu 5.7.2020.
  3. Pollen parhaita egmont.fi. Arkistoitu 5.7.2020. Viitattu 5.7.2020.