Pohjoisen liitto (Italia)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pohjoisen liitto
Lega Nord

Perustettu 1991
Puheenjohtaja Matteo Salvini
Puoluesihteeri Igor Iezzi
Ideologia regionalismi[1]
oikeistopopulismi[1][2]
EU-kriittisyys[3]
Poliittinen kirjo oikeisto[4], äärioikeisto[5][6]
Toimisto Via Bellerio, 41
20161 Milano
Jäsenmäärä 122 000 (2013)
Värit vihreä ja sininen
Edustajainhuone
132 / 630
(2018)
Senaatti
64 / 315
(2018)
Euroopan parlamentti
27 / 76
Kansainväliset jäsenyydet – Identiteetti ja demokratia
Nuorisojärjestö Nuorten padanialaisten liike (Movimento Giovani Padani, MGP)
Kotisivu www.leganord.org

Pohjoisen liitto, myös Lega[7] ja La Lega[8] (ital. Lega Nord, LN, koko nimi Lega Nord per l’Indipendenza della Padania ”Pohjoinen liitto Padanian itsenäisyyden puolesta”) on italialainen puolue. Puoluetta johtaa Matteo Salvini.[9] Puolue on vuodesta 1996 ajanut Padaniaksi kutsutun Italian pohjoisosan suurempaa autonomiaa ja taloudellista vapautta köyhemmästä etelästä. Vuodesta 2013 puoluetta johtanut Salvini on pyrkinyt saamaan puolueelle kannatusta myös muualta Italiasta keskittymällä maahanmuuton ja Euroopan unionin vastustamiseen.[10]

Ideologia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolue on sosiaalisesti konservatiivinen muun muassa abortin ja eutanasian suhteen. Se kannattaa veronalennuksia etenkin perheille ja pienyrityksille, mutta on ajoittain kriittinen suuryrityksiä kohtaan. Puolue on kriittinen maahanmuuttoa kohtaan, ja etenkin muslimimaahanmuuttajia kohtaan ja haluaa suojella "juutalais-kristillistä identiteettiä." Euroopan unioniin se suhtautuu skeptisesti ja oli Partito della Rifondazione Comunista -puolueen kanssa ainoa, joka äänesti EU:n perustuslakia vastaan. Puolue kannattaa vahvemmin ympäristönsuojelua kuin oikeistopuolueet yleensälähde?. Se ei myöskään ole kovin USA-henkinen, vaan vastusti vuoden 1991 Persianlahden sotaa ja NATOn hyökkäystä Serbiaan ja Kosovoon 1999.

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lega Nordin jäsenet ovat kuuluneet europarlamentissa muun muassa vihreiden muodostamaan ryhmään, 1994–1997 liberaalidemokraattien ryhmään, vuosina 2007–2009 Unioni kansakuntien Euroopan puolesta -ryhmään ja vuodesta 2009 Vapaa ja demokraattinen Eurooppa -ryhmään. Vuonna 2015 Lega Nordin europarlamentaarikot siirtyivät uuteen Kansakuntien ja vapauden Eurooppa -ryhmään. [11]

Alkuvuodesta 2010 kymmeniä entisiä puolueen kannattajia vastaan nostettiin Veronassa syytteet aseellisen ryhmän muodostamisesta. Syytteen mukaan 1990-luvun puolivälissä muodostettu "Padanian kansalliskaarti" oli "luonteeltaan sotilaallinen organisaatio, joka suunnitteli vastarintaa ja eroamista Italiasta aseellisen taistelun keinoin."[12]

Matteo Salvini.

Puolue on perustettu vuonna 1991 ja se oli identiteetiltään Umberto Bossin johtama oikeistolainen Pohjois-Italian (Padanian) alueellisia etuja ajava puolue, jonka ideologiassa oli keskeistä Rooman ja Etelä-Italian syyttäminen elämisestä vauraamaan pohjoisen kustannuksella. Syntipukkeja olivat siirtolaiset, Rooman mafia ja EU. Vuonna 2013 puolueen johtoon tuli Matteo Salvini ja puolue muuttui perusteellisesti. Lega Nord oli nyt Lega. Salvinin johdolla puolue muuttui kansallismieliseksi. Kannatusta haluttiin myös Etelä-Italiasta. Puolueen aikaisempi tunnusväri Po-joen laaksolle tunnusomainen vihreä korvattiin neutraalimmalla sinisellä. Keskeisenä asiana oli maahanmuuton vastustaminen. Puolueen motto oli “Prima gli italiani” (Italialaiset ensin).[13]

Maaliskuun 2018 parlamenttivaalien voittajia oli La Lega. [14]Vaalien jälkeen muodostetun hallituksen pääministeriksi tuli Giuseppe Conte ja hallituksen muodostivat Luigi Di Maion johtama Viiden tähden liike ja Matteo Salvinin johtama Lega . Viiden tähden liikkeellä on hallituksessa 8 ministerin paikkaa ja Legalla 5. Lisäksi hallituksessa on 6 riippumatonta ministeriä. 14 kuukautta vallassa oltuaan hallitus kuitenkin hajosi elokuussa 2019 hallituspuolueiden eriävien näkemyksien takia ja sisäministeri Matteo Salvini ilmoitti Lega-puolueensa vetäytyvän hallitusyhteistyöstä Viiden tähden liikkeen kanssa. Italiaan ennustettiin uusia vaaleja.[15] Eronneen hallituksen sitoutumaton pääministeri Giuseppe Conte muodosti kuitenkin syyskuussa 2019 uuden keskustavasemmistolaisen hallituksen, jossa olivat mukana Viiden tähden liike ja Demokraattipuolue. Uudeksi ulkoministeriksi nousi Luigi Di Maio. La Lega jäi oppositioon.[8]

Helmikuussa 2021 Conten hallitus erosi ja tilalle tuli Mario Draghin johtama kuuden puolueen hallitus, jossa Lega on mukana.[7]

Puheenjohtajat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Parties and Elections in Italy Parties and elections in Europe. 2008. Viitattu 9.12.2012.(englanniksi)
  2. ↑ Suomen suurlähetystö, Rooma : Tietoa Italiasta : Poliittinen järjestelmä Suomen ulkoasiain ministeriö. 28.8.2012. Viitattu 9.12.2012.
  3. ↑ Matteo Vergani, Ana-Maria Bliuc, Avelie Stuart, Constantina Badea, Daniela Muntele, Craig McGarty: United in Diversity, Divided in Adversity? Support for Right-Wing Eurosceptic Parties in the Face of Threat Differs Across Nations. Frontiers in Psychology, 14.8.2019, nro 10. PubMed:31474913 doi:10.3389/fpsyg.2019.01880 ISSN 1664-1078 Artikkelin verkkoversio.
  4. ↑ Charles Hawley, DER SPIEGEL: European Far Right Developing Closer Ties with Moscow - DER SPIEGEL - International www.spiegel.de. Viitattu 22.8.2020. (englanniksi)
  5. ↑ Italy’s Lega Nord: Changing Poses in a Shifting National and European landscape Australia and New Zealand Journal of European Studies. Arkistoitu 20.9.2020. Viitattu 22.8.2020.
  6. ↑ Matteo Salvini pyrkii Euroopan äärioikeiston johtajaksi – ”Teemme kaikkemme, jotta Italia olisi jälleen suuri” Suomenkuvalehti.fi. 16.1.2019. Viitattu 22.8.2020.
  7. ↑ a b talian uusi hallitus kokoontui ensimmäisen kerran – "Super-Mariolla" on edessään valtavat haasteet Yle uutiset. 13.2.2021. Viitattu 29.4.2021.
  8. ↑ a b Italian uuden hallituksen ministereitä julkistettu: Conte jatkaa pääministerinä, Di Maiosta ulkoministeri Yle Uutiset. Viitattu 18.2.2020.
  9. ↑ Lega: Salvini, guerriglia parlamentare contro amnistia 9.12.2013. Ansa. Viitattu 15.12.2013. (italiaksi)
  10. ↑ Aishi Zidan: EU-kriitikko ja Italian toiseksi suosituin poliitikko on Venäjän puolustaja 12.3.2015. Helsingin Sanomat. Viitattu 12.3.2015.
  11. ↑ Andrew Rettman: Far-right parties form group in EU parliament 15.6.2015. EUobserver. Viitattu 25.6.2017. (englanniksi)
  12. ↑ http://www.elpais.com/articulo/internacional/Procesados/36/ex/camisas/verdes/Liga/Norte/crear/banda/armada/elpepuint/20100124elpepuint_9/Tes
  13. ↑ Matteo Salvini: The making of a modern despot? Eyes on Europe. 3.3.2019. Viitattu 18.2.2020. (ranska)
  14. ↑ Italialaiset sulattelevat vaalitulosta: "Kaikki on muuttunut", "Berlusconi, rakastan sinua, mutta väisty!" Yle Uutiset. Viitattu 18.2.2020.
  15. ↑ Italian koalitiohallituksen järkiavioliitto purkautui – hallituskumppanit eivät olleet unelmapari alunperinkään Yle Uutiset. Viitattu 18.2.2020.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Pohjoisen_liitto_(Italia)&oldid=22501512”