Pohjolan kartan historia
| Pohjolan kartan historia – myyteistä todellisuuteen |
|
|---|---|
| Nordiska kartans historia – från myter till verklighet |
|
 |
|
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | Ulla Ehrensvärd |
| Kieli | ruotsi |
| Kustantaja | Schildt |
| Julkaistu | 2006 |
| Sivumäärä | 375 s. |
| ISBN | 951-50-1633-9 |
| Suomennos | |
| Suomentaja | Jorma Könönen, Anne Sjöström |
| Kustantaja | John Nurmisen Säätiö |
| Julkaistu | 2006 |
| Ulkoasu | Tommi Jokivaara |
| Sivumäärä | 375 s. |
| ISBN | 952-9745-19-2 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Pohjolan kartan historia – myyteistä todellisuuteen on vuonna 2006 ilmestynyt teos, jossa esitellään Pohjolan kartan muotoutumista antiikin ajoista 1800-luvulle. Kirjoittaja on ruotsalaisen kartografian uranuurtaja[1], professori Ulla Ehrensvärd, joka pohjaa tekstin omiin tutkimuksiinsa ja esittää karttojen sisällöistä osin aiemmista poikkeavia tulkintoja.[2]
Kirjan ilmestymiseen liittyi John Nurmisen Säätiön kokoelmista koottu karttanäyttely Sederholmin talossa Helsingissä. Samoja karttoja on hyödynnetty runsaasti myös kirjan kuvituksessa. Materiaali on suurelta osin aiemmin julkaisematonta.[3] John Nurmisen säätiö on julkaissut meriaiheista ja karttakirjallisuutta ja järjestänyt vuosien varrella useita kirjoihin liittyviä historiallisten karttojen näyttelyjä.[4]
Entisajan kartoissa on ollut maantieteellisen tiedon ohella muutakin informaatiota, ja niitä saatettiin vääristellä ja jättää puutteellisiksi aivan tietoisestikin. Pohjolasta karkotettu katolinen piispa Olaus Magnus piirsi paaville annettavaksi Carta marinan (1539), joka vilisi hirviöitä mutta antoi myös informaatiota Ruotsin elintavoista. Ruotsin 1600-luvun suurvalta-ajan kartoista puolestaan saatettiin jättää koko Pohjanlahti pois vihollisten karkottamiseksi, vaikkakin siihen mennessä merihirviöt ja muut taruolennot olivat niistä jo kadonneet. Sitä ennen, keskiajalla, kirkon kannalta väärien tietojen esittäminen kartoissa toi jopa hengenmenon riskin. 1800-luvun kartoista on tehty myös huumoriversioita, joissa Venäjä on voitu kuvata lonkeroitaan Euroopan ylle kurkottelevaksi mustekalaksi.[5][6][7]
Karttojen värien säilyminen kirkkaina johtuu siitä, että ne on aikoinaan tehty lumppupaperille ja väriaineissa on käytetty luonnon mineraalipigmenttejä.[8]
Ulla Ehrensvärd valottaa teoksessa itse karttojen ohella kartantekijöiden eli kartografien elämää ja uraa. Teos ei ole vain katselukirja, vaan oppikirja ja perusteos, joka tarjoaa Pohjoismaiden historiasta kiinnostuneelle valtavan määrän tietoa.[9]
Teos on ilmestynyt myös englanniksi.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Juha Nurminen, Julkaisut ja näyttelyt[vanhentunut linkki]
- ↑ a b Pohjolan kartan historia, JNS (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Juha Nurminen, Johdanto, Ehrensvärd, s. 7
- ↑ Katariina Kosonen, Pohjola piirtyy kartalle, Terra 3–4/2006.
- ↑ Petja Pelli, Merihirviöt kiusaavat muodotonta Suomi-neitoa, Vartti 21.1.2007
- ↑ Matti Kinnunen, Ennen kuin isä gps:n osti, Helsingin Sanomat, Kulttuuri, 29.10.2006
- ↑ Petri Kosonen, Tähtikartoista GSP:hen, Suomen merenkulku – Finlands Sjöfart 1–2/2007
- ↑ Vanhoja karttoja Pohjolasta ja vähän muualtakin, Länsi-Uusimaa 18.10.2006
- ↑ Cecilia af Forselles-Riska, Myyteistä valtiojohtoiseen kartoitukseen. Hiidenkivi 3/2007
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pohjolan kartan historia John Nurmisen Säätiön sivustolla (Arkistoitu – Internet Archive)